Vipinää kinttuihin, ohjaaja!

Sateisen viikon jälkeen aurinko päätti vihdoinkin kurkistaa taivaalta ja tänään saatiin nauttia jo lämmöstä. Tuomo veti illan treenit ja rata meni näin:



Ei onnistunut:
- sylikääntö kolmoselta neloselle
- takaaleikkaus kasille
- sylikääntö ysiltä kympille
-> meno katkonaista ja tahmeaa

Onnistui:
- valssi/persjättö kolmoselta neloselle
- persjättö seiskalta kasille
- persjättö kympille (myös jaakotus voisi toimia kympillä)
-> meno sujuvaa ja liikettä enemmän

Kun mentiin ensimmäisen kerran ilman ohjeistuksia, meno oli kerrassaan tahmeaa! Viime viikonlopun aiheena ollut sylikääntö ei ottanut sujuakseen kolmoselta neloselle eikä myöskään ysiltä kympille. Yritin ehkä hieman liian innokkaasti tehdä sylikääntöä näissä kohdissa. Kokeilun kautta tajusin, että meillä näissä kohdissa toimii parhaiten persjättö. Persjättö tehtiin myös seiskalle ja se toimi huomattavasti paremmin, kuin suunnittelemani takaaleikkaus kasille.

Miksi persjättö sitte toimii niin paljon paremmin?
Siksi, että Unna menee paljon paremmin (=nopeammin), kun minä olen sitä edellä.
Ja taas sama vanha fakta: Minun pitäisi pysyä liikkeessä! Juuri tällaisilla kieputusradoilla oma vauhtini hidastuu, kun jään ihmettelemään, että "no meneekö se vai eikö se mee?" Kuten viime viikonlopun kouluttajammekin sanoi, se on tuomarin tehtävä on katsoa, mitä se koira radalla tekee. Ohjaaja vain ohjaa.

Agilityviikonloppu, part 2

Tänään siis jatkettiin agilityn parissa, Juhan opissa. Päivän rata näytti suunnilleen tältä:

Aluksi otimme vain pätkää 12-16 ja pohdimme, mikä suoritustapa olisi kullekin koirakolle paras. Unnan kanssa menimme pätkää kahdella eri tavalla:

1) Jään hyppyrykelmän keskelle ja ohjaan Unnan takaa neljälletoista ja viidelletoista, ja sitten vien Unnan hyppyjen 14 ja 15 välistä kepeille.
Hyvää: Hyppyjen 13 ja 14 välille ei tule niin pitkää kaarrosta.
Huonoa: 15 jälkeen menee turhaa aikaa mutkiin ja keppikulma ei paras.

2) Teen kolmentoista jälkeen valssin, josta ohjaan peruuttaen neljälletoista, välistäveto ja viidelletoista. Unna tulee kepeille kartasta katsottuna 15-hypyn vasemmalta puolelta
Hyvää: 15 jälkeen sujuva linja kepeille.

Suoritustapa 2 siis osoittautui meille paremmaksi. Tapa 1 toimi myös hyvin, mutta meno ei ehken ollut yhtä sulavaa.

Pätkällä 5-9 ajattelin ensin valssata kutosen ja seiskan jälkeen. Sain kuitenkin ohjeeksi muuttaa ohjaustapaa niin, että teen kutosen jälkeen sylikäännön ja kasille takaaleikkauksen. Tämä osoittautuikin paljon paremmaksi tavaksi. Sylikääntöjä ei ole tullut paljon tehtyä, joten ehkä siksi haluttaa tunkea niitä valsseja joka paikkaan. Pitäisi vaan luottaa, että kyllä se osaa!

Sitten muutimme rataa seuraavanlaiseksi:
Tällä ratapätkällä oli tarkoitus harjoitella vielä sylikääntöä. Keppien jälkeen lähetetään koira kutoselle ja vedetään välistä -> sylikääntö ja seiskalle. Tämäkin toimi erinomaisesti, itse olisin varmaan taas ruvennut tunkemaan jotain valsseja kutosen eteen.

Tällaista siis tänään. Yksi juttu, mikä tuli esille viikonlopun aikana on se, että pitää muista jättää koiralle riittävästi suoritustilaa. Etenkin kun kyseessä on maxi-koira. Koirat pitävät yleensä mielellään ohjaajaan tietyn etäisyyden, joten oma paikka on suunniteltava sen mukaan.

Kiitos järjestäjille ja erityisesti hyvälle kouluttajalle viikonlopusta. Tätä lisää!

Agilityviikonloppu, part 1

Vihdoinkin täällä korvessa järjestetään vierailevan kouluttajan treenejä! Villakoirakerhon järjestämä agilityviikonloppu käynnistyi tänään Paavolassa. Kouluttajana näiden kahden päivän ajan toimii Juha Kujala Turusta.

Aamulla oli pienimuotoinen luento agilitysta: treeneistä, kisoista ynnä muusta. Iltapäivällä päästiin sitten tositoimiin koirien kanssa.

Klikkaa isommaksi

Meille (ja kyllä monelle muullekin) tuotti ongelmia hyppysarja 6-9. Ensimmäisellä kerralla en jättänyt Unnalle tarpeeksi tilaa lähettäessäni sen 7-hypylle -> rima alas. Kun tuo saatiin kuntoon, niin sittenpä en ollut tarpeeksi nopea viemään Unnaa ysille. Kasi-hypyn siivekkeet olivat ikävästi "kulkureitillä" ja niihinhän minä sitten törmäilin tai sitten jos en, niin Unna oli jo tyytyväisenä päättänyt hypätä ysin väärältä puolelta. Noh, saatiinhan se sitten menemään kohta kohdalta.

Muita ongelmapaikkoja radalla ei liiemmin ollut. Hyvä vinkki oli suoristaa koiran juoksulinja 11-putken jälkeen siten, että koira menee jo 12-hypylle 90 asteen kulmassa. Meno nopeutuu ja rimanputoamisvaara vähenee.

Päivän toinen, erittäin kiinnostavalta vaikuttanut rata jäi meidän osalta valitettavasti väliin, kun aikataulujen venyttyä piti kiirehtiä kummityttösen 1-v synttäreille. Rataantutustumisen ehdin sentään tehdä, joten täytyy joskus itsekseen rakentaa samantyyppistä pätkää.

No mutta kuitenkin, huomenna luvassa lisää!

ERInomainen yksilö! (lomailua ja näyttelymenestystä Etelä-Suomessa)

Tällä hetkellä pidetään majaa Luopioisissa, pienellä pitäjällä jossakin Tampereen ja Hämeenlinnan välimaastossa. Saavuimme tänne perjantaina tällä kertaa taas juna-bussi -systeemein.

Lauantaina ajeltiin Unnan kanssa kahdestaan Lammille koiranäyttelyyn. Tuntuipa jännältä, jopa omituiselta, mennä kehiin yli vuoden tauon jälkeen! Unnahan on kyllä kehittynyt vuodessa huimasti, joten jännityksellä odotin, mitä tuomarimme Markku Santamäki neidistä tykkäisi.

Unna esiintyi tietysti avoimessa luokassa kahden muun nartun kanssa. Unna esiintyi oikein iloisesti ja mallikkaasti ja ilmeisesti vakuutti myös tuomarin. Itse olin tietysti haltioissani, kun kehäsihteeri ojensi meille pienen vaaleanpunaisen ruusukkeen ERIn merkiksi! Aivan mahtavaa! Tämän päivän tavoite saavutettu, muu olisi vain plussaa.

Sijoituimme luokkamme toisiksi ja ajattelin, että tässäpä tämä taisi olla. Mutta eipä ollutkaan, kun olimme toisia myös PN-kehässä! Hävisimme siis vain yhdelle nartulle, eikä huonolle, sillä kyseinen narttu oli myös ROP. Tämän myötä Unnalle varaserti. Kehäsihteeri vitsaili, että "ottaako mielellään vastaan varasertin?" ja minä vastasin: "Koiran ensimmäiseksi ERIksi oikein mielellään." :D

Unna sai hyvän arvostelun, ERIn ja vieläpä sijoituksen PN-kehässä. Tyytyväinen siis olen, ehdottomasti! Tässä vielä Unnan arvostelu:

Sopivan kokoinen. Rungon mittasuhteiltaan ja linjaltaan erittäin hyvä. Hyvät pää ja kaula. Hyvät raajojen kulmaukset. Sopiva runko. Käyttäytyy, liikkuu ja esitetään hyvin.

Sunnuntain vastainen yö vietettiin Ahorannan mökillä. Unna oli onnessaan saadessaa juosta ja uida mielin määrin ja olihan siellä kaverina myös vehnis Vili. Tänään sitten tultiin takaisin Luopioisiin, jossa aiomme lomailla ensi viikkoa jonnekin asti. Viikonlopuksi sitten jo takaisin kotopuoleen.

Tällaista tällä erää!

Unnan (viimeiset?) juoksut

Unnan juoksut ovat meneillään. Toivottavasti nämä jäävät viimeisiksi, nimittäin steriloimista olen tässä ajatellut. Kun pentusuunnitelmia ei kuitenkaan ole ja kyllähän ne juoksut tunnetusti häiritsevät kaikkea harrastamista, niin miksipä ei? Ja halpa henkivakuutus lisäksi.

Tänään vietin päivän Leppävirralla nomekokeessa. Almalla oli startti avoimessa luokassa, joten olin mukana kannustusjoukoissa. Päivä meni mukavasti suorituksia seuratessa, etenkin voittajaluokka tarjosi pari "ihan kivaa" suoritusta. Nähtiin taas tavoitteita itse kullekin.

Ja arvatkaapa mitä: Unna lähtee ensi lauantaina näytille huiman vuoden tauon jälkeen! Mikähän kumma siinä on että Lammille asti pitää lähteä kehiin? No onneksi sinnepäin on samalla muutakin asiaa, muuten ei olisi tullu ehkä lähdettyä...

Flattileiri Himangalla 25.-29.6.2008

Matkalle lähdettiin keskiviikkona aamupäivällä. Emmiina, Hanna, Marianne ja Senni kurvasivat lasteineen Kajaanin kautta ja ottivat meidät kyytiin. Kannuksesta karavaaniin jatkoksi saatiin vielä Heidi. On se niin helppoa kun on autot käytössä! (vertaa viime vuoden leiri, jonne mentiin junalla ja bussilla)

Leiripaikka oli oikein viihtyisä, sellainen hyvin leirintäaluemainen. Majoituimme kolmen porukoissa pienissä punaisissa mökeissä. Treenimaastot olivat ihanteelliset: peltoa, pusikkoa, kaislikkoa, sekä matalaa että syvää rantaa. Matkaa majoitukselta treenipaikoille oli enimmillään pari kolme sataa metriä.

Täällä me asutaan!

Unnan kanssa treenattiin joka päivä nomea. Mikan, Jammun ja Villen treeneissä otettiin muun muassa vapaata hakua, yliuittoja sekä rakennettuja markkeeraus- ja linjaharjoituksia veteen.

Näin sujuu yliuitto...

...dami löytyi ja kontakti ohjaajaan...

...sitten ei muuta kuin takaisin...

...ja palautus.
Kuvasarja © Senni Husso

Tänäkin vuonna treenit sytyttivät uutta nome-intoa ja tämän myötä agilityn treenaaminen jäi suunniteltua vähemmälle :)

Parina ilta-päivänä maltoin kuitenkin käydä myös agilitykentällä Päivin erittäin hyvissä treeneissä. Leirin uusi opettelunaihe agilityn saralla oli ehdottomasti "jaakotus", jota tullaan varmasti käyttämään jatkossa enemmänkin. Hyödyllinen juttu etenkin ylemmissä luokissa!

Iltaisin sitten saunottiin ja istuttiin iltaa nuotiolla grillaten. Perjantain leiri-kisa pisti taas vatsalihakset kipeäksi ;) Lauantai-aamuna muiden mennessä ilmoittautumaan erkkariin, me treenasimme vielä nomea. Pitihän sitä sitten iltapäivällä mennä kehän laidalle jännittämään muiden puolesta. Onnea paljon erkkarissa menestystä niittäneille!

Leirikisan antia

Unna jaksoi hyvin, vaikka päivät olivat pitkiä. Juoksuakin malttoi pidättää sen verran, ettei siellä vielä alkanut tiputella. Samassa mökissä asuvat pojat, Laku, Justus, Leo ja Metku, käyttäytyivät lisäksi herrasmiesmäisesti ja jättivät neidin kohteliaasti rauhaan (mitä nyt pyllyn nuuskutteluja lukuunottamatta).

Väsynyt leiriläinen

Mahtava reissu jälleen kerran!
Meidän puolesta suuret kiitokset Oulun porukalle järjestelyistä, kouluttajille treeneistä sekä muille leiriläisille leiriseurasta! Ensi vuonna nähdään taas!