Unna on nyt juoksujen keskivälissä eniten oma itsensä: lenkeillä höntsää ympäri metsää, tutkii kaikki paikat, kantelee risuja ja on muutenkin hassu. Tämä näkyy myös agilitykentällä pursuavana intona. Tänään oli taas siitä kivat treenit että Unnalla oli satanen lasissa koko ajan. Vaikkakin ohjaaja sitten mokailikin senkin edestä. Irma oli rakentanut meille pari mukavan kinkkistä kolmosluokan rataa, joiden kulkua muisteltiin yhdessä tuumin. Tuntui, etteivät kuviot meinanneet millään jäädä mieleen :D Mutta vaikka meno välillä töppäilikin muistikatkojen takia, oli meno silti mukavaa enkä millaan antanut kömmähdysten pilata koiran innokkuutta.
Sunnuntaina olisi sitten vuorossa yksi startti pitkästä aikaa, tällä kertaa hyppärillä.
Laitan tähän samaan syssyyn vielä pari kuvaa viime viikonlopulta kun kävimme Emmiinan ja poikien kanssa valloittamassa Pyynikinharjun. Täytyy sanoa, että kyllä löytyy hienoja maisemia tästä kaupungista!
Manselaisflatit Unna ja Metku
