Mätsärissä ja verijäljellä

Tänään käytiin SPL - Kainuun järkkäämässä match showssa harjoittelemassa kehäkäyttäytymistä. Viimeksi on kehissä pyörähdelty epävirallisesti joskus elokuussa, joten muistin virkistäminen teki hyvää. Saatiin tosin odotella pitkään ennen kehään pääsyä, joten Unna alkoi näyttämään vähitellen kyllästymisen merkkejä. Ei sillä, näyttelyt ON tylsiä, sen voi omistajakin myöntää.

Kehässä Unna meni kuitenkin hyvin ja seisoi oikein nätisti. Pariksemme osui ei niin hyvää näyttelykäyttäytymistä omaava kultsu ja punainen nauha saatiin helposti.

Sijoitusta isoissa punaisissa ei kuitenkaan irronnut, ei Unnalle eikä Elmerille, mikä oli vähän pöljää, sillä olisi ollut mielenkiintoista nähdä kummasta tuomari tykkäsi enemmän. Perustelimme tilanteen kuitenkin sillä, että Unna ja Elmeri (niin erilaisia kuin ne ovatkin) olivat varmaan tuomarin mielestä yhtä kauniita eikä halunnut nostaa kumpaakaan "paremmaksi". Hän teki siis yksinkertaisen ratkaisun ja pudotti molemmat jatkosta.
Niinhän se täytyi olla ;)

Suuren suurella 7€:n ilmoittautumismaksulla saatiin siis kotiin viemisiksi punainen (oikeastaan oranssi!) kreppinauha, samanlainen mitä ripusteltiin eilen metritolkulla metsään verijäljen merkiksi, sekä 60 gramman näytepussi koiranruokaa. Ja ruokahan oli tottakai osuvasti MINI DOGS 1-10kg.


Ruokapussukassa luki pienellä for small fussy dogs. Katsoin nettisanakirjasta suomennoksen sanalle fussy ja tällaisia löytyi:

- (turhan) touhuava
- (turhan) touhukas
- hälisevä
- hosuva
- koristeltu
- pramea
- pyntätty
- rönsyilevä
- täynnä yksityiskohtia
- turhantarkka
- ylikorea

Neljä ensimmäistä voi varmaan moni flatinomistaja tunnustaa koirilleen ominaisiksi piirteiksi. Myös Turhantarkka Unna meinaa nostella päätään nyt juoksun lähestyessä. Mutta muut kuvaukset ovat ainakin Unnan kohdalla vähän kaukaa haettuja :D

Joten voikohan tuota ruokaa nyt syöttää??!

--------------------------------------------------------------------------------

Illalla oli sitten aika lähteä ajamaan eilen vedetyt verijäljet. Epäilyistäni huolimatta Unna selvityi tehtävästä ihan mukavasti.

Alussa, kun Unna haisteli lähtökohtaa, se oli kummissaan ja näytti miettivän, että "mitäs se tämä tässä on? nyt on jotain omituista tekeillä..." Se pälyilikin ympärilleen huolestuneena (tyypillinen mörkö-Unna), mutta rohkaisin sitä jatkamaan eteenpäin. Välillä se pysähtyi haistelemaan ilmaa. Sää tuulinen, joten todennäköisesti Unna sai vainun sorkasta jo heti alussa, joten sitä se varmaan haisteli.

Unna eteni jäljellä välillä varsin suoraviivaisesti nokka maassa, välillä taas ristiin rastiin poukkoillen ja ilmaa haistellen. Ohjasin sitä välillä takaisin jäljelle, mitä ei kai oikeasti saisi kamalasti harrastaa, mutta sallittakoon se nyt ensimmäisellä kerralla.

Meno parani ja nopeutui loppua kohden, kun Unna alkoi päästä jyvälle hommasta. Ja sieltähän se sorkka lopulta löytyi! Kaadon löydettyään Unna oli aivan polleana ja kanteli sorkkaa jonkin matkaa. Autolle päin käveltäessä Unna ei meinannut päästää minua eikä etenkään Hänen löytämäänsä Aarretta silmistään.