Täydellinen sunnuntai

Tänään siis käytiin Iidan kanssa Tampereen ryhmiksessä pyörähtämässä. Narttujunnuja oli kaksi Iidan lisäksi. Seuraavanlainen arvio saatiin tuomari Jaana Hartukselta:

Keskikokoinen, tasapainoisesti rakentunut, vielä kovin kesken kehityksen oleva nuori narttu. Lupaava raajaluusto. Varsin hyvä pää. Hyvä ylälinja. Varsin pysty olkavarsi. Hieman luisu lantio. Vielä löysyyttä liikkeessä. Pentukarvassa. Rungon hapsutus puuttuu.

"Annetaan sille nyt ERI vaikka vielä kakara onkin", hymähti tuomari. Ihan kiva arvostelu mielestäni. Olis se kyllä aika epäilyttävää, jos flätti ei olis kesken kehityksen junnuluokassa.... Ja kyllä Iidalla on rungossa hapsuja, ainaki pieniä! :D
Iida myös voitti luokkansa, mutta yhtään SA:ta ei jaettu, koska kaikki oli niin keskenkasvuisia vielä. Kehui kylläkin kaikkien kolmen hyvää lihaskuntoa ;)

Narttujen serti jäi tästä näyttelystä jakamatta kun parhaaksi nartuksi valikoitui valioveteraani. Täytyy kyllä ehdottomasti käydä uudestaan näyttäytymässä myöhemmin, kunhan tuo ipana tuosta vähän aikuistuu!
Näyttelyn päätteeksi käytin Iidan vielä uimassa. Se vähän ujosteli alkuun kallioista rantaa ja Näsijärven hurrrrrjia aaltoja, mutta nopeesti sitte uskaltautui kuitenki veteen kun otin pari daminoutoa. Melkoista porskuttamista on vielä sen uinti.

Kaunis, aurinkoinen ja LÄMMIN sunnuntai jatkui ruuanlaitolla, jonka jälkeen suunnattiin kaverin kanssa keskustaan aikomuksenamme käydä tsekkaamassa Hämeenpuiston eurooppalainen ruokatori, joka oli nyt pystyssä viimeistä päivää. Oijoi mitä kaikki herkkuja siellä olikaan! Ihan hyvä ku tuli syötyä kotona ennen lähtöä... Tarttui sieltä mukaan vähän niitä ihania, isoja fudgeja (lakritsi on parasta!) ja jätskiä.

Nyt illalla käytiin vielä Unnan kanssa juoksulenkillä. Olin luvannu sille, että se pääsee privaattilenkille ja uimaan tänään kun ei kerran päässy näyttelyyn mukaan. Nää tämmöiset kesäillat on kyllä ihan parhaita aikoja juoksulenkeille: pärjää lyhythihaisssa, aurinko paistaa, mutta silti ei oo enää liian kuuma kun aurinko alkaa laskee jo mailleen. Ja se tuoksu tuolla metsässä, ah!

Takana siis aikalailla täydellinen sunnuntai. Ja nyt on vasta toukokuu. Kesä vielä edessä. Parhautta.

(Suojasin fiksusti naaman ja käsivarret heti aamulla aurinkovoiteella, mutta tietenki jäi niskaan se perinteinen pläntti, jonne asti ei rasvaa tullu laitettua. Ja nyt se on sit tulipunanen. Millonhan sitä oppii? :D)

Kesä jee!

No helou! Missähän välissä helmikuu vaihtui toukokuuksi, saanko kysyä? Vähän kiirusta on pitäny koko kevään ja blogi on joutunu näköjään siitä vähän kärsimään.

Eka lukuvuosi on nyt siis paketissa. Meillä oli viime viikolla viimenen tentti ja tällä viikolla alkoiki sitte jo työt. Jännää taas koittaa totutella työrytmiin opiskeluvuoden jälkeen.

Iidan kanssa ollaan agilitya aloiteltu hiljalleen nyt keväällä. Oon ruvennu opettamaan kontakteja 2on2offilla. Aloitin naksuttelemalla siitä, kun I laittoi takajalkansa lattialla oleville sohvatyynyille. Nopeesti hoksasi idean ja sitten rupesin naksuttelemaan kaikenlaisille pinnoille samasta jutusta: sohvalle, isoille kiville, kadunreunalle... Nyt ku viime viikolla käytiin hallilla treeneissä, niin ei tarvinnu mennä kun pikkasen puomin lähelle, niin se heitti takapäänsä sinne kontaktille ja palkka siihen. Jännä nähdä miten etenee tää juttu, ainakin tällä hetkellä näyttäis ihan toimivalta Iidalle.
Keppejä oon kans ruvennu opettamaan ohjureilla. Ekaks kokeilin semmosilla hallilla olevilla verkoilla, mutta ne oli niin risaset, niin vaihdoin sellasiin ohuisiin putkiohjureihin. Muutamasta välistä oon ottanu jo niitä poiskin ja ihan kivasti on menny. Pitää ruveta vaan rohkeesti poistamaan niitä mahdollisimmaan nopeesti, että pääsis niistä pian eroon.

Käytin Unnan röntgenissä tossa lopputalvesta ja sillä löyty nivelrikkoa siitä leikatusta polvesta. Oon huomannutkin Unnan varovan sitä jalkaa kovan rasituksen jälkeen. Ajattelin sitte laittaa sen eläkkeellee agihommista. Eihän se oo kiva harrastaa, jos joutuu miettimään sitä jalkaa. Ja muutenki ku se syttyy agilitysta niin paljon, että ei se osaa yhtään varoa sitä eikä välttämättä näytä vaikka olis kipeeki.
Onneks se polvi ei normaalioloissa vaivaa sitä juuri mitenkään. Normaalisti se kulkee mukana lenkeillä edelleen (:

Sunnuntaina Iida menee ekaa kertaa näyttelyyn junioriluokkaan. Ei vaan olla saatu vieläkään näyttelypostia ja soitinki äsken järjestäjille ja tiedustelin asiaa. Toivottavasti en oo mokannu sitä ilmottautumista...

Maistakaapa muuten uutta Fazerina-jäätelötuuttia! Söin äsken moisen ja nousi kyllä heti suosikkien joukkoon ;)