Joululomailua

Joululomaa takana pian kolme viikkoa, kaksi vielä edessä. Aloiteltiin lomailu siis Kuopiosta, siellä majailtiin Emmiinan luona viiden yön verran. Heti saapumispäivän iltana oli Hannan tuparit ja tulipahan tuota käytyä Kuopion yöelämässäkin pitkästä aikaa.
E poloisen piti vielä lukee tentteihin, joten mä kulutin aikaani tuijottaen täykkäreitä ja greytä. Kyllä mä vähän yritin piikanakin olla välillä, ettei nyt ihan lusmuamiseksi mennyt.
Yhtenä iltana käytiin tsekkaamassa Kuopion Musti&Mirri Areena, jonne varattiin kimppavuoro agilitya varten. Unnan kanssa otin vähän jotain pientä radanpätkää, Iidan kanssa kokeiltiin putkea ja matalaa "hyppyä". Kovasti innostui Ipana varsinkin tuosta putkesta, ylläripylläri.
Myös nomejuttuja käytiin treenailemassa yksi päivä. Unnalle vähän ohjauksia ja markkeerauksia, Iidalle pari helppoa markkeerausta.

Kuopiosta matka jatkui sitten kohti Kajaania E:n kyydillä. Oli ihan mukava päästä tänne pohjoisemmaksi lumen keskelle, Kuopio muuttui viimeisten päivien aikana melkoiseksi loskahelvetiksi. Säät on vaihdelleet täälläkin melko paljon, milloin sataa vettä, milloin pyryttää lunta vaakatasossa, milloin paistaa aurinko. Mutta pääasia, että lunta riittää.
Ekalla viikolla harrastin kulttuuria ja kävin teatterissa sekä parissa konsertissa. Tällä viikolla on aktivoiduttu mm. keilauksen ja jousiammunnan parissa :D Joululahjaksi pukki toi meille perinteisesti palapelin, joka koottiin parissa päivässä. Innostus jäi kuitenkin hieman päälle ja nyt on kasattu uudelleen myös pari edellisvuosien palapeliä. Mietin, että vois itsekin hommata Tampereelle jonkun palapelin projektiksi, mutta en tiiä olisko se kovin hyvä ajatus koulunkäynnin kannalta :D
Koirien kanssa on lenkkeilty ahkerasti, ne niin nauttivat lumisista lenkeistä metsässä. Oon aloittanut Iidan kanssa vähän ohjauksen alkeita ja samalla opettanut lähihakupillitystä.

Kiva olla täällä nyt kaikessa rauhassa. Ehtii hyvin nähdä kaikkia kavereita ja sukulaisia, kun ei heti pyhien jälkeen tarvi kiirehtiä takaisin etelään, niin kuin viime vuonna.
Ai niin, ja Iidahan menee 14. päivä tammikuuta Kajaanin tamminäyttelyyn pentuluokkaan! :D

Loma lähenee

Niinpä lähenee syyslukukausi loppuaan. Nyt on jäljellä enää tämä kuluva lukuviikko ja perjantaina eli ylihuomenna sitten tentti! Ihan hullua, miten nopeasti on eka puolivuotinen koulussa mennyt. Tänään kävin pitkästä aikaa keskustan yliopiston kirjastossa lukemassa ja mieleen tuli muistot viime vuodelta, kun kulutin samaisia kirjaston tuoleja ahertaen erään G:llä alkavan kirjan parissa, silloin vasta haaveillen lääketieteen tenttikirjoista. Kyllä se hymy väkisinkin leviää huulille, kun miettii, että oman työn ansiosta saakin nyt istua siellä, ei pyrkijänä, vaan opiskelijana. Antaa hiukan lisävoimaa tenttiinlukuun, kun muistuttaa itseään välillä siitä.

Ja vihdoin se talvikin näyttää tekevän tuloaan! Maanantaina satoi tänne ensilumi. On se ero valon määrässä vaan ihan uskomaton kun saa edes pikkaisen valkoista kuorrutusta pihalle. Ja ah mikä käytännön arjen helpotus kun ei tarvi koirien tassuja puunailla joka ulkoilutuksen jälkeen! Iida ei kummemmin reagoinut lumeen, vähän vaan haistella ihmetteli.

Itsenäisyyspäiväkin tuli ja meni. Mitään sen ihmeempiä juhlallisuuksia ei ollut, eilinenkin meni aika tiukasti tenttiinlukujen parissa, mitä nyt illalla piti vähän linnanjuhlahumua tirkistellä telkkarin välityksellä. Tampereella on ilmeisesti joka vuosi jonkinmoinen ilotulitus itsenäisyyspäivänä, mutta ikinä en oo raahautunut keskustaan asti katsomaan.

Joulukalenterin luukkuja oon availlut ahkerasti, koskapa mulla on niitä kokonaista kaksi kappaletta! :D Mulla on nimpparit sopivasti marraskuun loppulla, joten äitillä on ollu tapana muistaa mua silloin partiolaisten joulukalenterilla. Tänä vuonna sain myös suloisen Koiramäen joulukalenterin kummitädiltä :) Kivahan noita on availla, vaikkakin suurin osa luukuista jää avaamatta kun karkaan viikonloppuna pohjoiseen lomille.

Jeppis, mulla on edessä iiiiiihana viiden viikon joululoma! Ah, ihanuutta! Lauantaina puksutellaan koirien kanssa junalla Kuopioon, jossa olis tarkoitus viettää joitakin päiviä ennen Kajaaniin menoa. Lauantaina on luvassa vähän juhlintaakin :P Sen ajatuksen voimalla ehkä jaksaa vääntää vielä nämä viimeiset päivät kouluhommien parissa!

pimeyttä, juoksua ja hakua

Kylläpä tuntuu venyvän tämä syksy, kun ei lunta ole vielä kuulunut. Alkaa käydä rankaksi tämä ainainen pimeys. Mä olisin ainaki jo ihan valmis lumentuloon ensinnäkin just tuon pimeyden takia ja lisäks, että muuttuis koirien ulkoilutus vähän siistimmäksi puuhaksi. Onneks ei nyt oo sentään sadellut kauheesti, joten äärimmäiseltä kurarallilta on vältytty.

Unnalla on juoksu. Unna on niin leidi että. Ei yhtään tykkää lähteä Ipanan leikkeihin mukaan ja lenkilläkin vaan sipsuttelee menemään. Kuseksii joka mättäälle ja kotona vaan makoilee masentuneena. Että ei siitä sen enempää :D

Iidan kanssa kokeilin tänään pientä hakuharjoittelua. Vein kuusi damia hyvin pienelle alueelle metsään ja sitten lähdettiin I:n kanssa sinne käppäilemään, ilman mitään käskyjä siis. Iida tietenki arvasi jutun juonen heti ja lähti innoissaan alueelle, jossa olin tepastellut. Teki kyllä melko ilmiömäisen hienonnäköistä hakua noin ensikertalaiseksi, mulla ihan suu loksahti auki kun se lähti sinne niin kuin mikäkin vanha tekijä. Ja teki työtä selvästi nenällään, otti jonkin verran ilmasta vainua. Muutaman palautuksen jälkeen, lähdettiin poispäin alueelta ja palattiin uudelleen toisesta suunnasta. Siinä se vähän mietiskeli, että mitähän nyt, mutta sitten sai taas hajua dameista ja löysi loputkin. Hyvältä siis vaikuttaa!
Ollaan käyty nyt pari kertaa Pirkan nuuskujen pentunoutoharjoituksissa sosiaalistumassa. Tekee hyvää päästä tekemään juttuja häiriössä.

Eipä tulis lähdettyä iltapimeällä lenkille ilman noita karvalaisia. Koulustakin kun pääsee, niin jo hämärtää ja pitäis ulos lähteä. Ei muuta kun tytöille heijastinvermeet päälle, taskulamppu käteen ja menoksi. Jollain lailla ihan terapeuttisia tuommoiset lenkit pimeillä metsäpoluilla.

Mukavaa alkanutta viikonloppua kaikille!

Tytöt 18.10.

Niitä näitä

Näin se syksy vaan etenee, niin ettei huomaakaan. Kaikenlaista tekemistä on riittäny taas viimeiselle kuukaudelle.

Lokakuun puolivälissä käytiin viettämässä mukava päivä Pietarsaaressa, nimittäin Länkkäreiden pentutreffeillä. Pentueesta oli paikalla kuusi kahdeksasta. Iidan kanssa matkustettiin Annan luokse jo perjantai-illaksi junalla. Lauantaina oli vuorossa tottelevaisuuskoulutusta, riistaantutustumista sekä koirien kuvailua. Oli kiva nähdä Iidan pentuesisaruksia, kivan oloisia flättejä olivat kaikki :) Kiitokset kasvattajalle mukavasta päivästä! Tässä muutama kuva sieltä:

Iida 15.10.2011

Iida kantaa pupua

Koko treffiporukka

Koulussakin on ollut meneillään kaikenlaista. Lokakuun lopulla oli meidän ainejärjestön 39. vuosijuhlat, jossa mä olin töissä koktailtilaisuudessa. Ykkösvuosikurssilaiset eivät nimittäin pääse vielä juhlimaan, vaan saavat tyytyä haistelemaan juhlatunnelmaa erilaisissa työtehtävissä. Palkinnoksi päästiin mukaan juhlien jatkoille. Olipahan kivat kekkerit, ensi vuonna sitten pääsee itsekin osaksi juhlakansaa.

Samana viikonloppuna mun luona kyläili sisko feat. Pontus-staffi sekä myöskin iskä ja äiti. Tunnelma oli tiivis täällä mun 40 neliön asunnossa, kun jaloissa pyöri vielä nuo kaikki kolme koiraa. Mutta hyvin mahuttiin! 
Käytiin kokeilemassa semmonen ravintola kuin 2h+k täällä Tampereella ja se oli varsin positiivinen kokemus! Tehtiin myös lyhyt sight seeing -kierros lääkiksen kampuksella. Tietävätpähän missä mä nykyisin päiväni istuskelen. Jotenkin tuntuu, että tänne on kehittynyt itselle sellainen ihan oma maailma. Maailma, josta omalla perheellä ei välttämättä ole oikein käsitystä. Sen takia on ihan älyttömän kiva saada perhettä välillä tänne vierailulle, että voi sitten vähän avata heille omaa arkeaan, esitellä kaupunkia ja paikkoja yms.

Siskon kanssa tulee loihduttua aina ihan parhaat salaatit! Ja syksyn teeman mukaisesti kera punkun tietenki.

Viime viikolla saatiin päätökseen myös eräs meidän kurssin projekti, jota on valmisteltu yhteisvoimin koko syksyn ajan. Täällä Tampereella on tapana, että ykkösvuosikurssilaiset järjestää muille ns. esittäytymisbileet keksimällään teemalla. Meidän teemana oli Bollywood ja täytyy sanoa, huiman hienoa jälkeä saatiin aikaiseksi! Eiköhän me olla paikkamme ansaittu aktiivisena ja aikaansaavana kurssina :)

Nyt kaikki miettii, että opiskellaanko täällä ollenkaan, kun kaiken maailman juhlissa vaan huidellaan. No, kyllä opiskellaan. Meillä on nyt meneillään semmonen jakso kuin Lisääntyminen, kasvu ja kehitys. Tähän jaksoon kuuluu kaikki asiat munasolujen ja siittiöiden kypsymisestä, hedelmöittymisen ja sikiön kehityksen kautta  aina synnytykseen sekä lapsen fyysiseen ja psyykkiseen kehitykseen asti. Tähän mennessä ollaan käyty jakson aiheisiin liittyen vierailulla päiväkodissa ja neuvolassa. Luvassa on vielä ainakin vierailu kuntoutuskeskukseen, synnytysdemonstraatio, istukan ihmettelyä sekä keskustelua abortista, sikiötutkimuksista ja kehitysvammaisuudesta.
Helpohkon, lähinnä galenostiedon turvin läpi käydyn alkusyksyn jälkeen anatomia löi kuvainnollisesti vasten kasvoja. Kurssilaisten ilmeet ekalla anatomian luennolla olis ollu varmaan hauskaa katsottavaa. Miten ihmeessä sitä pystyy sisäistämään niin paljon vieraita termejä? Alun järkytyksen jälkeen mä olen kuitenkin jopa oppinut tykkäämään anatomian opiskelusta. Termistö toistaa aika lailla itseään tietyiltä osin, kunhan vain ensin oppii perustermistön. Olenkin monesti nauttinut aamu/iltapalani herra Netterin sekä korostuskynän kanssa :)

Tämmöisiä tällä kertaa. Tulipas harvinaisen sekava postaus, vähän kaikkea sieltä täältä. Koitan tulevaisuudessa kirjoitella useammin ja keskittyä kerrallaan vähän vähempään määrään aiheita. Olis tämä kirjoittelukin itelle hieman mukavampaa kun ei tarttis muistella kuukauden takaisia juttuja, hehhe.

Noutamisen alkeita

Niin tosiaan, viime viikolla Iida sai nelikuukatisrokotuksensa, elikkä nyt sitä ollaan sitten kunnolla suojauduttu kaikkia pöpöjä vastaan.

Eilen kokeilin Iidalla noutoa ulkona, oon käyttänyt sellaista pentudamia tähän. Eli siis ihan sisällä on otettu leikkimielisiä noutoja tähän asti. Nyt sitten jätin I:n ulkona istumaan ja kävin pudottamassa damin vähän matkan päähän. Sitten sanoin "hae" ja sinneppä hän lähti. Hyvällä otteella tuli mun luo sen kanssa, ite lähdin varmuuden vuoksi kävelemään pois päin. Siinä se sitten tuli mun vierellä polleana dami suussa ja tyrkytti mulle. Ai että hieno likka! Siinä sitten hurjasti kehuja sille...välillä otin hetkeksi damin pois ja annoin heti takaisin, että se sai vielä kantaa sitä mun vierellä kävellen. Sitten vaihdoin vaivihkaa damin namiin ja tietty hulluna rapsutuksia ja kehuja.

Viikonloppuna olis luvassa Länkkäreiden pentutreffit Pietarsaaressa. Siellä päästään näkemään pitkästä aikaa taas riistaa ja muutenkin kuulemaan vinkkejä harjoitteluun. Kiva kyllä tavata Iidan pentuesisaruksia omistajineen! (:

Minilomalla Helsingissä

Viime viikonloppuna päätin lähteä koirien kanssa pikavisiitille Helsinkiin. Halusin päästä totuttamaan Iidaa junamatkustamiseen ja muutenkin poltteli kovasti päästä johonkin reissuun, koska ei ole tullut oikein käytyä missään koko syksynä.

Varasin ison koiran paikan pendoliinoon ja ilokseni lemmikkivaunu oli aivan tyhjä menomatkalla. Täytyy toistekin lähteä matkaan aikaisin lauantaiaamuna ruuhkaisen perjantai-illan sijaan. Matka meni oikein mukavasti Pirpanan osalta. Ei paljon hämmästellyt ja nukahtikin sitten lopulta mun jalkoihin. Unna ei jotenkin yhtään tykkää noista pendoliinoista. Pikajunat ja IC:t menee, mutta pendoliinot on sille liikaa. Niissä kuuluu semmoinen ihmeellinen paineinen humina, josta Unna vetää stressiä....Ilmeisesti liian tasainen kyyti sille.

Yövyttiin mun siskon luona ja siellä meitä odotteli tietenkin Pontus-staffi, jonka kanssa Iida tykkäili nujakoida. Koirien säkäkorkeus oli nyt suunnilleen sama, paitsi että Pontus on massaltaan Iida potenssiin kymmenen :D Kumman hyvin sujui leikki kuitenkin niiltä. Unna nautti kun sai sijaisuhrin Pirpanan riepotteluille.

Arabian visiitillä otettiin Iidasta uusia kuvia.

Lauantai-iltaa vietettiin siskon kanssa kotosalla punaviinin, suklaan ja poppareiden kanssa, hömppäohjelmia katsellen. Ihanaa leppoisaa syysfiilistelyä!

Sunnuntaina sitten suunnattiin porukalla brunssille Dylan-nimiseen paikkaan. Ite en ole koskaan käynyt missään brunssilla, laivan aamukattauksia lukuunottamatta. Tarjolla oli ihania salaatteja, piirakoita, kroissantteja, leivoksia, rahkaa ja hedelmiä. Puolentoista tunnin syöpöttelyn jälkeen poistuttiin paikalta mahat pullollaan!

Ja sitten koittikin kotiinlähdön aika.

"Asemalla soitellaan ja svengaillaan, kun junaa odotetaan..."

Hampaat tippuu

Jotenkin mulla oli semmoinen mielikuva, että pentujen hampaat tippuis paljon myöhemmin. Tällä viikolla tulin katsoneeksi Iidan kitaan vähän tarkemmin ja hui sentään mitä siellä on jo tapahtumassa! Etumaitohampaista on irronnut jo suurin osa ja tilalle puskee pysyvät versiot. Minnehän on Neiti kylvänyt noita pikkunaskaleitaan, se jäänee arvoitukseksi.

Kohta taidan suunnata lauantai-aamun piristykseksi vähän puntteja nostelemaan. Sitten täytyisi metsästää jostakin kontaktimuovia. Sain eilen vihdoin parit tilaamani koulukirjat ja ne täytyisi suojata pikimmiten. Milloin viimeksi on tullut päällystettyä koulukirjoja? Yläasteella?

Agiliitelyä ja muita kuulumisia

Hei, mullahan on tällainen blogikin! On päässyt aika ajoin unohtumaan kaiken tohinan keskellä. Mistähän aloittaisin? No vaikka nyt siitä agilitystä (vai agilitysta? kertokaa nyt joku mulle miten tuo kirjotetaan...)

Viikonloppuna siis kisailtiin oikein ahkerasti, sekä lauantaina että sunnuntaina pari starttia. Lauantain saldona kaksi hylsyä. Eka rata oli täys katastrofi. Unna oli kokoajan mua pari askelta ja ajatustakin edellä, joten tulos olis sen mukainen. Kepeiltä tuli virhe, pari rimaa lenteli, keinu juostiin läpi ja hylsy tuli väärään suuntaan hypätyltä hypyltä.

Lauantain toinen rata oli hyppäri, joka meni sitten tosi kivasti ja puhtaasti muuten, mutta ite menin möhlimään sen tietenkin. Olin täysin Unnan tiella putken suulla, jonne sen siis olis pitänyt mennä. U päätti sitten kiertää putken toista puolta toiselle suulle ja meni sieltä. Ou jee! Mutta nyt oli muuten tosi paljon parempaa menoa kuin ekalla radalla.

Sunnuntain eka rata oli mielestäni meidän tasolla lähes täydellinen suoritus, mutta Unna ei millään halunnut puhdasta rataa ja pudotti viimeisen riman! Ohuesti harmittaa. Vitonen siis tästä. Oltiin kuitenkin kahdeksansia vajaasta neljästäkymmenestä koirasta.

Hyppäriltä tuli myös vitonen kepeiltä, muuten oikein mallikasta menoa. Mikähän noisaa kepeissä nyt on kun tuli kaksi virhettä sieltä viikonlopun aikana. Täytyy ruveta panostamaan siihen.

Pirpana oli mukana kisoissa fiilistelemässä. Sain lainaan kunnon ison metallihäkin, jossa tytöt mahtuivat olemaan oikein hyvin. Iida oli tosi nätisti häkissä, ei juuri mitään vinkumisia tullut, vaikka joutui olemaan siellä yksinkin. Starttien välillä käytiin hengailemassa kisa-alueella ja moikkailtiin joitakin kivoja koiria. Otettiin myös vähän kontaktia kaiken hälinän keskellä. Tosi reipas tyttö on kyllä tuo Iida :)

Damin kanssa ollaan otettu välillä ihan yksittäisiä noutoja sisällä. Hienosti tuo luokse, syliin asti. Viime viikolla näytin Iidalle tavia. Ei epäröinyt yhtään, otti heti suuhunsa, kanteli iloisesti ja toi mulle. Kyllä tuosta vielä kiva flatti tulee, on se ainakin hurjan söpö tapaus :P Kasvaa vaan ihan liian nopeasti!

Muutoin eletään ihan tavallista arkea. Koulu vie tietenkin oman aikansa, siitäkin voisin kertoilla vaikka ja mitä! Meillä alkoi viime viikolla solujakso ja ollaan päästy harrastamaan pipetointia ja mikroskopointia. Viime viikolla muun muassa otin elämäni ensimmäisen verinäytteen!

Mutta nyt voisi pikkuhiljaa painua nukkumaan. Kivaa alkanutta viikkoa kaikille!

Rokotuksissa

Eilen käytiin Iidan kanssa ensimmäisessä rokotuksessa. Ollaan jo pariin otteeseen harjoiteltu bussissa matkustamista ja kivasti on mennyt. Rokotuksiinkin täytyi lähteä keskustaan asti, joten nyt päästiin tutkailemaan myös vähän kaupungin vilinää.

Eläinlääkärinä oli tosi nuoren oloinen nainen, jonka kanssa asioitiin sujuvasti englanniksi. Enpä ole aikaisemmin ollut yhtä mukavalla ja iloisella eläinlääkärillä. Oli varmaankin vielä uransa alussa, koska jaksoi innostua näinkin tavallisesta toimenpiteestä  :D Iida oli ihan mielissään kun lääkäri leikki ja leperteli sen kanssa. Eipähän ainakaan jäänyt tältä käynniltä mitään traumoja :)
Iida painoi lääkärin vaa'alla 8,4kg.

Koirat ovat pärjänneet hyvin kotona kun oon ollut koulussa. Eipä meillä kovin pitkiä päiviä ole ollutkaan, pisimmillään ehkä kuusi tuntia. Iida on jäänyt hyvin yksin myös kun oon käynyt Unnan kanssa pidemmillä lenkeillä.

Tässä vielä videopätkä tyttöjen vetoleikistä. Iida on taitava houkuttelemaan Unnaa leikkiin: kiehnää ympärillä lelu suussa ja tyrkyttää sitä Unnalle. Osaa se leikkiä myös itsekseenkin silloin kun vanhempaa rouvaa ei huvita. Silloin se pomppii tasajalkaa lelun kanssa ja ravistelee hurjasti, hassu tapaus! :)

Tästä se tie alkaa

Nyt on sitten viikkon verran jo aloiteltu opintoja medisiinarina :) Kirjoittelen nyt hieman siitä, miten opinnot ovat alkaneet.

Itse en ollut koskaan aikaisemmin astunut jalallanikaan Tampereen yliopiston Kaupin kampukselle. Sinänsä oli ihan hauskaa aloittaa opinnot siellä: uusi opiskeluympäristö, vaikka kaupunki itsessään on jo tuttu. Olo oli kuin ekaluokkalaisella kun pyöräilin viikko sitten maanantaina kouluun :D No, ekaluokkalaisiahan sitä tavallaan ollaankin, hih!
Oikeasta rakennuksesta ei voinut erehtyä, sillä uusia opiskelijoita oli vastassa suuri lauma kakkosvuosikurssilaisia, jotka olivat tehneet kunniakujan pääovin eteen ja aplodeerasivat kunkin mennessä sisälle. Siitä tuli kyllä kieltämättä huikea fiilis: tästä kaikki alkaisi!

Meillä on nyt aluksi sellainen kolmen viikon johdantojakso, jonka aikana tutustutaan yliopistoon, Tampereen yliopiston lääketieteen yksikköön, tulevaan tutkintoomme sekä opiskelukäytäntöihin. Lisäksi päästään jo hieman itse asiaan, eli pohditaan lääkärin työtä ja etiikkajuttuja sekä tutustutaan ensihoitoon. Jakso on tehty mukavan väljäksi, jotta on aikaa päästä kunnolla sisälle yliopistomaailmaan sekä tietenkin tutustua opiskelutovereihin.

Luentojen lisäksi viime viikolla pyörähtivät käyntiin myös ns. tutoristunnot, jotka siis ovat tärkeässä roolissa täällä Tampereella. Niissä on ideana kokoontua pienryhmiin keskustelemaan erilaisista potilastapauksista. Kotona sitten jatketaan aiheen selvittämistä ja sitten seuraavassa istunnossa juttu puretaan auki.

Jo ensimmäisella viikolla osa pääsi tapaamaan potilaita sairaalalle. Haastateltiin potilaita, seurattiin heitä vastaanotolle ja tehtiin havaintoja lääkärin ja potilaan vuorovaikutuksesta.
Tänään oli vuorossa myös ensimmäinen kliinisten taitojen labra, jossa saatiin harjoitella elvytystä siihen tarkoitetuilla nukeilla. Kaikki tämäkin oli minulle uutta, sillä mitään ensiapukursseja ei ole tullut aikaisemmin käytyä. Heti ekana päivänä saatiin myös omat stetoskoopit, hih!

Mieleenpainuva oli omasta mielestäni myös perjantain paneelikeskustelu, jossa kuuden eri erikoistumisalan lääkärit kertoilivat lääkärin työstä. Itselläni ei juurikaan ole ketään lääkärituttavia, joten kaikki on vielä aivan uutta ja ihmeellistä. Aivan kuin hyppäisi ihan uuteen maailmaan, mielenkiintoiseen sellaiseen!

Ja tietenkin ensimmäiseen viikkoon mahtui myös yhteisiä illanviettoja tuutoreiden ja muiden fuksien kanssa. Tosi mukavan oloista porukkaa tuntuu olevan täällä. Niin paljon uusia naamoja ja nimiä, eikä kaikkien kanssa ole vielä ehtinyt edes jutella! Mulla on aika hyvä fiilis tästä! Meille tulee varmasti aivan mahtava porukka, jonka kanssa on hauska opiskella seuraavat kuusi vuotta! :)

EDIT Ai niin ja suuuuuren suuret kiitokset kuuluu rakkaalle isosiskolleni! Koiranhoitoapu tuli todella tarpeeseen ekan viikon aikana! :)

Syksyä ilmassa

Iida on ollut täällä nyt tasan kuukauden. Niin se aika rientää. Ensi viikolla voisi hakea jo ensimmäiset rokotukset. Iida kasvaa ihan silmissä, pennun pyöreys häviää hiljalleen ja esiin alkaa kuoriutua oikea koikkeliini, rimppakinttu, niin kuin Unnaa kutsuin sen ollessa nuori.

 

 

Ollaan käyty jo pidemmilläkin metsälenkeillä ja hyvin pysyy Pirpana mukana. Tällä viikolla käytiin taas treenaamassa nomejuttuja ystäväni ja tämän labradorin kanssa. Iidakin pääsi mukaan suolle rämpimään. Näytettiin Iidallekin lokkia. Kovasti se siitä innostui ja raahasi siivestä.
Löysin ihan valtavasti karpaloita tuolta kyseiseltä suolta, suurin osa oli vielä vähän raakoja. Täytynee palata sinne jossain vaiheessa astian kanssa ;)

Alkaa olla muuten tosi syksyiset kelit. Itse kyllä ihan nautin näistä hieman viileämmistä ilmoista. Kivaa laittaa ylle vähän enemmän vaatetta. Takit ja hupparit, jotka ovat lojuneet naulakossa suurimman osan kesästä, pääsevät jälleen käyttöön.

Ilta-aurinko meidän lähimetsässä

Eilen oli myös mun viimeinen työpäivä! Ihan uskomattoman nopeasti on vuosi mennyt. Välivuosi teki kyllä hyvää, nyt on ihan älytön opiskelumotivaatio päällä, ihanaa päästä kouluun! Oli kyllä kieltämättä myös vähän haikea fiilis lähteä töistä viimeistä kertaa, ei niinkään itse työn takia, vaan niiden ihmisten. Minua siunattiin ihan parhailla työkavereilla, joten on harmi, ettei heitä ehkä jatkossa näe niin usein.

Tänään tulee isosisko tänne kyläilemään alkuviikoksi. Jee!

Agilitykisoissa

Eilen siis startattiin Unnan kanssa pitkästä aikaa agilityradalla, puolentoistavuoden(!) tauon jälkeen.

A-kisan tuomaroi Johanna Wuthrich. Rata oli mukavan vauhdikas paria pyörityskohtaa lukuunottamatta. Unna meni tosi kivasti, ainut virhe tule puomin ylösmenokontaktilta, jonka yli Unna hyppäsi. Juuri puomilla ylösmenokontaktihan on ollut meidän heikko kohta, pitäis satsata enempi siihen. Yliaikaa tuli jotain 0,60 sekuntia.

B-kisan tuomaroi Kari Jalonen, jonka suunnittelema rata oli aivan eri maailmasta A-kisaan verrattuna. Paljon pyöritystä, yksikin hyppy mentiin radalla kokonaista neljä kertaa, samaan suuntaan. Unna teki muuten puhtaan radan, mutta harmittavaksi kohtaloksi koitui A:n jälkeinen hyppy, joka oli tavallaan kohtisuorassa A:han nähden. Mulle tuli A:lla pieni musta aukko ja sekunnin murto-osan verran piti miettiä, mihin seuraavaksi. Siinäpä sitten olin Unna tiellä kun olisi pitänyt antaa sille tilaa hypätä se hyppy minusta pois päin. Unna kiersi sen takaa ja tadaa, hylly tuli. Jatkoin eteenpäin niin kuin ei mitään ja mentiin rata puhtaasti loppuun saakka.

Tämä B-rata osoittautui todella haastavaksi, sillä reilusta kolmestakymmenestä koirakosta muistaakseni vain kaksi selvitti radan puhtaasti. Nopeat koirat eivät päässeet hyödyntämään taitojaan tällä radalla, vaan valttia oli kärsivällinen ja tarkka kieputus. Tällä kertaa kolmosluokassa pääsi siis palkinnoille muullakin kuin nollatuloksella! Joskus käy näin ;D

Karkeakarvainen haivenkoira

Unnan karvanlähtö on kyllä ihan omaa luokkaansa. Aina edellisten ja seuraavien juoksujen puolivälissä se suorittaa perinpohjaisen turkinvaihto-operaation, johon kuluu noin kolme-neljä viikkoa.

Ensin lähtee pehmeä pohjavilla, joka alkaa hiljalleen kasaantua nurkkiin pieniksi pölyä muistuttaviksi rykelmiksi. Tässä vaiheessa huomaan mitä tuleman pitää ja tajuan kääriä pahimmat karvanimijä -mattoni rullalle varastoon.

Pikkuhiljaa karvaa putoaa enemmän, enemmän ja enemmän. Näinä aikoina tartun imurin varteen huomattavasti tavallista useammin, jotta saisin pidettyä kodin edes jokseenkin asumiskelpoisena. Yritän suojautua myös harjaamalla Unnaa ahkerasti, ja muutaman vedon jälkeen harja onkin jo täynnä mustia karvoja. Tästäkin huolimatta päädyn lopulta harjaamaan useammin sohvaa tai koiranpetiä sen koiran sijaan.

Loppua kohden, kun kaikki pohjavilla on irronnut, lähtee päällyskarva, joka on karheaa ja kovaa. Silloin Unna on kamalimmillaan: kalju, karkeakarvainen ja joka puolella sojottaa sinne tänne juuri irtoamaisillaan olevia karvoja. Hopeanvärinen iho vain kuultaa turkin läpi.

Juuri nyt elämme tätä operaation loppuvaihetta. On tässä jotain positiivistakin. Unna on omalta osaltaan edesauttanut Iidan sosiaalistamista edes yhdelle arkipäivän asialle, nimittäin imurille!

Sanomalehdet uusiokäytössä

Tänään oltiin taas Unnan kanssa agilitytreeneissä ja nyt pääsi Pirpanakin mukaan ihmettelemään meininkejä. Eipä paljon välittänyt pikkuinen muista koirista (vielä en anna juuri tutustuakaan, ei ennen kuin rokotukset on kunnossa), vaikka hengailtiin ihan radan vieressä.

Mehän on nyt mun pääsykokeiden jälkeen treenattu taas viikottain tamskin ryhmässä ja lisenssikin on hommattuna! Olis tarkoitus taas palata kisakentille ainakin täksi syksyksi. Ens viikolla meillä onkin luvassa pari starttia täällä Tampereella, jee! :)

Tämä pentuaika on muuten hyvin sivistävää aikaa. Mulle ei tule mitään sanomalehteä eikä mainoksiakaan, joten olen harrastanut pienimuotoista dyykkausta tuossa meidän roskakatoksella saadakseni Iidalle pissasanomalehtiä (nolottaa, toivottavasti joku muukin tekee tätä :D ). Välillä noista tulee vastaan tosi mielenkiintoisia juttuja, joten muutamaan otteeseen on täytynyt lukaista sivu läpi ennen sen joutumista lopulliseen turmioon. Esimerkiksi tänään tuli vastaan artikkeli kudosviljelyllä kasvatetusta lihasta. Ja tämän tarjosi Hesari päivämäärältään 12. heinäkuuta! Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, vai miten se meni?

Aamuhepuli

Mulla oli eilen vapaapäivä, joten koirat eivät nukkuneet kovinkaan pitkiä päikkäreitä päivän aikana. Ihmettelinkin illalla, että eikös tänään tulekaan iltahepulia. Iida vaan makasi viimeisen ruuan jälkeen rauhallisena sylissäni lattialla, kun yritin epätoivoisesti venytellä.
Noh, nyt aamulla sitten purettiin energiat edellisen illankin osalta :D Unna seisoi hölmistyneenä keskellä olohuonetta kun Pirpana juoksi tuli pyllyn alla ympäriinsä, välillä ulkonakin poiketen. On se vaan huvittava tapaus!
Metsässäkin se menee jo niin kuin vanha tekijä, hyppii kiveltä toiselle akrobaattisesti (okei, välillä vähän kömmähdelläänkin :D ) ja juoksee yllättävän lujaa Unnankin perässä.

Viikonloppuna punnitsin tuon ipanan ja painoa oli 5,9kg! Nyt on varmaan jo 6 kiloa mennyt rikki.

Mä lasken jo päiviä töiden loppumiseen, 10 jäljellä!

Iidan pleissit top 3

Iidalla on muutamia suosikkipaikkoja:

1. Sohvan alle on hyvä vetäytyä piiloon epäilyttäviltä asioilta, kuten pölynimurilta. Sinne voi myös vetäytyä rauhoittumaan leikin jälkeen, pienen "taistelen unta vastaan"-ääntelyn saattelemana toki.

2. Tämä paikka on kasvattanut koko ajan suosiotaan. Sohvapöydän alatasolta on hyvä tarkkailla muiden touhuja. Täältä on hyvä tehdä myös yllätyshyökkäyksiä isosiskon päälle.

3. Nukkumaan käperrytään tähän koloon, sängyn ja työpöydän väliin, jalkalampun ympärille. Huomattavan epäergonomista, mutta ilmeisesti turvallisen tuntuista Iidan mielestä :)

Saas nähdä miten pitkään Iida mahtuu näissä paikoissa oleilemaan ;)

Uimaleikit

En muistanutkaan miten raskasta tämä pentuelämä voi olla. Nyt on tietenkin kaksinkertainen määrä hommaa verrattuna Unnan pentuaikoihin, kun talossa ei silloin ollut muita koiria. Nyt pitää järjestää toimintaa pennun lisäksi virtaa täynnä olevalle aikuiselle karvakuonolle. Oon vienyt noita ulos aika paljon erikseen, että Iida oppisi seuraamaan minua eikä Unnaa.

Aamuisin herätään viimeistään seitsemältä ruokailemaan, illalla syödään viimeisen kerran kymmenen aikoihin ja siihen päälle vielä kunnon iltahepulit. Sitten kun vielä yöllä herätään ulos pissalle, niin eipä siinä paljon jää nukkumiselle aikaa. Tällä viikolla mulla alkoi työtkin, joten kaikki liikenevä vapaa-aika menee kyllä käytännössä koirille. Noh, onneksi tätä ei luultavasti kestä kuin muutama kuukausi. Kyllä tämä kaikki alun raataminen sitten maksaa itsensä takaisin, toivottavasti :)

Stressasin muuten aika paljon töiden alkua, en niinkään itse töiden, vaan Iidan pärjäämisen takia. Hyvin meillä on kuitenkin mennyt. Pisimmillään Iida on ollut nyt yksin neljä tuntia. Oon pitänyt koiria edelleen erillään niiden ollessa keskenään. Mitään isompia siivousoperaatioitakaan ole jouduttu tekemään (kop, kop) ;)

Viime perjantaina käytiin ystäväni kanssa koiria uittamassa. Hänellä on vuosikas labradori Patu, jonka kanssa Unna innostui leikkimään takaa-ajoleikkiä rannassa.

 Vesi vaan roiskui ja Iida ihmetteli kaksikon hurjaa meininkiä :D Pian Iida itsekin uskaltautui syvemmälle veteen ja ei aikaakaan kun neiti jo iloisesti kauhoi vedessä. On se jo iiiiso tyttö :)
Myös tällä viikolla on käyty pariin otteeseen rannassa ja aina on Iida lähtenyt reippaasti uimaan. Tässä neidin taitonäyte videoituna:

Tässä vielä Iidan poseerausta lauantailta, kiitokset Hannalle kuvausavusta :)

Lahdessa nomekokeessa: ALO2

Eilen siis matkustettiin Lahteen nomekokeeseen. Iidakin pääsi mukaan harjoittelemaan automatkustamista, menomatkalla mun jaloissa, että Unna saisi rauhoittua yksikseen ennen koetta ;)

Koe oli mielestäni oikein mukavan alo-koe, sopivan haastava, mutta ei mitään ihmeellisyyksiä. Tuomarina toimi Ossi Kähärä. Ensin oli helppo ykkösmarkkeeraus metsään. Se meni nappiin, mutta U pudotti variksen metrin minun eteen. Joo, tätä tämä sitten tulee olemaan, kun ei olla riistalla paljon treenattu, ajattelin.

No, sitten siirryttiin rantaan, josta tuli rannan suuntaisesti kakkosmarkkeeraus. Ensimmäinen heitettiin parinkymmenen metrin päähän rannalle, sellaiseen lutakkoon. Toinen tuli veteen, samalle linjalle, ensimmäisen heiton ja lähetyspaikan puoleenväliin. Nämäkin Unna sai helposti talteen, viimeiseksi nähdyn toi tietysti ensin. Tässä oli taas sellainen miinus, että Unna pudotti ensimmäisen lokin heti rannalle noustuaan ja ravisti. Dameilla treenatessa tätä ongelmaa ei ole ollut. Toinen tuli jo paremmin.

Sitten oli vuorossa pieni ohjaustehtävä, joka oli suunniteltu niin, että koira oli helppo lähettää ensin eteen sellaista penkereiden väliin jäävää "kujaa" pitkin, pysäyttää ja ohjata sitten sivulle lähihakuun. Unna lähti hyvin ja pysähtyi kuten pitikin. Lähihakupillitystähän olen tehnyt U:n kanssa tosi vähän ja se lähtikin melko kauas sivulle, riistan ohi. Seuraavana vuorossa oleva hakualue oli tässä ihan vieressä, joten vaarana oli että koira toisikin ohjausriistan sijaan hakualueen riistan. Tuomari sanoikin minulle, että "älä päästä sitä hakuun". Kutsuin Unnan takaisin ja lähetin uudestaan. Nyt meni nappiin. Ohjausriistana oli harakka ja se tuli nätisti käteen asti.

Hakualue oli melko helppo, tuskin paljon taipparitasoista vaikeampi. Heti lähimmäksi lähetyspaikkaa oli laitettu pupu (o-ou...). Senpä Unna sitten heti löysikin ja jäi sinne ihmettelemään, siirsi vähän ja haisteli taas. Sitten se tuli takaisin mun luokse ilman mitään kutsua, kuin kysyäkseen, että "hyiiii, pitääks toi oikeesti tuoda" :D Lähetin uudestaan ja sittenpä Unna otti pupun ja toi mulle, ei käteen asti kuitenkaan. Tää oli niin arvattavissa kyllä. Unnahan ei tykkää pupuista yhtään. Alueelle jäi vielä 4 varista ja ne Unna sai tosi hyvin ja nopeasti talteen, kaikki tuli käteen asti, ei mitään ongelmaa.

Että sellaista. Alun pudottelujen ja pupulla empimisen takia palkintosija putosi kakkoseen. Ihan oikein minusta kyllä, käytännössähän Unna kieltäytyi aluksi pupusta ja eihän se oikein ole. Harmittaa vain kun kaikki on kiinni siitä, ettei olla päästy treenaamaan tarpeeksi riistalla. Pupujakin on niin vaikea saada mistään. Täytyy vissiin pistää joululahjatoivelista uusiksi :D Joku vinkkasi, että voisi kokeilla tehdä vaikka markkeerauksia pupulla, että saisi intoa siihen touhuun.

Tässä vielä kokeen pöytäkirja:

Haku: Kattaa aluetta hyvin, löytää kaiken riistan, empii yhdellä variksella, siirtää kerran kania.
Ohjattavuus: Täyttää luokkavaatimuksen.
Paikallistamiskyky: Näkee kaikki heitot, hyvä muistikuva. Selvittää tehtävät.
Riistan käsittely: Laskee riistan suustaan noustessaan vedestä. Palauttaa ja luovuttaa maariistat siististi.
Yleisvaikutelma: Pirteä ja riistaintoinen koira, tekee työtä ohjaajalleen, palkintosijaan vaikuttaa vaikeudet kanin noudossa ja puute riistan käsittelyssä.
Palkinto: ALO2

Minusta tuo yleisvaikutelma kuvaa kyllä erittäin hyvin Unnaa. Se todella nauttii tekemisestään ja tekee töitä minulle, mistä saatiinkin kovasti kehuja.

Iidalla oli myös hauskaa. Se sai harrastaa tutkimusmatkailua metsässä, nautiskella ihmisten ihailusta ja vedellä sikeitä autossa. Laukauksiakin kuului autolle asti, niistä ei tyttö välittänyt yhtään :)

Kutsu kävi

Olin ilmoittanut Unnan Lahden nomekokeeseen tulevalle sunnuntaille. Pääsin alunperin kuitenkin 7. varasijalle ja olin varma, ettei sieltä kyllä noustaisi kokeeseen saakka. Ehdin jo unohtaa koko kokeen kunnes eilen tuli viesti, että mahduttaisiin sittenkin mukaan! No kai sitä on lähdettävä kokeilemaan sitten :)

Tällä viikolla on käyty kahtena iltana treenaamassa vesiohjauksia, lähinnä yliuittoja. Ekalla kerralla oli vähän hankaluuksia kun yritin ensin liian vaikeaa (vastaranta oli viisto ja ohjausdami melko kaukana). Unnalla meni vähän paletti sekaisin eikä meinannut lopulta kuunnella.
Sitten eilen käytiin samassa paikassa uudestaan tekemässä samantyylinen, helpotettu versio treenistä. Meni ihan hyvin. Treenattiin tätä ennen vielä maalla kaikki suunnat läpi siten, että laitoin Unnan eripuolille damikasoja, jätin Unnan istumaan keskelle ja itse annoin itse kauempaa suuntakäskyjä. Tein tästä vielä sellaisen version, että "eteen"-dami oli vedessä, sivusuunnat maalla.

Tänään käytiin tekemässä Iidan puoliveljen, Nemon, omistajan Marian kanssa Unnalle ja Nemolle jäljet pupulla. Unnallahan ei ole ollut koko kesänä mörköongelmia kun ollaan treenattu keinokanilla. Halusinkin poissulkea sen, että mörköilyt johtuisivatkin siitä oikeasta pupusta, se kun on Unnan mielestä niin tosi ällöttävä.
Unna lähti jäljelle innokkaasti, kävi ilmeisesti melko kaukanakin, mutta tuli tyhjänä takaisin. Ei havaittavissa mitään pelkoa. Lähetin uudestaan ja pian sitten tultiinkin pupun kanssa takaisin. Tietenkin pudotti vähän matkan päähän minusta ensimmäisen kerran, mutta sain sitten tulemaan luokse sen kanssa. Tuo pupun käsittely ei ole Unnalla mikään kehun aihe, sylkee sen aina suusta heti kun kehtaa (se on niiiiin ällö!). Mutta parasta oli nyt se, ettei mörköjä näkynyt :)

Talon tavoille

Huomenta! Elämä täällä sujuu hyvin, Iida on selvästi jo täysin kotiutunut tänne. Se on fiksu likka, tosi helpolla on tähän asti päästy. Kuuntelee hyvin jo minua ja ottaa kontaktia. Ruokailun yhteydessä harjoitellaan vähitellen malttamista, tällä hetkellä saan Iidan vähäksi aikaa istumaan aloillaan ja odottamaan kun lasken kupin alemmas. Se ärsyyntyy nopeasti, mikäli joutuu odottamaan mielestään liian kauan ja sitten alkaa huuto. Ei muuta kuin kuppi pöydälle odottamaan ja hetken päästä uudestaan. Pienin askelin edetään.

Muutamana päivänä Iida on ollut jo itsekseen kotona nukkumassa n. 3 tunnin pituisia jaksoja. Iida on saanut olla eteisessä ja makkarissa, Unna portin takana olohuoneessa (mikäli sekin ei ole ollut poissa minun mukana esim lenkillä). Aina kun olen palannut kotiin, on Iida hetken kuluttua tullut vastaan silmät sikkurassa ja korvat nurinpäin, juuri heränneenä siis ;)
Silloinkin kun olen kotona, laitan Iidan välillä itsekseen portin taakse sen ollessa hereillä. Aluksi tulee pientä vinkumista, mutta nopeasti se keksii lähteä leikkimään leluillaan.

Kynsiä on leikattu maksamakkaran voimalla, se tuntuu sujuvan varsin hyvin! Unna kuolaa aina vieressä: "Äitiiii, leikkaa munki kynnet!" Kerran puhelin keskeytti meidän kynsienleikkuuharjoituksen ja jätin sitten namikupin hetkeksi vartoimatta. Unna katsoi tilaisuutensa tulleen ja napsi herkut parempiin suihin.

 

Unna pikkumonsteri perässään

Isosiskon rooli on yllättävän rankka....

Hellesäät sen kun jatkuu. Lomaa on onneksi jäljellä vielä tämä viikko kokonaan. Taidanpa karata tänään hetkeksi rannalle koirien jäädessä päiväunille ;)

The Keltainen Pallo

Olin varautunut pennun tuloon piilottamalla kaikki Unnan vanhat lelut aluksi. Ettei vaan tulis mitään tilanteita niiden kanssa, Unna kun tuntuu olevan joskus melko omistushaluinen niiden suhteen. No, Iidan tutustuttua jo hieman uuteen kotiinsa heitin yhden Unnan leluista pennun tutkittavaksi. Unnan suunnalta ei mitään reaktiota, "sehän oli se tosi tylsä apina vaan...". Annoin muutaman muunkin lelun sitten vielä yhteiseen käyttöön eikä Unna välittänyt mitään. Unnan rakkaimman Possupallon säästin kuitenkin vielä pennun hampailta

Mutta odotas vaan kun kaivoin Iidan mukana saamani pentupaketin sisällön esille ja sieltä löytyi kuminen vinkupallo, Keltainen Pallo. Siitäkös Unna innostui, tietenkin, sehän oli aivan uusi. Unna nappasi sen oitis pennun nokan edestä ja vingutteli haltioissaan. Murahteli aina kun pentu yritti liian lähelle.

Alkuinnostuksen laannuttua Unna "unohti" pallon välillä johonkin, kuin antaakseen Iidalle (säälistä) mahdollisuuden ottaa sen. Sitten kun Iida otti sen, Unna kävi hakemassa sen pois. Tosi reilu leikki :D

Eilen sitten annoin pennun nähtäväksi myös tuon aikaisemmin mainitun Possupallonkin, Unna oli ensin vähän epäilevä: "antaa nyt tuollainen aarre pennulle, mitähän tuo äippä kuvittelee?"
Mutta tästä tulikin kiva leikki koirille. Ne touhusivat vuorotellen toinen Possupallon, toinen Keltaisen Pallon kanssa. Välillä sitten vaihdettiin :D

Iida Possupallon kanssa

Unna antaa yllättävän paljon anteeksi Iidalle. Tänään Iida sai vyöryä Unnan ylitse Unnan maatessa lattialla. Hauskaa niillä oli. Unna selväsi haluaa leikkiä pennun kanssa, vaikka se muka yrittää esittää coolia isoa tyttöä eikä lähde mukaan läheskään kaikkiin Iidan leikkikutsuihin.
Tänään Iida myös toden teolla vei Unnalta yhden lelun suusta! Melkoinen epeli! Saas nähdä milloin Unnalla keittää yli, tosi kärsivälliseltä nyt ainakin vielä vaikuttaa.

Iida tuli taloon!

Noniin nyt on vihdoin aikaa kirjoitella kuulumisia uuden tulokkaamme laumaanastumisen jälkeen. Melkoista meininkiä on siitä asti ollutkin, ei ole paljon koneella ehtinyt istua :D

Keskiviikkona lähdettiin ajamaan kohti Pohjanmaata. Yövyttiin Lapualla sukulaisteni luona ja torstaiaamuna matka jatkui kohti Pietarsaarea. Peltoja silmänkantamattomiin. Ja näin matka jatkuu, jatkuu...

Annan luona oli vastassa enää seitemän iloista flätinalkua, yhden uroksen muutettua jo edellisenä päivänä uuteen kotiinsa (minun synnyinkotipaikkakunnalleni itseasiassa!). Tohinaa riitti siltikin. Unna pääsi myös tutustumaan pentueeseen ja ihmeen hyvin sekin osasi olla pikkuisten kanssa :) Laitettiin paperit kuntoon, ihasteltiin pentuja ja rupateltiin muutama tunti.

Heipat synnyinkodin väelle

Ei olisi millään raaskinut erottaan yhtäkään pennuista sisaruksistaan kun katseli miten hauskaa niillä keskenään oli. Kuitenkin, kaikki loppuu aikanaan, niin myös elämä pentulaatikossa. Niinpä lähdimme iltapäivällä ajamaan kohti kotia uusi perheenjäsen, Iida, mukanani.

Autossa Iida jaksoi vinkua ensimmäiset viisi minuuttia, mutta tyytyi sitten kohtaloonsa ja rupesi nukkumaan jalkoihini.

Zzzz....

 Kuortaneella pysähdyttiin pitsalle ja ulkoilutettiin samalla koirat. Loppumatka meni taas nukkuessa, eipä ottanut Neiti turhaa stressiä matkustamisesta :)

Ensimmäinen ilta ja yö uudessa kodissa meni rauhallisesti.Yhtään ei tuntunut Iida ikävöivän pentuesisaruksiaan, tässä asiassa Unnasta on kyllä varmasti suuri apu.

Iida&Soosa 21.7.2011

Mustikkapiirakkaa!

Hahaa, eipä jäänyt toissapostauksen mustikkahaaveilut pelkiksi haaveiksi kun lauantaina otin lenkille mukaan litran mittakannun. Tässäpä kuvasaldoa mustikoiden taipaleelta metsästä piirakaksi.

Eipä tarvinnut kotoa kauas kävellä kun jo tuli vastaan isoja mustikanmollukoita. Tuossa meidän lähimetsässä näkyy varsin usein muitakin poimijoita, joten paljon oli varvukkoa jo ihan tyhjilläänkin.

Unna oli ensin että "daah, mitäs kykkimistä tää tämmöinen taas on, mennään jo!" mutta hoksasi sekin pian ruveta popsimaan luonnon herkkuja nassuunsa.

Täältä näitä löytyy...

 Poimurilla olisi käynyt homma vähän rivakammin, mutta koska en sellaista (vielä) omista, niin täytyi tyytyä omiin pikku kätösiin.

 Jossain vaiheessa tajusin, että Unnan hihna oli tippunut matkasta. Arrr, tää on just tätä. Sitten lähdettiin samoilemaan takaisinpäin enkä mä tietenkään ihan tarkkaan muistanut missä olin kulkenut. Unnaakin yritin rohkaista etsimään aina silloin kun luulin olevani oikealla alueella, mutta neitipä etsi vain keppejä kepppien perään: "Ai tämä? Vai tämäkö?"
Päätin lopulta (nälän kurniessa vatsassa) lopettaa etsinnät ja tulla koittamaan vielä myöhemmin uudelleen. Vähän aikaa vielä poimittiin kunnes sain kasaan piirakan verran marjoja.

Unna ja saalis

 Sitten piirakan kimppuun! Hyvän ja helpon reseptin olen löytänyt täältä.

Pohja:
 150g voita tai margariinia

1 dl sokeria

1 kananmuna

3-3,5 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

Täyte: 
2 dl kermaviiliä

1 kananmuna
3/4 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
4-5 dl mustikoita
(2 tl perunajauhoja)

Vatkaa rasva ja sokeri. Lisää kananmuna sekä yhdistetyt venhä- ja leivinjauhot. Levitä seos piirakkavuokaan (myös reunoille). Sekoita kermaviiliin kananmuna ja sokeri. Ripottele pohjataikinalle mustikat (jos käytät pakastemustikoita, lisää niihin 2tl leivinjauhoja). Kaada päälle kermaviiliseos. Paista 200 asteessa n. 30 min.

Omnomnom, hyvää tuli!

Niin ja reissulla kadonnut hihna löytyi sitten tänään kun löysin paikan, johon arvelinkin sen unohtaneeni. Joku oli ripustanut sen mennessään läheiseen puuhun, kiitos hänelle!