Pidätä vielä hetki, Unna!

Unnan juoksuja ei vaan kuulu eikä näy! Kumma juttu, kun aikaisemmin Unna on ollut erittäin tarkka näissä asioissa: täsmällinen 7 kuukauden juoksuväli on heittänyt yleensä vain +/- parilla päivällä. Noh, sehän ei meitä haittaa, sillä näillä näkymin päästään sittenkin osallistumaan kesäleirille, jipii!

Sen verran vain harmittaa, kun nyt Rokuan juhannuskisat jäivät sivu suun ihan suotta, koska luulin että juoksu tulisi niiden päälle. Olisi pitänyt vaan ilmoittaa, sen verran kutkuttava kisakuume nyt on päällä. Heinäkuussa kisoja näyttää olevan tosi huonosti näillä seuduin, surkeeta.

Sunnuntaina käytiin kuitenkin Ullan ja Alman kanssa agilitaamassa. Unnan uudeksi treenausaiheeksi osoittautui ohjaajan puolenvaihto suoran putken aikana. Unna jaksoi sinnikkäästi tehdä pyörähdyksen putkesta ulos tultuaan, kun ei tajunnut kuunnella etukäteen, että missä se ohjaaja huutelee. Noh, alkoihan se sitten menemään, kun autoin tekemällä putkesta hieman s-mallisen.

Eilen käytiin viimeisissä toko-treeneissä. Ihan hävettää, miten vähän ollaan päästy siellä käymään. Tuloksetkin olisivat varmasti ihan erilaiset, jos vaan jaksaisi harjoitella vähän enemmänkin vapaa-aikana. Mutta eihän sitä aina kaikkea ehdi. Ymmärrystä kiitos!

Saatiin kuitenkin kehuja, ja Unna on kuulemma pikku hiomista vaille kisavalmis. Liikkeestä maahanmeno vaatii vielä varmuutta sekä myös hypyn jälkeinen seisominen.
Unna menee kyllä nykyään tosi kivasti tokossa. Lieköhän positiiviseen kehitykseen vaikutusta myös omistajan asenteenmuutoksella: tokon pitää olla hauskaa, ei kilpailuihin tähtäävää totista jankkausta.

Esittelenpä tässä nyt muuten yhden ja varmasti yhden parhaista ylioppilaslahjoistani. Hieno idea korvata perinteinen ruusu sellofaaniin käärityllä samanmuotoisella esineellä, motivointipatukalla! Lahjan antaja oli tietysti itsekin koiraihmisiä, mutta kylläpä sai lahja kummastelevia katseita muilta ei-niin-koiraihmisiltä :) Tarpeeseen tuli! Unna rakastaa sitä.

Unna näkee jo unia kesän kohokohdasta "Eippi" kainalossa.
Vielä yksi yö!
Leirillä nähdään!

Tuulahdus Pariisista 14.-19.6.2008

Huh, vihdoinkin aikaa istahtaa koneen ääreen ja kirjoittaa. Onnistunut Pariisin reissumme on nyt takanapäin. Tässä hieman kuvareportaasia:

Näin me lennetään! Itse kolme vuotta sitten viimeksi lentokoneella lentäneenä jaksoin ihailla ja ihmetellä yläilmakehän kauneutta. Lennot menivät sujuvasti eikä lentokentillä sattunut sekaannuksia.

Must -nähtävyydet oli tietysti kierrettävä ja jaoimme niitä eri päiville. Riemukaarella käytiin heti saapumispäivänä. Toisena päivänä teimme järkyttävän pitkän kävelyn Eiffelin, Placé de la Concorden ja Jardin des Tuileriesin kautta aina Louvrelle asti. Väliin mahtui ihania vanhoja siltoja, erityisesti kullatuin patsain koristeltu Pont Alexandre III.

Yksi mieleenpainuvimmista paikoista oli ehdottomasti Jardin du Luxemburg. Puistoon astuessa tuntui kuin olisi yhtäkkiä siirtynyt Välimerelle: aurinko paistoi kuumasti, suihkulähteet lorisivat, palmujen oksat soivat ihmisille varjopaikkoja, joissa lueskeltiin lehtiä tai nautittiin välipalaa (patonkia tietysti). Puiden varjossa oli terasseja ja kahviloita, joista yhden lavalla bändi viritteli soittimiaan iltapäivän lähestyessä loppuaan. Aivan upea paikka!

Tämä on Pariisin maantieteellisesti korkein kohta, joka näkyy todella kauasn. Ei siis ollenkaan hassumpi paikka upean jyhkeälle kirkolle, Sacré Coeurille.

Mitäpä olisi Pariisin matka ilman shoppailua? Herkulliset liikkeet houkuttelivat joka paikassa, tosin ihan jokaiseen ei tietenkään ollut katetta. Tässä esimerkiksi kuva ostoskeskus Galeries Lafayettelta, jonne oli koottu huippumerkit kunnioitettavin hinnoin. Itse tyydyin vain katselemaan, etenkin hintalappuja ;)

Noh, löytyi sieltä onneksi niitä edullisempiakin kauppoja!

Ruoka puolella suosimme tuttuja pastoja ja pitsoja. Täytyy tunnustaa, että paikallisessa mäkissäkin tuli käytyä eräänä rankkana päivänä. Eihän sitä joka ilta ole varaa syödä niin hienosti. Ranskan kuuluisat sammakonreidet ja hanhenmaksapallerot jätimme suosiolla rauhaan.

Minusta tuntuukin, että parhaat ruokakokemukset löytyivät pikkunaposteltavista ja välipaloista, joita myyviä leipomoita löytyi joka kulmalta. Patonkia tuli syötyä joka päivä, täytettynä tai ilman. Erityisesti Brie -juustotäytteinen patonki oli jotain aivan ihanaa. Crepejä, täytettyjä lettuja, sai myös ostettua vaikka minkälaisilla täytteillä, suolaisella tai makealla. Itse maistoin Nutella-crepeä. Nam! Aidot croissantit olivat tietenkin olennainen osa ruokavaliotamme, niitä saimme hotellin aamiaisella. Myös veistokselliset leivokset houkuttelivat leipomoiden näyteikkunoissa.

Pariisin metro ei ollut ollenkaan niin monimutkainen järjestelmä, kuin miltä se karttaa ensimmäistä kertaa vilkaistaessa vaikutti. Maalaisjärjellä ja opasteiden lukutaidolla selvisi mainiosti.
Ja vaikka metrolla paljon liikuttiinkin, tuli niitä askeleita otettua matkan aikana varmaan usean kymmenen kilometrin verran.

Onnistunut reissu. Paljon nähtiin, mutta paljon jäi vielä näkemättä. Ehkä joskus uudestaan!
Juhannukseksi lennettiin sitten jo koti-Suomeen.

Agilitykisat Kajaanissa 8.6.2008

Nyt siis vähän tarkempaa dokumenttia sunnuntain kisoista.

A-kisan rata oli suunnilleen tämän mallinen:
Ainut päänvaivaa aiheuttanut kohta radalla oli minulle 9-13 väli. En oikein osannut päättää, miten ohjata kyseisen pätkän: kumpaa puolta 10 ja 11 hyppyjä menisin? Tiesin, että Unnalle oli helpompaa suorittaa kaksi vierekkäistä hyppyä siten että ensin minusta poispäin ja sitten minuun päin, joten päätin tehdä valssin 9:n jälkeen ja jatkaa sitä puolta. Unnan hypätessä 11 hypyn olin kuitenkin myöhässä, ja kuten videolla näkyy, päätän pyöräyttää Unnan kummallisesti edessäni. Unnakin selvästi ihmettelee, että "mitä se nyt taas sekoilee?" :) Olisi pitänyt vain näyttää selkeästi seuraavalle hypylle.
Loppurata oli sitten ihan simppeli, mitä nyt ne pari harmillista riman pudotusta loppusuoralla. Pitänee vähentää lennosta palkkaamista, ettei tulisi neidille niin kiire tuollaisilla hyppysuorilla. Mutta kaikki ennakkoon pelkäämäni kohdat menivät mainiosti, joten tyytyväinen saapi olla.
Tältä radalta siis tulos 10 ja sijoitus 10/15.

Tässä lopputulos vielä videon muodossa:




B-kisan rata oli edelleen suunnilleen tällainen:

Tällä radalla ei ollut mitään ihmeellisyyksiä. Meno oli sujuvaa ja oikein mukavaa. Siispä tulokseksi puhdas nolla ja toinen sija. Flateille tulikin tällä radalla tuplavoitto, sillä ensimmäisellä sijalla olivat Jassa (Chiccoxen Jet-Black Jewel) ja Päivi!
Tätä rataa ei valitettavasti saatu videoitua.


Nyt vain odotellaan Unnan juoksua alkavaksi ja katsotaan minne päästään seuraavan kerran kisailemaan.
Nyt Unnalla on joka tapauksessa edessään viikon loma kotosalla. Minulla on ylihuomenna lähtö Helsinkiin ja lauantaina lennämme ystäväni kanssa Pariisiin viettämään ansaittua YO-lahjalomaa.

Au revoir!

Juhlien jälkimainingeissa...

Onpas taas jäänyt kirjoittaminen tälle puolelle. Tapahtumarikkaan kevään huipentuminen omiin ylioppilasjuhliin potkaisi kesän mukavasti alulle. Juhlien jälkeen olo oli jopa hieman haikea: kauan suunnitellut juhlat olivat ohi yhdessä päivässä. Ja tulevaisuudesta ei ole tietoa. Mistäköhän sitä itsensä syksyllä löytää?? Jää nähtäväksi...

Viime viikon olin töissä Vuokatissa lasten urheiluleirillä. Kotiin palasin perjantaina, jolloin Emmiina (ja pojat) sekä Hanna tulivat Kajaaniin aikomuksenamme lähteä yhdessä tarkastamaan Sinkkuelämää -leffan ensi-ilta. Hanna palaili kotiin lauantaina, mutta Emmiina jäi meille vielä sunnuntain agilitykisoihin asti. Aika kului jälleen mukavasti nomea treenaillen, syöden hyvin (rosso!) ja kuulumisia vaihdellen.