Treenikuulumisia

Iidan entinen agilityryhmä lopetti toimintanta talvikauden vaiheessa, joten pari kuukautta mentiin ihan itsenäisellä treenaamisella. Tavoite on ollut käydä hallilla ainakin kerran viikkoon, mutta on se vaan aina muka niin hankalaa löytää aikaa kalenterista silloin, kun ei oo sitä tiettyä päivää ja kellonaikaa lukkoon lyötynä. Siksipä oonkin nyt niin iloinen siitä, että löydettiin taas uusi treeniryhmä! Oli oikeestaan ihan hyvä tää ryhmänvaihdos, koska se entinen ryhmä oli Unnan entinen ryhmä eli siis Iidalle vielä ihan sopimaton. Nyt ollaan tasoistemme seurassa, eli mölleissä :D Viime viikolla oltiin siis ekaa kertaa mukana siellä. Tehtiin ympyrärataa, jossa pelkkiä hyppyjä ja putkia. Mukavasti kyllä ohjautuu Iida tuommoista helppoa rataa ja sillä on suunta kivasti eteenpäin, eli ei oo kädessä kiinni. Harjoiteltiin myös puolenvaihtoa takaaleikkauksella ja sekin meni kivasti.

Kepit alkaa olemaan aika hyvällä mallilla. Mulla on vielä yks ohjuri alkupäässä helpottamassa erilaisia keppikulmia. Kontaktit on edelleen vaiheessa. Treenataan ylösmeno- ja alastulokontakteja erikseen. Saa nähdä mitä tosta juoksukontaktista tulee, sen verran pitkä askel on neidillä :D

Lokakuu 2012

Eilen treenailtiin pitkästä aikaa myös noutojuttuja. Oltiin pirkan nuuskujen kimppatreeneissä ja siellä treenattiin markkeerauksia ja ohjauksia. Markkeerauksissa Iida pysyy melko hyvin paikallaan, mutta vähän meinaa perse nousta maasta kun dami tippuu. Oli ihan hyvää harjoitusta se, että oltiin rivissä ja vuorotellen laitettiin koiria hakemaan. Kerran jouduin ääntä korottamaan, että "äläpä lähde, ei oo sun vuoro", mutta loppua kohden pysyi aina vaan paremmin aloillaan. Markkeeraukset itsessään haki hyvin (ne oli aika helppoja tosin) ja palautti nätisti, vaikka toiset koirakot oli ihan muutaman metrin päässä. Muutenkin olin tyytyväinen siihen, että Iida malttoi rauhassa odottaa vuoroaan eikä piipannut. Saatiin jopa kommenttia siitä, miten epätyypillisen hyvin Iida käyttäytyy: "Ei oo sitä flättihäseltämistä, mitä yleensä näkee." Just. :D

Voisiko se talvi alkaa pikkuhiljaa tulla? Nyt ku on autossakin viimein talvirenkaat alla, niin tervetuloa lumi! Raskaaksi käy nämä pimeät päivät kun ei pihalla näe eteensä astua.

Päivän valoisin hetki

 

Iidan terveyslausunnot ja treenimietteitä

Hiphei, täälläpä asustelee sitten terve likka! Iida nimittäin. Kennelliiton lausunto tuli tänään: lonkat A/A ja kyynärpäät 0/0, jesjes! Hyviltähän ne kuvat näytti, joten jotakin tämänsuuntaista osasi odottaakin. Nyt voi sitten huoletta harrastaa :)

Iida on kehittyny kepeissä hurjasti. Eilen treeneissä kun asettelin ohjureita alkupäähän, niin neitipä näytti että "ehei, en mä niitä tarvi, kato nyt, hyvin sujuu, kepkepkepkep..." ja pujotteli menemään ihan itseksensä :D Hassu tyttö. Se on selvästi saanu jonku ahaa-elämyksen niiden kanssa. Noi ohjurit on siitä kivat, että niiden kanssa on tosi helppo harjotella erilaisia lähetyskulmia. Jättää vaan pari ekaa ohjuria paikalleen, niin helpottaa kummasti oikean välin hakemista.

Kontaktin alastulon kanssa ollaan nyt vähän junnattu paikallaan. Tässä taas niin huomaa sen, etten oo mikään tokoilijatyyppi. Heti ku joutuu vähän viilaamaan pilkkua ja hajottamaan liikkeen pienen pieniin osiin, niin mä tuskastun. Mä en vaan jaksa viilata sitä pilkkua! Mutta nyt olis pakko, jos haluun, että Iida oppii hyvät kontaktit. Täytyy vaan malttaa istua alas ja miettiä, että mitä ton koiran päässä liikkuu ja että miten mä saan sen toimimaan silleen ku haluan. Onneks tässä motivoi se, että jos ja kun löydän sen avaimen onnistumiseen, niin mitä luultavammin se antaa monin verroin takaisin sitten tulevaisuudessa.

Kesä jee!

No helou! Missähän välissä helmikuu vaihtui toukokuuksi, saanko kysyä? Vähän kiirusta on pitäny koko kevään ja blogi on joutunu näköjään siitä vähän kärsimään.

Eka lukuvuosi on nyt siis paketissa. Meillä oli viime viikolla viimenen tentti ja tällä viikolla alkoiki sitte jo työt. Jännää taas koittaa totutella työrytmiin opiskeluvuoden jälkeen.

Iidan kanssa ollaan agilitya aloiteltu hiljalleen nyt keväällä. Oon ruvennu opettamaan kontakteja 2on2offilla. Aloitin naksuttelemalla siitä, kun I laittoi takajalkansa lattialla oleville sohvatyynyille. Nopeesti hoksasi idean ja sitten rupesin naksuttelemaan kaikenlaisille pinnoille samasta jutusta: sohvalle, isoille kiville, kadunreunalle... Nyt ku viime viikolla käytiin hallilla treeneissä, niin ei tarvinnu mennä kun pikkasen puomin lähelle, niin se heitti takapäänsä sinne kontaktille ja palkka siihen. Jännä nähdä miten etenee tää juttu, ainakin tällä hetkellä näyttäis ihan toimivalta Iidalle.
Keppejä oon kans ruvennu opettamaan ohjureilla. Ekaks kokeilin semmosilla hallilla olevilla verkoilla, mutta ne oli niin risaset, niin vaihdoin sellasiin ohuisiin putkiohjureihin. Muutamasta välistä oon ottanu jo niitä poiskin ja ihan kivasti on menny. Pitää ruveta vaan rohkeesti poistamaan niitä mahdollisimmaan nopeesti, että pääsis niistä pian eroon.

Käytin Unnan röntgenissä tossa lopputalvesta ja sillä löyty nivelrikkoa siitä leikatusta polvesta. Oon huomannutkin Unnan varovan sitä jalkaa kovan rasituksen jälkeen. Ajattelin sitte laittaa sen eläkkeellee agihommista. Eihän se oo kiva harrastaa, jos joutuu miettimään sitä jalkaa. Ja muutenki ku se syttyy agilitysta niin paljon, että ei se osaa yhtään varoa sitä eikä välttämättä näytä vaikka olis kipeeki.
Onneks se polvi ei normaalioloissa vaivaa sitä juuri mitenkään. Normaalisti se kulkee mukana lenkeillä edelleen (:

Sunnuntaina Iida menee ekaa kertaa näyttelyyn junioriluokkaan. Ei vaan olla saatu vieläkään näyttelypostia ja soitinki äsken järjestäjille ja tiedustelin asiaa. Toivottavasti en oo mokannu sitä ilmottautumista...

Maistakaapa muuten uutta Fazerina-jäätelötuuttia! Söin äsken moisen ja nousi kyllä heti suosikkien joukkoon ;)

Treenijuttuja, vähän reissuja ja sukkamysteeri

Huhhuijjaa kuinka pitää taas kiirettä, kun ei ole taas tänne ehtiny kirjoittelemaan, vaikka kaikkea juttua kyllä riittäis raportoitavaksi.

Aloitetaans nyt sitten vaikka koirajutuilla:

Iidan kanssa ollaan nyt käyty maanantaisin Pirkan Nuuskujen perustottelevaisuuskurssilla sosiaalistumassa. Tekee ihan hyvää tehdä juttuja häiriössä, muiden koirien läsnäollessa. Siellä on mennyt tosi kivasti. Vielä on kaksi kertaa jäljellä.

Iidan kanssa ollaan tehty tokojuttuja hissukseen, lähinnä perusasentoa, sivulletuloa, seuraamisen alkeita ja maahanmenoa. Lenkeillä ollaan tehty yhdellä damilla muisiharjoituksia: ollaan jätetty dami matkan varrelle, kävellään eteempäin ja jossain vaiheessa saa hakea. Alkuun oli pientä epäröintiä kun pidensin matkaa. Tein sitten lyhyemmällä matkalla enemmän toistoja ja nyt meneekin jo kivasti pidempääkin.

Pari viikkoa sitten oltiin hallilla itseksemme treenaamassa agilitya ja otin sitten Iidankin kanssa putkea ja mataa hyppyä. Lopulta mentiin huima ratapätkä; hyppy-putki :D Hyvin oli taas neiti innoissaan!

Unnan kanssa aloiteltiin tosiaan rally-tokokurssi. Yksi kerta on vasta ollut sitä, kun on ollu tässä välissä niin kovia pakkasia, että treenikertoja on jouduttu perumaan. Ihan hauskalta vaikuttaa tää rallytoko. Tykkään erityisesti siitä, ettei se oo niin pikkutarkkaa pilkunviilausta kuin tavanomainen toko. Käskyjen määrää ei ole rajoitettu ja koiraa saa kehua suoritusten aikana.

Unna pääsi hierojalle viime viikolla. Ajattelin nyt hierotuttaa sen, kun on aloiteltu taas vähän aktiivisemmin agilityn parissa syksyn tauon jälkeen. Sai kehuja hyvästä lihaskunnosta, jes! Hieroja huomasi, että Unnan selkäranka on hitusen vino, luultavasti johtuen siitä polvileikkauksesta. Toipuessaanhan se joutui tietenkin kävelemään toispuoleisesti, joten lihaksetkin ovat kuulemma kehittyneet aivan erilaisiksi takajaloissa.

Tämä selittää myös erään asian, jota oon ihmetellyt tokoilun yhteydessä. Unna nimittäin jää paikallamakuuseen aina hiukan vinoon, kääntää kroppaa siis vasemmalle. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että Unna ei saa pidettyä leikattua polveaan koukussa ihan täysin tiiviisti kiinni vartalossa. Sen huomaa tosi selväsi kun Unna makaa, jännä kun en ole tullut itse ennen huomanneeksi!

Mitäs sitten? Pari viikkoo sitten mä sain hiukan lomailla, kun tehtiin koulukavareiden kanssa viikonloppureissu Kolille. Pakkastahan oli silloin se vaatimattomat 30 astetta, joten rinteessä ei kovin kauan kerrallaan viittiny olla. Oli silti hauska reissu! Talvista Kolia en ollut ennen nähnytkään, viimeksi kun siellä kävin oli asteita samaiset 30, mutta vaan plussan puolella!

Kolilla elokuussa 2010

Kolilla helmikuussa 2012

Tytöt oli mun reissun ajan ystäväni luona lomailemassa. Patu-labradori oli pitänyt huolta huvituksista ja tulos oli sen mukainen kun palailtiin kotiin lepäämään:

Tytöt lataa akkuja viikonlopun jälkeen

Viime viikonloppuna lauantaipäivä kului akateemisen kyykän mm-kisoissa Hervannassa.

Kyykkää

Illaks sitten ajeltiin Helsinkiin siskon synttäreitä juhlistamaan. Tytötkin pääsivät mukaan hengailemaan illanviettoon:

Pelataanks?

Koulussa alkoi tällä viikolla taas uusi jakso, aiheenaan liikkuminen. Viime jakson aineenvaihdunta oli aikas kivutonta settiä, välillä jopa leppoisaa. Nyt tuli taas todellisuus vastaan, kun heti ekalla viikolla alkoi armoton luuston ja lihasten latinankielisten termien tankkaaminen. Tällä viikolla olin koululla joka päivä vähintään kuusi tuntia ja tänäänkin perjantain kunniaksi oli koulua kahdeksasta viiteen! Vaikka päivien aikana on tyhjiä taukoja, jolloin ei ole varsinaista opetusta, olen oppinut hyödyntämään ne kirjastossa. Näin tulee tehtyä hommat koulussa päivän aikana eikä kotiin jää niin paljon hommaa. Saa sitten hyvillä mielin illalla tehdä muita juttuja.

Iida järjesti alkuviikosta pienen yllätyksen. Joululomalla kadotin Kajaaniin yhden sukan, varmaan joskus joulun aikoihin. Sanoin äitillekin, että ottaa talteen jos tulee vastaan. Säilytin oikein sen parin toisen sukan, mikäli tämä kadonnut vielä löytyis. Noh, maanantaina mä herään siihen, että Iida oksentaa. Sieltä tuli ihmeellinen möykky ja kattelin, että mikä hitto tää on. Pienen huuhtelun jälkeen se paljastui siksi kadonneeksi sukaksi! Ei juma! Siis se on ollu sen mahassa arvaten yli kuukauden!!! Herää kysymys, mitä muuta roinaa ton neidin mahassa mahtaa olla.?

Sukka ja sen "kadoksissa" ollut pari

Huomenna pitäis mennä tokokokeeseen talkoilemaan. Ihan kiva kun pääsee seuraamaan luokkia sivusta, jos sais inspistä vähän tohon perus tokoiluunkin :)

Paluu arkeen

Kun viettää kuukauden päivät kotikotona porukoiden luona, tuntuu paluu omaan arkeen etukäteen todella ahdistavalta. Mutta kylläpä vaan tuntuikin loppujen lopuksi hyvältä palata Tampereelle omaan kotiin! Varsinkin kun tänne oli satanut poissaollessani niin paljon lunta ja lisää tulee vaan kokoajan. Ensitöiksi piti käydä raivaamassa meidän vakilenkkipolut auki metsässä. Lunta on puissa niin paljon, että pitkät, ohuet koivunrungot kaartuvat maahan asti, on noita puita näyttänyt katkeilevankin lumen painosta. Meidän lenkkimaastot onkin nyt kuin oikea winter wonderland!

Koulussa alkoi aineenvaihduntajakso. Käydään siis läpi eri ravintoaineiden (hiilihydraatit, rasvat, proteiinit) aineenvaihduntaa ihmiselimistössä. Tosi mielenkiintoista settiä, itse kun olen aina tykännyt kemiasta ja ravitsemuskin kiinnostaa kovasti. Oikeanlainen ravitsemus tuntuu olevan nykyään oikea kuuma peruna. Koulussakin on välillä sivuttu tätä suomalaisten ihanaa muoti-ilmiötä, karppausta. Itse en ole oikein osannut muodostaa siitä minkäänlaista mielipidettä, kun en ole ollut oikein selvillä sen todellisista vaikutuksista, hyödyistä ja haitoista. Jospa tän kurssin jälkeen osais vähän paremmin ottaa kantaa siihenkin asiaan. Mitä ruokaan tulee, itse oon kyllä sitä mieltä, että kaikkea kohtuudella :)

Eilen aloiteltiin taas aksareenit Unnan kanssa, jee! Oli kyllä taas itellä vähän ohjauskuviot hakusessa, ei tee hyvää nää tämmöset tauot! Mutta jospa nyt saatais taas treenattua niin, että keväällä ja kesällä pääsis taas kisailemaan. Nyt alotetaan Unnan kanssa tehotreenit kontakteilla, ne kun tuntuu olevan se suurin hidastava tekijä.
Mulla oli aikeissa ilmottaa Unna kilpailuun tähtäävien tokoryhmään, mutta ei sitten mahduttu. Mutta, mäpäs ilmotin sen sitte arvatkaapa mihin: rally-tokokurssille! :D Haha, en tiedä lajista juuri mitään, mutta ihan kiva kokeilla välillä jotain uutta :) Perustokoillaan sitten siinä sivussa.

Mulla on ihan sellainen kutina, että Iidalla on alkamassa juoksu. Se on jotenkin flegmaattisemman oloinen, pissailee paljon ja nuolee itseään. Sitä paitsi, mulla on nyt Pontus täällä koiravieraana ja se tuntuu olevan kovin kiinnostunut Neidistä. Apua, ei se saa olla vielä niin iso tyttö!

Lauantai-illan jatkoja vaan sitte!

Agiliitelyä ja muita kuulumisia

Hei, mullahan on tällainen blogikin! On päässyt aika ajoin unohtumaan kaiken tohinan keskellä. Mistähän aloittaisin? No vaikka nyt siitä agilitystä (vai agilitysta? kertokaa nyt joku mulle miten tuo kirjotetaan...)

Viikonloppuna siis kisailtiin oikein ahkerasti, sekä lauantaina että sunnuntaina pari starttia. Lauantain saldona kaksi hylsyä. Eka rata oli täys katastrofi. Unna oli kokoajan mua pari askelta ja ajatustakin edellä, joten tulos olis sen mukainen. Kepeiltä tuli virhe, pari rimaa lenteli, keinu juostiin läpi ja hylsy tuli väärään suuntaan hypätyltä hypyltä.

Lauantain toinen rata oli hyppäri, joka meni sitten tosi kivasti ja puhtaasti muuten, mutta ite menin möhlimään sen tietenkin. Olin täysin Unnan tiella putken suulla, jonne sen siis olis pitänyt mennä. U päätti sitten kiertää putken toista puolta toiselle suulle ja meni sieltä. Ou jee! Mutta nyt oli muuten tosi paljon parempaa menoa kuin ekalla radalla.

Sunnuntain eka rata oli mielestäni meidän tasolla lähes täydellinen suoritus, mutta Unna ei millään halunnut puhdasta rataa ja pudotti viimeisen riman! Ohuesti harmittaa. Vitonen siis tästä. Oltiin kuitenkin kahdeksansia vajaasta neljästäkymmenestä koirasta.

Hyppäriltä tuli myös vitonen kepeiltä, muuten oikein mallikasta menoa. Mikähän noisaa kepeissä nyt on kun tuli kaksi virhettä sieltä viikonlopun aikana. Täytyy ruveta panostamaan siihen.

Pirpana oli mukana kisoissa fiilistelemässä. Sain lainaan kunnon ison metallihäkin, jossa tytöt mahtuivat olemaan oikein hyvin. Iida oli tosi nätisti häkissä, ei juuri mitään vinkumisia tullut, vaikka joutui olemaan siellä yksinkin. Starttien välillä käytiin hengailemassa kisa-alueella ja moikkailtiin joitakin kivoja koiria. Otettiin myös vähän kontaktia kaiken hälinän keskellä. Tosi reipas tyttö on kyllä tuo Iida :)

Damin kanssa ollaan otettu välillä ihan yksittäisiä noutoja sisällä. Hienosti tuo luokse, syliin asti. Viime viikolla näytin Iidalle tavia. Ei epäröinyt yhtään, otti heti suuhunsa, kanteli iloisesti ja toi mulle. Kyllä tuosta vielä kiva flatti tulee, on se ainakin hurjan söpö tapaus :P Kasvaa vaan ihan liian nopeasti!

Muutoin eletään ihan tavallista arkea. Koulu vie tietenkin oman aikansa, siitäkin voisin kertoilla vaikka ja mitä! Meillä alkoi viime viikolla solujakso ja ollaan päästy harrastamaan pipetointia ja mikroskopointia. Viime viikolla muun muassa otin elämäni ensimmäisen verinäytteen!

Mutta nyt voisi pikkuhiljaa painua nukkumaan. Kivaa alkanutta viikkoa kaikille!

Agilitykisoissa

Eilen siis startattiin Unnan kanssa pitkästä aikaa agilityradalla, puolentoistavuoden(!) tauon jälkeen.

A-kisan tuomaroi Johanna Wuthrich. Rata oli mukavan vauhdikas paria pyörityskohtaa lukuunottamatta. Unna meni tosi kivasti, ainut virhe tule puomin ylösmenokontaktilta, jonka yli Unna hyppäsi. Juuri puomilla ylösmenokontaktihan on ollut meidän heikko kohta, pitäis satsata enempi siihen. Yliaikaa tuli jotain 0,60 sekuntia.

B-kisan tuomaroi Kari Jalonen, jonka suunnittelema rata oli aivan eri maailmasta A-kisaan verrattuna. Paljon pyöritystä, yksikin hyppy mentiin radalla kokonaista neljä kertaa, samaan suuntaan. Unna teki muuten puhtaan radan, mutta harmittavaksi kohtaloksi koitui A:n jälkeinen hyppy, joka oli tavallaan kohtisuorassa A:han nähden. Mulle tuli A:lla pieni musta aukko ja sekunnin murto-osan verran piti miettiä, mihin seuraavaksi. Siinäpä sitten olin Unna tiellä kun olisi pitänyt antaa sille tilaa hypätä se hyppy minusta pois päin. Unna kiersi sen takaa ja tadaa, hylly tuli. Jatkoin eteenpäin niin kuin ei mitään ja mentiin rata puhtaasti loppuun saakka.

Tämä B-rata osoittautui todella haastavaksi, sillä reilusta kolmestakymmenestä koirakosta muistaakseni vain kaksi selvitti radan puhtaasti. Nopeat koirat eivät päässeet hyödyntämään taitojaan tällä radalla, vaan valttia oli kärsivällinen ja tarkka kieputus. Tällä kertaa kolmosluokassa pääsi siis palkinnoille muullakin kuin nollatuloksella! Joskus käy näin ;D

Sanomalehdet uusiokäytössä

Tänään oltiin taas Unnan kanssa agilitytreeneissä ja nyt pääsi Pirpanakin mukaan ihmettelemään meininkejä. Eipä paljon välittänyt pikkuinen muista koirista (vielä en anna juuri tutustuakaan, ei ennen kuin rokotukset on kunnossa), vaikka hengailtiin ihan radan vieressä.

Mehän on nyt mun pääsykokeiden jälkeen treenattu taas viikottain tamskin ryhmässä ja lisenssikin on hommattuna! Olis tarkoitus taas palata kisakentille ainakin täksi syksyksi. Ens viikolla meillä onkin luvassa pari starttia täällä Tampereella, jee! :)

Tämä pentuaika on muuten hyvin sivistävää aikaa. Mulle ei tule mitään sanomalehteä eikä mainoksiakaan, joten olen harrastanut pienimuotoista dyykkausta tuossa meidän roskakatoksella saadakseni Iidalle pissasanomalehtiä (nolottaa, toivottavasti joku muukin tekee tätä :D ). Välillä noista tulee vastaan tosi mielenkiintoisia juttuja, joten muutamaan otteeseen on täytynyt lukaista sivu läpi ennen sen joutumista lopulliseen turmioon. Esimerkiksi tänään tuli vastaan artikkeli kudosviljelyllä kasvatetusta lihasta. Ja tämän tarjosi Hesari päivämäärältään 12. heinäkuuta! Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, vai miten se meni?

Agilityviikonloppu, part 2

Tänään siis jatkettiin agilityn parissa, Juhan opissa. Päivän rata näytti suunnilleen tältä:

Aluksi otimme vain pätkää 12-16 ja pohdimme, mikä suoritustapa olisi kullekin koirakolle paras. Unnan kanssa menimme pätkää kahdella eri tavalla:

1) Jään hyppyrykelmän keskelle ja ohjaan Unnan takaa neljälletoista ja viidelletoista, ja sitten vien Unnan hyppyjen 14 ja 15 välistä kepeille.
Hyvää: Hyppyjen 13 ja 14 välille ei tule niin pitkää kaarrosta.
Huonoa: 15 jälkeen menee turhaa aikaa mutkiin ja keppikulma ei paras.

2) Teen kolmentoista jälkeen valssin, josta ohjaan peruuttaen neljälletoista, välistäveto ja viidelletoista. Unna tulee kepeille kartasta katsottuna 15-hypyn vasemmalta puolelta
Hyvää: 15 jälkeen sujuva linja kepeille.

Suoritustapa 2 siis osoittautui meille paremmaksi. Tapa 1 toimi myös hyvin, mutta meno ei ehken ollut yhtä sulavaa.

Pätkällä 5-9 ajattelin ensin valssata kutosen ja seiskan jälkeen. Sain kuitenkin ohjeeksi muuttaa ohjaustapaa niin, että teen kutosen jälkeen sylikäännön ja kasille takaaleikkauksen. Tämä osoittautuikin paljon paremmaksi tavaksi. Sylikääntöjä ei ole tullut paljon tehtyä, joten ehkä siksi haluttaa tunkea niitä valsseja joka paikkaan. Pitäisi vaan luottaa, että kyllä se osaa!

Sitten muutimme rataa seuraavanlaiseksi:
Tällä ratapätkällä oli tarkoitus harjoitella vielä sylikääntöä. Keppien jälkeen lähetetään koira kutoselle ja vedetään välistä -> sylikääntö ja seiskalle. Tämäkin toimi erinomaisesti, itse olisin varmaan taas ruvennut tunkemaan jotain valsseja kutosen eteen.

Tällaista siis tänään. Yksi juttu, mikä tuli esille viikonlopun aikana on se, että pitää muista jättää koiralle riittävästi suoritustilaa. Etenkin kun kyseessä on maxi-koira. Koirat pitävät yleensä mielellään ohjaajaan tietyn etäisyyden, joten oma paikka on suunniteltava sen mukaan.

Kiitos järjestäjille ja erityisesti hyvälle kouluttajalle viikonlopusta. Tätä lisää!

Agilityviikonloppu, part 1

Vihdoinkin täällä korvessa järjestetään vierailevan kouluttajan treenejä! Villakoirakerhon järjestämä agilityviikonloppu käynnistyi tänään Paavolassa. Kouluttajana näiden kahden päivän ajan toimii Juha Kujala Turusta.

Aamulla oli pienimuotoinen luento agilitysta: treeneistä, kisoista ynnä muusta. Iltapäivällä päästiin sitten tositoimiin koirien kanssa.

Klikkaa isommaksi

Meille (ja kyllä monelle muullekin) tuotti ongelmia hyppysarja 6-9. Ensimmäisellä kerralla en jättänyt Unnalle tarpeeksi tilaa lähettäessäni sen 7-hypylle -> rima alas. Kun tuo saatiin kuntoon, niin sittenpä en ollut tarpeeksi nopea viemään Unnaa ysille. Kasi-hypyn siivekkeet olivat ikävästi "kulkureitillä" ja niihinhän minä sitten törmäilin tai sitten jos en, niin Unna oli jo tyytyväisenä päättänyt hypätä ysin väärältä puolelta. Noh, saatiinhan se sitten menemään kohta kohdalta.

Muita ongelmapaikkoja radalla ei liiemmin ollut. Hyvä vinkki oli suoristaa koiran juoksulinja 11-putken jälkeen siten, että koira menee jo 12-hypylle 90 asteen kulmassa. Meno nopeutuu ja rimanputoamisvaara vähenee.

Päivän toinen, erittäin kiinnostavalta vaikuttanut rata jäi meidän osalta valitettavasti väliin, kun aikataulujen venyttyä piti kiirehtiä kummityttösen 1-v synttäreille. Rataantutustumisen ehdin sentään tehdä, joten täytyy joskus itsekseen rakentaa samantyyppistä pätkää.

No mutta kuitenkin, huomenna luvassa lisää!

Pidätä vielä hetki, Unna!

Unnan juoksuja ei vaan kuulu eikä näy! Kumma juttu, kun aikaisemmin Unna on ollut erittäin tarkka näissä asioissa: täsmällinen 7 kuukauden juoksuväli on heittänyt yleensä vain +/- parilla päivällä. Noh, sehän ei meitä haittaa, sillä näillä näkymin päästään sittenkin osallistumaan kesäleirille, jipii!

Sen verran vain harmittaa, kun nyt Rokuan juhannuskisat jäivät sivu suun ihan suotta, koska luulin että juoksu tulisi niiden päälle. Olisi pitänyt vaan ilmoittaa, sen verran kutkuttava kisakuume nyt on päällä. Heinäkuussa kisoja näyttää olevan tosi huonosti näillä seuduin, surkeeta.

Sunnuntaina käytiin kuitenkin Ullan ja Alman kanssa agilitaamassa. Unnan uudeksi treenausaiheeksi osoittautui ohjaajan puolenvaihto suoran putken aikana. Unna jaksoi sinnikkäästi tehdä pyörähdyksen putkesta ulos tultuaan, kun ei tajunnut kuunnella etukäteen, että missä se ohjaaja huutelee. Noh, alkoihan se sitten menemään, kun autoin tekemällä putkesta hieman s-mallisen.

Eilen käytiin viimeisissä toko-treeneissä. Ihan hävettää, miten vähän ollaan päästy siellä käymään. Tuloksetkin olisivat varmasti ihan erilaiset, jos vaan jaksaisi harjoitella vähän enemmänkin vapaa-aikana. Mutta eihän sitä aina kaikkea ehdi. Ymmärrystä kiitos!

Saatiin kuitenkin kehuja, ja Unna on kuulemma pikku hiomista vaille kisavalmis. Liikkeestä maahanmeno vaatii vielä varmuutta sekä myös hypyn jälkeinen seisominen.
Unna menee kyllä nykyään tosi kivasti tokossa. Lieköhän positiiviseen kehitykseen vaikutusta myös omistajan asenteenmuutoksella: tokon pitää olla hauskaa, ei kilpailuihin tähtäävää totista jankkausta.

Esittelenpä tässä nyt muuten yhden ja varmasti yhden parhaista ylioppilaslahjoistani. Hieno idea korvata perinteinen ruusu sellofaaniin käärityllä samanmuotoisella esineellä, motivointipatukalla! Lahjan antaja oli tietysti itsekin koiraihmisiä, mutta kylläpä sai lahja kummastelevia katseita muilta ei-niin-koiraihmisiltä :) Tarpeeseen tuli! Unna rakastaa sitä.

Unna näkee jo unia kesän kohokohdasta "Eippi" kainalossa.
Vielä yksi yö!
Leirillä nähdään!

Agilitykisat Kajaanissa 8.6.2008

Nyt siis vähän tarkempaa dokumenttia sunnuntain kisoista.

A-kisan rata oli suunnilleen tämän mallinen:
Ainut päänvaivaa aiheuttanut kohta radalla oli minulle 9-13 väli. En oikein osannut päättää, miten ohjata kyseisen pätkän: kumpaa puolta 10 ja 11 hyppyjä menisin? Tiesin, että Unnalle oli helpompaa suorittaa kaksi vierekkäistä hyppyä siten että ensin minusta poispäin ja sitten minuun päin, joten päätin tehdä valssin 9:n jälkeen ja jatkaa sitä puolta. Unnan hypätessä 11 hypyn olin kuitenkin myöhässä, ja kuten videolla näkyy, päätän pyöräyttää Unnan kummallisesti edessäni. Unnakin selvästi ihmettelee, että "mitä se nyt taas sekoilee?" :) Olisi pitänyt vain näyttää selkeästi seuraavalle hypylle.
Loppurata oli sitten ihan simppeli, mitä nyt ne pari harmillista riman pudotusta loppusuoralla. Pitänee vähentää lennosta palkkaamista, ettei tulisi neidille niin kiire tuollaisilla hyppysuorilla. Mutta kaikki ennakkoon pelkäämäni kohdat menivät mainiosti, joten tyytyväinen saapi olla.
Tältä radalta siis tulos 10 ja sijoitus 10/15.

Tässä lopputulos vielä videon muodossa:




B-kisan rata oli edelleen suunnilleen tällainen:

Tällä radalla ei ollut mitään ihmeellisyyksiä. Meno oli sujuvaa ja oikein mukavaa. Siispä tulokseksi puhdas nolla ja toinen sija. Flateille tulikin tällä radalla tuplavoitto, sillä ensimmäisellä sijalla olivat Jassa (Chiccoxen Jet-Black Jewel) ja Päivi!
Tätä rataa ei valitettavasti saatu videoitua.


Nyt vain odotellaan Unnan juoksua alkavaksi ja katsotaan minne päästään seuraavan kerran kisailemaan.
Nyt Unnalla on joka tapauksessa edessään viikon loma kotosalla. Minulla on ylihuomenna lähtö Helsinkiin ja lauantaina lennämme ystäväni kanssa Pariisiin viettämään ansaittua YO-lahjalomaa.

Au revoir!

Ohjatut treenit käynnistyivät

Jei, onpas taas mukavaa käydä ohjatuissa treeneissä!

Maanantaina käynnistyivät tokotreenit Väisäsen Tiinan johdolla. Meillä ei siis edelleenkään mitään himo-kilpailutavoitteita tokon suhteen, mutta kivahan tuo on käydä yhteisreeneissäkin. Jospa sinne aloonkin vielä joku päivä mentäisiin.

Saatiin sellaista palautetta, että seuraamisessa (ja yleensäkin) pitäisi jättää makupaloja vähemmälle ja ottaa jo selvästi pitempää pätkää, jotta saataisiin kasvatettua Unnalle kestävyyttä. Pitäisi kai tuo jo itsekin uskoa, että koira täyttää kesällä kolme (3!) vuotta eikä sille tarvitse kokoajan niitä herkkuja syöttää.

Lisäksi saatiin läksyksi noutokapulan käsittelyharjoittelua (oikea ote, ei kaluamista). Tokomuotoista noutoa ollaan kyllä otettu tosi vähän, tuskin ollenkaan. Se näkyy esimerkiksi siinä, että minulla on edelleenkin käytössä itse nikkaroimani tokokapula. Se on ensinnäkin aivan liian kevyt ja sen lisäksi toivottoman heppoinen. Pitäisi vissiin hankkia ihan oikeakin kapula, jos haluaa tulla otetuksi vakavasti tässä lajissa :D


Tiistaina olin itse vetämässä alkeiskurssia. Tuntuu vähän hassulta opastaa muita, kun on itsekin vasta-alkaja lajissa. Piti kyllä vähän aikaa miettiä, että miten se hyppy nyt taas opetettiinkaan?


Tänään sitten aloiteltiin itse agilitytreenit Minna Väyrysen ryhmässä. Aiheina olivat sylikäännöt ja takaaleikkaukset.

Itse tein ensin takaaleikkauksen A:lle, mutta saatiin ohjeeksi tehdä sylikääntö 4 hypyn jälkeen. Tämä osoittautuikin mukavammaksi tavaksi ja sitä paitsi mikäli A:n tilalla olisi puomi tai keinu, saattaisi koira takaaleikatessa helposti hypätä kontaktin yli.

Putken jälkeen jäin turhia odottelemaan (ja hidastamaan) seiskan taakse. Tein jossain vaiheessa myös 7-hypyn eteen aivan turhan valssin.

Lopuksi menimme saman radan toiseen suuntaan. Tällä kertaa harjoiteltiin kolmoselta kakkoselle ohjaamista. Tein ensin itse valssin, mutta ohjeeksi saatiin kokeilla yksinkertaisesti koiran kääntämistä edessä. Kai se sitten jotenkin meni. Pitää kyllä harjoitella enemmän juuri tällaista kääntämistä.