Päästiinpähän sitten taippareihin Ouluun ensi sunnuntaiksi! Ensin oltiin varasijalla 3, mutta porukkaa ilmeisesti karsiutui ja kutsu kokeeseen kävi tänään. Saa vain toivoa, että sää ei ole yhtä kesäinen kuin vuosi sitten.
Tänään saatiin myös tietää ylioppilaskirjoitusten tulokset! Olipas outoa marssia pitkästä aikaa sisälle kouluun, tietysti likaisissa vaatteissa ja rönttälenkkareissa (=suoraan töistä).
Nyt on sitten valkolakki varmuudella tiedossa. Juhlat juhlitaan 31.5. :)
perjantai 16. toukokuuta 2008
torstai 15. toukokuuta 2008
Ohjatut treenit käynnistyivät
Jei, onpas taas mukavaa käydä ohjatuissa treeneissä!
Maanantaina käynnistyivät tokotreenit Väisäsen Tiinan johdolla. Meillä ei siis edelleenkään mitään himo-kilpailutavoitteita tokon suhteen, mutta kivahan tuo on käydä yhteisreeneissäkin. Jospa sinne aloonkin vielä joku päivä mentäisiin.
Saatiin sellaista palautetta, että seuraamisessa (ja yleensäkin) pitäisi jättää makupaloja vähemmälle ja ottaa jo selvästi pitempää pätkää, jotta saataisiin kasvatettua Unnalle kestävyyttä. Pitäisi kai tuo jo itsekin uskoa, että koira täyttää kesällä kolme (3!) vuotta eikä sille tarvitse kokoajan niitä herkkuja syöttää.
Lisäksi saatiin läksyksi noutokapulan käsittelyharjoittelua (oikea ote, ei kaluamista). Tokomuotoista noutoa ollaan kyllä otettu tosi vähän, tuskin ollenkaan. Se näkyy esimerkiksi siinä, että minulla on edelleenkin käytössä itse nikkaroimani tokokapula. Se on ensinnäkin aivan liian kevyt ja sen lisäksi toivottoman heppoinen. Pitäisi vissiin hankkia ihan oikeakin kapula, jos haluaa tulla otetuksi vakavasti tässä lajissa :D
Tiistaina olin itse vetämässä alkeiskurssia. Tuntuu vähän hassulta opastaa muita, kun on itsekin vasta-alkaja lajissa. Piti kyllä vähän aikaa miettiä, että miten se hyppy nyt taas opetettiinkaan?
Tänään sitten aloiteltiin itse agilitytreenit Minna Väyrysen ryhmässä. Aiheina olivat sylikäännöt ja takaaleikkaukset.
Maanantaina käynnistyivät tokotreenit Väisäsen Tiinan johdolla. Meillä ei siis edelleenkään mitään himo-kilpailutavoitteita tokon suhteen, mutta kivahan tuo on käydä yhteisreeneissäkin. Jospa sinne aloonkin vielä joku päivä mentäisiin.
Saatiin sellaista palautetta, että seuraamisessa (ja yleensäkin) pitäisi jättää makupaloja vähemmälle ja ottaa jo selvästi pitempää pätkää, jotta saataisiin kasvatettua Unnalle kestävyyttä. Pitäisi kai tuo jo itsekin uskoa, että koira täyttää kesällä kolme (3!) vuotta eikä sille tarvitse kokoajan niitä herkkuja syöttää.
Lisäksi saatiin läksyksi noutokapulan käsittelyharjoittelua (oikea ote, ei kaluamista). Tokomuotoista noutoa ollaan kyllä otettu tosi vähän, tuskin ollenkaan. Se näkyy esimerkiksi siinä, että minulla on edelleenkin käytössä itse nikkaroimani tokokapula. Se on ensinnäkin aivan liian kevyt ja sen lisäksi toivottoman heppoinen. Pitäisi vissiin hankkia ihan oikeakin kapula, jos haluaa tulla otetuksi vakavasti tässä lajissa :D
Tiistaina olin itse vetämässä alkeiskurssia. Tuntuu vähän hassulta opastaa muita, kun on itsekin vasta-alkaja lajissa. Piti kyllä vähän aikaa miettiä, että miten se hyppy nyt taas opetettiinkaan?
Tänään sitten aloiteltiin itse agilitytreenit Minna Väyrysen ryhmässä. Aiheina olivat sylikäännöt ja takaaleikkaukset.
Itse tein ensin takaaleikkauksen A:lle, mutta saatiin ohjeeksi tehdä sylikääntö 4 hypyn jälkeen. Tämä osoittautuikin mukavammaksi tavaksi ja sitä paitsi mikäli A:n tilalla olisi puomi tai keinu, saattaisi koira takaaleikatessa helposti hypätä kontaktin yli.
Putken jälkeen jäin turhia odottelemaan (ja hidastamaan) seiskan taakse. Tein jossain vaiheessa myös 7-hypyn eteen aivan turhan valssin.
Lopuksi menimme saman radan toiseen suuntaan. Tällä kertaa harjoiteltiin kolmoselta kakkoselle ohjaamista. Tein ensin itse valssin, mutta ohjeeksi saatiin kokeilla yksinkertaisesti koiran kääntämistä edessä. Kai se sitten jotenkin meni. Pitää kyllä harjoitella enemmän juuri tällaista kääntämistä.
Putken jälkeen jäin turhia odottelemaan (ja hidastamaan) seiskan taakse. Tein jossain vaiheessa myös 7-hypyn eteen aivan turhan valssin.
Lopuksi menimme saman radan toiseen suuntaan. Tällä kertaa harjoiteltiin kolmoselta kakkoselle ohjaamista. Tein ensin itse valssin, mutta ohjeeksi saatiin kokeilla yksinkertaisesti koiran kääntämistä edessä. Kai se sitten jotenkin meni. Pitää kyllä harjoitella enemmän juuri tällaista kääntämistä.
lauantai 10. toukokuuta 2008
Mätsärissä ja verijäljellä
Tänään käytiin SPL - Kainuun järkkäämässä match showssa harjoittelemassa kehäkäyttäytymistä. Viimeksi on kehissä pyörähdelty epävirallisesti joskus elokuussa, joten muistin virkistäminen teki hyvää. Saatiin tosin odotella pitkään ennen kehään pääsyä, joten Unna alkoi näyttämään vähitellen kyllästymisen merkkejä. Ei sillä, näyttelyt ON tylsiä, sen voi omistajakin myöntää.
Kehässä Unna meni kuitenkin hyvin ja seisoi oikein nätisti. Pariksemme osui ei niin hyvää näyttelykäyttäytymistä omaava kultsu ja punainen nauha saatiin helposti.
Sijoitusta isoissa punaisissa ei kuitenkaan irronnut, ei Unnalle eikä Elmerille, mikä oli vähän pöljää, sillä olisi ollut mielenkiintoista nähdä kummasta tuomari tykkäsi enemmän. Perustelimme tilanteen kuitenkin sillä, että Unna ja Elmeri (niin erilaisia kuin ne ovatkin) olivat varmaan tuomarin mielestä yhtä kauniita eikä halunnut nostaa kumpaakaan "paremmaksi". Hän teki siis yksinkertaisen ratkaisun ja pudotti molemmat jatkosta.
Niinhän se täytyi olla ;)
Suuren suurella 7€:n ilmoittautumismaksulla saatiin siis kotiin viemisiksi punainen (oikeastaan oranssi!) kreppinauha, samanlainen mitä ripusteltiin eilen metritolkulla metsään verijäljen merkiksi, sekä 60 gramman näytepussi koiranruokaa. Ja ruokahan oli tottakai osuvasti MINI DOGS 1-10kg.
Ruokapussukassa luki pienellä for small fussy dogs. Katsoin nettisanakirjasta suomennoksen sanalle fussy ja tällaisia löytyi:
- (turhan) touhuava
- (turhan) touhukas
- hälisevä
- hosuva
- koristeltu
- pramea
- pyntätty
- rönsyilevä
- täynnä yksityiskohtia
- turhantarkka
- ylikorea
Neljä ensimmäistä voi varmaan moni flatinomistaja tunnustaa koirilleen ominaisiksi piirteiksi. Myös Turhantarkka Unna meinaa nostella päätään nyt juoksun lähestyessä. Mutta muut kuvaukset ovat ainakin Unnan kohdalla vähän kaukaa haettuja :D
Joten voikohan tuota ruokaa nyt syöttää??!
--------------------------------------------------------------------------------
Illalla oli sitten aika lähteä ajamaan eilen vedetyt verijäljet. Epäilyistäni huolimatta Unna selvityi tehtävästä ihan mukavasti.
Alussa, kun Unna haisteli lähtökohtaa, se oli kummissaan ja näytti miettivän, että "mitäs se tämä tässä on? nyt on jotain omituista tekeillä..." Se pälyilikin ympärilleen huolestuneena (tyypillinen mörkö-Unna), mutta rohkaisin sitä jatkamaan eteenpäin. Välillä se pysähtyi haistelemaan ilmaa. Sää tuulinen, joten todennäköisesti Unna sai vainun sorkasta jo heti alussa, joten sitä se varmaan haisteli.
Unna eteni jäljellä välillä varsin suoraviivaisesti nokka maassa, välillä taas ristiin rastiin poukkoillen ja ilmaa haistellen. Ohjasin sitä välillä takaisin jäljelle, mitä ei kai oikeasti saisi kamalasti harrastaa, mutta sallittakoon se nyt ensimmäisellä kerralla.
Meno parani ja nopeutui loppua kohden, kun Unna alkoi päästä jyvälle hommasta. Ja sieltähän se sorkka lopulta löytyi! Kaadon löydettyään Unna oli aivan polleana ja kanteli sorkkaa jonkin matkaa. Autolle päin käveltäessä Unna ei meinannut päästää minua eikä etenkään Hänen löytämäänsä Aarretta silmistään.
Kehässä Unna meni kuitenkin hyvin ja seisoi oikein nätisti. Pariksemme osui ei niin hyvää näyttelykäyttäytymistä omaava kultsu ja punainen nauha saatiin helposti.
Sijoitusta isoissa punaisissa ei kuitenkaan irronnut, ei Unnalle eikä Elmerille, mikä oli vähän pöljää, sillä olisi ollut mielenkiintoista nähdä kummasta tuomari tykkäsi enemmän. Perustelimme tilanteen kuitenkin sillä, että Unna ja Elmeri (niin erilaisia kuin ne ovatkin) olivat varmaan tuomarin mielestä yhtä kauniita eikä halunnut nostaa kumpaakaan "paremmaksi". Hän teki siis yksinkertaisen ratkaisun ja pudotti molemmat jatkosta.
Niinhän se täytyi olla ;)
Suuren suurella 7€:n ilmoittautumismaksulla saatiin siis kotiin viemisiksi punainen (oikeastaan oranssi!) kreppinauha, samanlainen mitä ripusteltiin eilen metritolkulla metsään verijäljen merkiksi, sekä 60 gramman näytepussi koiranruokaa. Ja ruokahan oli tottakai osuvasti MINI DOGS 1-10kg.
Ruokapussukassa luki pienellä for small fussy dogs. Katsoin nettisanakirjasta suomennoksen sanalle fussy ja tällaisia löytyi:
- (turhan) touhuava
- (turhan) touhukas
- hälisevä
- hosuva
- koristeltu
- pramea
- pyntätty
- rönsyilevä
- täynnä yksityiskohtia
- turhantarkka
- ylikorea
Neljä ensimmäistä voi varmaan moni flatinomistaja tunnustaa koirilleen ominaisiksi piirteiksi. Myös Turhantarkka Unna meinaa nostella päätään nyt juoksun lähestyessä. Mutta muut kuvaukset ovat ainakin Unnan kohdalla vähän kaukaa haettuja :D
Joten voikohan tuota ruokaa nyt syöttää??!
--------------------------------------------------------------------------------
Illalla oli sitten aika lähteä ajamaan eilen vedetyt verijäljet. Epäilyistäni huolimatta Unna selvityi tehtävästä ihan mukavasti.
Alussa, kun Unna haisteli lähtökohtaa, se oli kummissaan ja näytti miettivän, että "mitäs se tämä tässä on? nyt on jotain omituista tekeillä..." Se pälyilikin ympärilleen huolestuneena (tyypillinen mörkö-Unna), mutta rohkaisin sitä jatkamaan eteenpäin. Välillä se pysähtyi haistelemaan ilmaa. Sää tuulinen, joten todennäköisesti Unna sai vainun sorkasta jo heti alussa, joten sitä se varmaan haisteli.
Unna eteni jäljellä välillä varsin suoraviivaisesti nokka maassa, välillä taas ristiin rastiin poukkoillen ja ilmaa haistellen. Ohjasin sitä välillä takaisin jäljelle, mitä ei kai oikeasti saisi kamalasti harrastaa, mutta sallittakoon se nyt ensimmäisellä kerralla.
Meno parani ja nopeutui loppua kohden, kun Unna alkoi päästä jyvälle hommasta. Ja sieltähän se sorkka lopulta löytyi! Kaadon löydettyään Unna oli aivan polleana ja kanteli sorkkaa jonkin matkaa. Autolle päin käveltäessä Unna ei meinannut päästää minua eikä etenkään Hänen löytämäänsä Aarretta silmistään.
perjantai 9. toukokuuta 2008
Viikonloppu ja verijäljen vetoa
Ihanaa, ensimmäinen työviikko takana. Olen siis, uskokaa tai älkää, haravoimassa Kajaanin hautausmaalla. Uulalaa mitä hommaa. No saahan siitä rahaa ja sen lisäksi roppakaupalla ulkoilua, rusketusta ja lihaskuntoa. Toukokuun ajan siis siellä hommailen. On vaan aina mukava mennä ulkoiluntäyteisen työpäivän jälkeen kotiin, kun siellä odottaa intoa puhkuva flätti, joka tahtoo ulosulosulos hetihetiheti!
Tänään käytiin Hanna-Marin kanssa vetämässä kaikille koirille verijäljet, jotka on tarkoitus ajaa huomenna. Saapi nähdä miten Unna suhtautuu. Se ei ole nimittäin nähnytkään verta varmaan kahteen vuoteen. Tehtiinkin melko helppo jälki, noin 50m + 50m + 30m.
Tänään käytiin Hanna-Marin kanssa vetämässä kaikille koirille verijäljet, jotka on tarkoitus ajaa huomenna. Saapi nähdä miten Unna suhtautuu. Se ei ole nimittäin nähnytkään verta varmaan kahteen vuoteen. Tehtiinkin melko helppo jälki, noin 50m + 50m + 30m.
torstai 8. toukokuuta 2008
Tänään käytiin eräällä pellolla rauhallisella "kävelyllä" Hanna-Marin ja Oton kanssa. Todellisuudessa koirat vetivät taas melkoista rallia pitkin peltoa. Mukavasti tulevat toimeen, vaikka toinen on monta kertaa pienempi. Mutta eihän koko- eikä ikäero ole ennenkään Unnaa haitannut: samalla lailla päälle mennään, oli kyseessä aikuinen taikka penikka. Luulee tietty itsekin olevansa yhtä peeeeni ja suloinen.
Kuva ei kyllä anna oikeutta todelliselle kokoerolle. Miten se Unna näyttääkin joka kuvassa niin saakelin pieneltä?? Pitäisikö kokeilla ensi kerralla jonkun sihuahuan (vai minkä lie) kanssa?
Samalla tein Unnalle pikku noutotreenin, kun ei edes agilitaamaan tänään päästy vaikka kuinka Unnalle jo lupailtiin (treenit alkaakin vasta ensi viikolla, hyvä minä!).
Vein ensin muistin pellolle ja sitten markkeeraus veteen. Lähetys oli aika paljonkin maan puolelta, jolla halusin harjoitella ravistelemattomuutta ennen palautusta. Ylöstulo vedestä oli aika hankala, joten ekalla kerralla Unna sylkäisi damin heti luokseni tultuaan ja ravisteli. Otettiin uudestaan ja sitten meni ok.
Sen jälkeen pellolla oleva muisti eteenlähetyksellä, mikä meni hyvin.
Kuva ei kyllä anna oikeutta todelliselle kokoerolle. Miten se Unna näyttääkin joka kuvassa niin saakelin pieneltä?? Pitäisikö kokeilla ensi kerralla jonkun sihuahuan (vai minkä lie) kanssa?
Samalla tein Unnalle pikku noutotreenin, kun ei edes agilitaamaan tänään päästy vaikka kuinka Unnalle jo lupailtiin (treenit alkaakin vasta ensi viikolla, hyvä minä!).
Vein ensin muistin pellolle ja sitten markkeeraus veteen. Lähetys oli aika paljonkin maan puolelta, jolla halusin harjoitella ravistelemattomuutta ennen palautusta. Ylöstulo vedestä oli aika hankala, joten ekalla kerralla Unna sylkäisi damin heti luokseni tultuaan ja ravisteli. Otettiin uudestaan ja sitten meni ok.
Sen jälkeen pellolla oleva muisti eteenlähetyksellä, mikä meni hyvin.
maanantai 5. toukokuuta 2008
Blogi valmisteilla...
Nyt sain vihdoinkin perustettua meille tämän erillisen blogin. Kuten monet ovat ehkä huomanneet, on kotisivujemme kuulumisia -osioon alkanut tulla yhä enemmän tekstiä kaikesta hieman epäoleellisemmasta, kuten omistajan touhuista ynnä muusta. Haluaisin kuitenkin pitää Unnan sivut ihan kokonaan Unnalle omistettuina. Haluankin nyt kokeilla sellaista muutosta, että jatkossa kotisivuille laitetaan vain selkeästi Unnaa koskevat uutiset melko ytimekkäästi, kun taas tänne blogin puolelle voin vuodattaa pitempiä stooreja meidän elämänmenosta.
Toinen painava syy blogin perustamiseen on kuvien ja etenkin videopätkien helppo lisääminen muiden nähtäville.
Ja vielä: nyt voin laitella kuulumisia myös silloin kun en ole kotona päivitysohjelmien ääressä.
Ainut mikä tässä huolettaa on se, että aiheuttaako tämä muutos varsinaisten kotisivujen "kuoleman", kun luritusten siirtyessä blogiin kotisivujen päivityskerrat luonnollisesti vähenevät :/
Noh, katsotaan katsotaan. Voi olla, että onnistuu tai sitten siirryn takaisin vanhaan malliin. Julistakin nyt koeajan blogitukselle.
Toivottavasti saan jossain vaiheessa tehtyä jonkun vähän kivemman ulkoasun tämän valmiin pohjan tilalle.
--------------------------------------------------------------------------------
Laitan tähän heti pari videota, jotka ovat odottaneet esille pääsyään.
Tässä on ensiksi pätkä Kajaanin agilitykisoista 24.11.2007. Video on varustettu hauskalla ja asiantuntevalla selostuksella, joten äänet päälle ;) Tältä Leena Rantamäki-Lahtisen tuomaroimalta radalta Unnalle tuli tulokseksi 0,50 puolen sekunnin ihanneajan ylityksen seurauksena. Päivän toista rataa ei saatu valitettavasti videoitua.
Tässä sitten suorituksemme Riihimäen kisoista 27.4.2008. Ritva Herralan tuomaroimalta radalta Unnalle siis nollavoitto ja serti.
Toinen painava syy blogin perustamiseen on kuvien ja etenkin videopätkien helppo lisääminen muiden nähtäville.
Ja vielä: nyt voin laitella kuulumisia myös silloin kun en ole kotona päivitysohjelmien ääressä.
Ainut mikä tässä huolettaa on se, että aiheuttaako tämä muutos varsinaisten kotisivujen "kuoleman", kun luritusten siirtyessä blogiin kotisivujen päivityskerrat luonnollisesti vähenevät :/
Noh, katsotaan katsotaan. Voi olla, että onnistuu tai sitten siirryn takaisin vanhaan malliin. Julistakin nyt koeajan blogitukselle.
Toivottavasti saan jossain vaiheessa tehtyä jonkun vähän kivemman ulkoasun tämän valmiin pohjan tilalle.
--------------------------------------------------------------------------------
Laitan tähän heti pari videota, jotka ovat odottaneet esille pääsyään.
Tässä on ensiksi pätkä Kajaanin agilitykisoista 24.11.2007. Video on varustettu hauskalla ja asiantuntevalla selostuksella, joten äänet päälle ;) Tältä Leena Rantamäki-Lahtisen tuomaroimalta radalta Unnalle tuli tulokseksi 0,50 puolen sekunnin ihanneajan ylityksen seurauksena. Päivän toista rataa ei saatu valitettavasti videoitua.
Tässä sitten suorituksemme Riihimäen kisoista 27.4.2008. Ritva Herralan tuomaroimalta radalta Unnalle siis nollavoitto ja serti.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)