Iidan kontaktiprojekti ei oo ottanu vielä mitään suuria harppauksia. Pääsiäisloma meni kotikonnuilla, joten siinäkin tuli taas mukava viikon tauko treeneihin. Mulla on muutenki ollu vähän ideat hukassa, että miten edetä asian kanssa. Oon yrittäny miettiä Iidalle parhaita tapoja palkkaamiseen ja muutenkin siihen, että se sais itse kokeilla ja hoksata juttuja yrityksen ja erehdyksen kautta.
Iidalle ihan paras palkka on lelu, mutta se innostuu siitä niin hiiteen asti, että välillä tuntuu, että sitten oppi jää ihan toissijaiseksi asiaksi. Varsinkin jos palkka on mulla, niin I hamuaa vaan mua päin, vaikka pitäisi irrota kontaktille. Oonkin nyt tehnyt niin, että viedään lelu kauas eteen odottamaan ja vapautan sinne, kun tekee hyvin. Huono juttu tässä on se, että sitten kun I tekee virheen, niin pitää kieltää menemästä lelulle (koska useimmiten käyn itsekseni treenaamassa -> ei avustajaa ottamassa lelua pois). Ei saa sanoa yhtään kovasti, muuten menee paletti sekaisin. Pitää sanoa jotain muuta kuin "ei!", vaikka "hups".
Tolla menetelmällä on alkanut nyt mennä ihan kivasti. Iida selvästi vähän hidastaa kontaktille ja keskittyy kehikkoon osumiseen. Jatketaan harjoituksia.
Kepit menee jo vallan mallikkaasti ilman yhtäkään verkkoa. Keppikulmia vaan lisää ja vahvistusta viimeisiin väleihin, joista meinaa välillä karata liian aikaisin pois.
Tänään ohjatuissa saksalaista, pakkovalssi-jaakotusta ja persjättöä. Takaakiertoo pitää kyllä treenailla, jotta voisin lähettää kauempaa. Oikein tyytyväinen olin pikku-Iiduskaan, se on niin mahtavan innokas pikku agiliitäjä (:
