Tänään käväistiin Iidan kanssa Eurassa näyttelykehässä pyörähtämässä. Aamulla oli pakkasta mukavat 22 astetta ja aurinko paisteli. Ihan kivaa oli ajella hiljaisia teitä sunnuntaiaamuna.
Flättejä oli ilmoitettu 15 ja tuomarina toimi Tanya Ahlman-Stockmari. Iida oli nuorten luokan ainut. Mielestäni tuomarilla ei ollut ihan selkeää linjaa, tosi erityyppisiä koiria palkitsi. Iida sai tällä kertaa EH:n kera seuraavanlaisen arvostelun:
Kaunisilmeinen pää. Hyvä kaula ja etuosa. Riittävä rintakehän pituus. Ylälinja saisi olla tasapainoisempi liikkeessä ja hieman turhan jyrkkä lantio. Kokoonsa sopiva raajaluusto. Pyöristää ylälinjaansa liikkeessä. Takaraajojen liike saisi olla enemmän eteenvievä. Rodunomainen käytös.
En kyllä ihan ymmärrä mitä tuo ylälinjan pyöristäminen meinaa. Takaraajojen liike tosiaan on ravissa hieman töpöttelevä, huomasin sen jälkeenpäin kun juoksutin Iidaa ja kiinnitin siihen erityisesti huomiota. Iidahan peitsaa tosi mielellään normaalisti. Täytyy siis ruveta nyt kevään aikana pyöräilemään sen kanssa, jotta saadaan liikelaajuutta raviin. Selän pehmeyteen nyt ei voi ihan hirveesti vaikuttaa. Noh, eipä tarvi mennä tälle tuomarille enää uudestaan (:
Nyt on talvi parhaimmillaan! Valoisaa riittää pitkälle alkuiltaan ja pakkasasteitakin on silleen sopivasti. Tammi-helmikuussa oli kuulemma Pirkanmaan alueella kuukauden(!) pituinen pilvinen jakso, jonka aikana ei aurinko taivaalla näyttäytynyt. Ei sitten yhtään ihme, että niin makoisalta tuntuu nuo auringon säteet.
Tosi kiirettä pitänyt taas viimeaikoina koulun, töiden ja muiden aktiviteettien kanssa, joten omatoimiset agitreenailut on jäänyt harmittavan vähälle ): Haluaisin ehtiä käymään hallilla vähintään sen yhden kerran viikossa noiden ohjattujen treenien lisäksi. Erityisesti kontaktit vaatis nimittäin sitä säännöllisyyttä ja toistoja. Tässä vähän videoo kontaktitreenistä helmikuulta:
Eilisissä ohjatuissa treeneiussä Iidalla oli kyllä oikein rallipäivä, se oli jotenki tosi hullaantunut ja rellesti vaan. Treenien vetäjäkin naureskeli, että "se on yleensä aina niin kiltti, niin nyt se ottaa vähän takaisin" :D Luulen, että johtui ihan siitä, ettei oltu viikolla oikein tehty pitkiä lenkkejä kun oon ollu flunssassa.
Tehtiin välistävetoja ja päällejuoksuja sekä persjättöö "lentskari"-tyylillä. Välistävedoissa Iida ei meinannu ensin oikein taipua seuraavalla hypylle. Piti ottaa tosi napakasti se haltuun ekan hypyn jälkeen ja sit onnistui. Muutenki välillä tuntuu, ettei se vielä ihan osaa kattoo, mikä on milloinkin se ohjaava käsi. No, nimenomaan sitähän tässä juuri kokoajan treenataan (: Kokeilin myös tehdä välistävedon peruuttaen, mikä onnistui ihan kivasti myös.
Päällejuoksut onnistui kans ihan ok. Auttais huomattavasti, jos Iida osais kauempaa hakea takaakierrot, niitä siis treenattava.
Toi lentskari-persjättö vaikutti mun mielestä alkuun ihan mahdottomalta. Siinä oli siis kaksi hyppyä rinnakkain: ensimmäisen koira hyppää ohjaajasta poispäin ja toisen takaisin ohjaajan päin. Tuolle ensimmäiselle hypylle tultiin viistosi pitkän matkan päästä putkesta. Kakkosen ja kolmosen välissä ohjaava käsi vaihtuu oikeasta vasempaa suurieleisesti, jolloin vasemman käden liikee ikään kuin itsestään ohjaa koiran kiertämään kolmosen takaa. Epäilin, että Iida ampuu kolmosesta ohi ihan varmasti. Mutta ei! Toimi ihmeen hyvin, uskomatonta!
Persjättö "lentskarina"
Keppeihin on saatu myös hyviä vinkkejä. Palkka siitä, että hakee oikean keppivälin. Voin kehua hiillitysti siinä, koiraa kuitenkaan liikaa häiritsemättä. Vahvistuskäskyä "kep, kep, kep.." loppua kohden, jotta malttaa suorittaa loppuun asti.
Myös keinua on ruvettu römistelemään, vielä on kuitenkin joku aina tukemassa alla. En viitsi kovin paljon noita kontakteja treenata ennen kuin ylösmeno on jokseenkin kunnossa.
Damit on nyt viimeaikoina päässy entistä useammin mukaan lenkkeilemään. On tehty pieniä treenisessioita lenkkeillessämme. Mahtavaa muuten omistaa kaksi noutajaa: kun toisen kanssa treenaa, niin toinen treenaa itsekseen passissa oloa! Oon hoksannu tän vasta tänä talvena, nyt kun Iidaltakin alkaa löytyä kärsivällisyyttä olla paikoillaan silloin, kun Unna tekee hommia. Lähinnä on treenailtu linjoja, sivusuuntiakin Iidalle pikkuhiljaa. Oon myös jättäny paljon muistidameja lenkkeillessämme.
Tässä vähän sneakpeakkia meidän tänpäiväiseltä lenkiltä:
Itse kuulun niihin, joilla Putouksen loppuminen sai aikaan jonkinasteisen tyhjiön, joten mikäs sen parempaa kuin mennä leffateatteriin kattomaan kolmen putousnäyttelijän tähdittämää elokuvaa! Eli siis käytiin naistenpäivänkin kunniaksi kattomassa tuo 21 tapaa pilata avioliitto. Tuo nimi on kyllä kaikella tapaa huono. Ensinnäkin ihan liian pitkä! Ja toiseks siitä saa sen kuvan, että leffa on surullinen ja ankea opas aviossa oleville. Se oli kyllä ihan jotain muuta: hauska, kevyt ja koskettava. Suosittelen ihan jokaiselle, siviilisäädystä riippumatta (: Varmat naurut ja hyvä mieli!
Kuva: Nordisk Film
Vähänkö olisin in löööv tähän seuraavaan, jos olisin semmosen reippaat kymmenen vuotta nuorempi:
