sunnuntai 16. syyskuuta 2018

Agikisat Takut 15.9.18

Eilen oli toiset 3-luokan kisat Iidan kanssa Hervannan hiekkakentällä. Ei olla treenattu saati kisattu ulkona tosi pitkään aikaan, ainakaan vuoteen. Viimeksi ulkokisoissa Iida otti selkeästi häiriötä pelkästään ulkona olemisesta. Nyt kuitenkin oli aikalailla normaalia tekemistä myös ulko-olosuhteissa, mikä lämmitti mieltä. Keli oli syksyinen, B-agiradan rataantutustumisen aikaan satoi vettä, mutta sade onneksi loppui itse startin ja seuraavan C-hyppyradan rataantutustumisen ajaksi. Kuitenkin meidän hyppärivuoron lähestyessä alkoi jälleen sataa kaatamalla. 

Agiradalta Iidalle tulokseksi 5. Virhe tuli keinulta; lentokeinu se taisi olla, joskaan ei aivan täysin läpi juossut. Mutta virhe kuitenkin. Lisäksi luulin että kepeiltä olisi tullut kielto, koska kepeille oli lähestyminen vasemmalta ja ohjasin itse aivan liian lähelle keppejä ja olin lopulta vaan Iidan tiellä, jolloin sen vauhti hiljeni huomattavasti hetkeksi. Muutoin tällä radalla Iidalla oli kyllä kaikenkaikkiaan ihan tajuton vauhti päällä! Kyllä se kisavire on aina ihan omaa luokkaansa. Itsekin sai kunnon adrenaliinibuustit ennen starttia, kun edellisistä kisoista oli kulunut jo aikaa :) Vitonen riitti tällä kertaa sijoitukseen 3/19 eli palkinnoille.

Hyppärillä tuli enemmän virheitä: yksi riman pudotus, keppivirhe (jätti lopussa yhden keppivälin tekemättä) ja mun tunaroinnin seurauksena virheellinen takaakierto-ohjaus ja Iida hyppäsi siivekkeen yli :D. Virheiden takia tuli myöskin yliaikaa, joten virhepisteitä tuli reilut 20. Mutta virheistä huolimatta oli siellä myös onnistumisiakin ohjauskuvioiden suhteen.

Palkintojenjaossa tuomari sanoi minulle, että sulla on hieno koira. Olen kyllä samaa mieltä!


Seuraavat kisat sitten jo kahden viikon päästä.

lauantai 15. syyskuuta 2018

Mesi kasvattajan luona ja hakumatka

2.6.2018 meille siis saapui uusi laumanjäsen Mesi, virallisemmin Oak Barrel's Chardonnay. Kasvattaja Riitta Nikko asuu perheineen Vihdissä, ja kävimme tapaamassa heitä ja pentuja ensimmäistä kertaa Helatorstaina pentujen ollessa noin 4-viikkoisia.

Pennut 4 viikkoa

Mesi siinä nukkuu. Tässä vaiheessa emme vielä tienneet hänen päätyvän meille.

Mesi kellii

Sisaruksia

Seuraavan kerran käytiin katsomassa pentuja viikko ennen luovutusta paluumatkalla Kreikan lomaltamme. Mainittakkoon, että olin saanut järjestettyä itselleni ruhtinaallisen 6 viikon loman eli toukokuun lopulta aina heinäkuun alkuun. Mahtava pentuloma oli siis tiedossa!

Pennut saivat nauttia poikkeuksellisen hyvistä toukokuun keleistä ja pääsivät viettämään paljon aikaa ulkona. Viileän kiven taakse on hyvä hakeutua kasaan nukkumaan.


Mesi kellii keskellä

Tässä välissä Iida täytti 7 vuotta. Onnea Iida!

Se, mikä pentu päätyisi meille, selvisi vasta viimeisinä päivinä ennen hakureissua. Lopulta lila narttu valikoitui meille!

Siinä hän on!




Hakureissu meni mukavasti. Mesi matkusti minun jaloissa pelkääjän paikalla. Ensimmäisen vartin ajan jaksoi vinkua lujasti. Alkuun rauhoittui vasta minun syliin, loppumatkan malttoi nukkua auton lattialla karvapedillään pää työnnettynä tiiviisti penkin ja keskikonsolin väliin :D


maanantai 4. kesäkuuta 2018

Kuulumisia

Jahas, blogi unohtunut viideksi (5!) vuodeksi kokonaan. Paljon on ehtinyt tapahtua tällä välin. Merkittävimpänä Unnan siirtyminen vehreämmille niityille sateenkaarisillan toiselle puolelle. Epäilty luustokasvain, sen aiheuttamat kivut ja ontuminen johtivat luopumispäätökseen 17.2.2017. Unna oli tuolloin 11,5 vuoden ikäinen veteraani. Menetys oli itselleni luonnollisesti rankka, olihan Unna ensimmäinen oma koirani ja flattini. Unnan kanssa opin koiranomistajana olemisesta niin älyttömän paljon. Tutustuin koiran kouluttamiseen ja koiraharrastuksiin. Unnan myötä tutustuin moniin uusiin ihmisiin ja sain elämääni uusia pitkäaikaisia ystäviä. Sinä aikana kun Unna oli minulla, kasvoin aikuiseksi ja itsenäistyin. Unnan aikana kävin lukion, muutin pois kotipaikkakunnalta uuteen kaupunkiin, aloitin jatko-opinnot. Unna saattoi minut lähes maaliviivalle saakka yliopisto-opinnoissa; vain reilua kuukautta ennen valmistujaisia jouduin hyvästelemään rakkaan Unnani. Unna oli työintoinen, vilkas, välillä totinen suorittaja, omien polkujen kulkija, itsenäinen suhteessa muihin koiriin, ihmisiä rakastava. Paras ensimmäinen koira minulle!

Iidan kanssa ollaan harrasteltu enimmäkseen agilityä. Keväällä 2017 Iida nousi agilityssä 3-luokkaan. Nomejuttuja ollaan treenailtu lähinnä omaksi iloksemme. Näyttelyistä Iidalla on saatuna 1xSERT, 1xvaraSERT, PN2 ja PN4 -sijoitukset, 4xERI, 5xEH.


Yksi syy siihen, että herättelen blogia nyt hiukan eloon, on se, että meille on saapunut uusi laumanjäsen, jonka pentukuulumisia haluan yrittää kirjoitella ylös tänne blogin puolelle. Uusi tulokas on viralliselta nimeltään Oak Barrel's Chardonnay, kutsumanimeltään Mesi.