Jahas, blogi unohtunut viideksi (5!) vuodeksi kokonaan. Paljon on ehtinyt tapahtua tällä välin. Merkittävimpänä Unnan siirtyminen vehreämmille niityille sateenkaarisillan toiselle puolelle. Epäilty luustokasvain, sen aiheuttamat kivut ja ontuminen johtivat luopumispäätökseen 17.2.2017. Unna oli tuolloin 11,5 vuoden ikäinen veteraani. Menetys oli itselleni luonnollisesti rankka, olihan Unna ensimmäinen oma koirani ja flattini. Unnan kanssa opin koiranomistajana olemisesta niin älyttömän paljon. Tutustuin koiran kouluttamiseen ja koiraharrastuksiin. Unnan myötä tutustuin moniin uusiin ihmisiin ja sain elämääni uusia pitkäaikaisia ystäviä. Sinä aikana kun Unna oli minulla, kasvoin aikuiseksi ja itsenäistyin. Unnan aikana kävin lukion, muutin pois kotipaikkakunnalta uuteen kaupunkiin, aloitin jatko-opinnot. Unna saattoi minut lähes maaliviivalle saakka yliopisto-opinnoissa; vain reilua kuukautta ennen valmistujaisia jouduin hyvästelemään rakkaan Unnani. Unna oli työintoinen, vilkas, välillä totinen suorittaja, omien polkujen kulkija, itsenäinen suhteessa muihin koiriin, ihmisiä rakastava. Paras ensimmäinen koira minulle!
Iidan kanssa ollaan harrasteltu enimmäkseen agilityä. Keväällä 2017 Iida nousi agilityssä 3-luokkaan. Nomejuttuja ollaan treenailtu lähinnä omaksi iloksemme. Näyttelyistä Iidalla on saatuna 1xSERT, 1xvaraSERT, PN2 ja PN4 -sijoitukset, 4xERI, 5xEH.
Yksi syy siihen, että herättelen blogia nyt hiukan eloon, on se, että meille on saapunut uusi laumanjäsen, jonka pentukuulumisia haluan yrittää kirjoitella ylös tänne blogin puolelle. Uusi tulokas on viralliselta nimeltään Oak Barrel's Chardonnay, kutsumanimeltään Mesi.
