Aluksi otimme vain pätkää 12-16 ja pohdimme, mikä suoritustapa olisi kullekin koirakolle paras. Unnan kanssa menimme pätkää kahdella eri tavalla:1) Jään hyppyrykelmän keskelle ja ohjaan Unnan takaa neljälletoista ja viidelletoista, ja sitten vien Unnan hyppyjen 14 ja 15 välistä kepeille.
Hyvää: Hyppyjen 13 ja 14 välille ei tule niin pitkää kaarrosta.
Huonoa: 15 jälkeen menee turhaa aikaa mutkiin ja keppikulma ei paras.
2) Teen kolmentoista jälkeen valssin, josta ohjaan peruuttaen neljälletoista, välistäveto ja viidelletoista. Unna tulee kepeille kartasta katsottuna 15-hypyn vasemmalta puolelta
Hyvää: 15 jälkeen sujuva linja kepeille.
Suoritustapa 2 siis osoittautui meille paremmaksi. Tapa 1 toimi myös hyvin, mutta meno ei ehken ollut yhtä sulavaa.
Pätkällä 5-9 ajattelin ensin valssata kutosen ja seiskan jälkeen. Sain kuitenkin ohjeeksi muuttaa ohjaustapaa niin, että teen kutosen jälkeen sylikäännön ja kasille takaaleikkauksen. Tämä osoittautuikin paljon paremmaksi tavaksi. Sylikääntöjä ei ole tullut paljon tehtyä, joten ehkä siksi haluttaa tunkea niitä valsseja joka paikkaan. Pitäisi vaan luottaa, että kyllä se osaa!
Sitten muutimme rataa seuraavanlaiseksi:
Tällä ratapätkällä oli tarkoitus harjoitella vielä sylikääntöä. Keppien jälkeen lähetetään koira kutoselle ja vedetään välistä -> sylikääntö ja seiskalle. Tämäkin toimi erinomaisesti, itse olisin varmaan taas ruvennut tunkemaan jotain valsseja kutosen eteen.
Tällaista siis tänään. Yksi juttu, mikä tuli esille viikonlopun aikana on se, että pitää muista jättää koiralle riittävästi suoritustilaa. Etenkin kun kyseessä on maxi-koira. Koirat pitävät yleensä mielellään ohjaajaan tietyn etäisyyden, joten oma paikka on suunniteltava sen mukaan.
Kiitos järjestäjille ja erityisesti hyvälle kouluttajalle viikonlopusta. Tätä lisää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti