Leiripaikka oli oikein viihtyisä, sellainen hyvin leirintäaluemainen. Majoituimme kolmen porukoissa pienissä punaisissa mökeissä. Treenimaastot olivat ihanteelliset: peltoa, pusikkoa, kaislikkoa, sekä matalaa että syvää rantaa. Matkaa majoitukselta treenipaikoille oli enimmillään pari kolme sataa metriä.
Täällä me asutaan!Unnan kanssa treenattiin joka päivä nomea. Mikan, Jammun ja Villen treeneissä otettiin muun muassa vapaata hakua, yliuittoja sekä rakennettuja markkeeraus- ja linjaharjoituksia veteen.
Näin sujuu yliuitto... 
...dami löytyi ja kontakti ohjaajaan...
...sitten ei muuta kuin takaisin...
...ja palautus.Kuvasarja © Senni Husso
Tänäkin vuonna treenit sytyttivät uutta nome-intoa ja tämän myötä agilityn treenaaminen jäi suunniteltua vähemmälle :)
Parina ilta-päivänä maltoin kuitenkin käydä myös agilitykentällä Päivin erittäin hyvissä treeneissä. Leirin uusi opettelunaihe agilityn saralla oli ehdottomasti "jaakotus", jota tullaan varmasti käyttämään jatkossa enemmänkin. Hyödyllinen juttu etenkin ylemmissä luokissa!
Iltaisin sitten saunottiin ja istuttiin iltaa nuotiolla grillaten. Perjantain leiri-kisa pisti taas vatsalihakset kipeäksi ;) Lauantai-aamuna muiden mennessä ilmoittautumaan erkkariin, me treenasimme vielä nomea. Pitihän sitä sitten iltapäivällä mennä kehän laidalle jännittämään muiden puolesta. Onnea paljon erkkarissa menestystä niittäneille!
Leirikisan antiaUnna jaksoi hyvin, vaikka päivät olivat pitkiä. Juoksuakin malttoi pidättää sen verran, ettei siellä vielä alkanut tiputella. Samassa mökissä asuvat pojat, Laku, Justus, Leo ja Metku, käyttäytyivät lisäksi herrasmiesmäisesti ja jättivät neidin kohteliaasti rauhaan (mitä nyt pyllyn nuuskutteluja lukuunottamatta).
Väsynyt leiriläinenMahtava reissu jälleen kerran!
Meidän puolesta suuret kiitokset Oulun porukalle järjestelyistä, kouluttajille treeneistä sekä muille leiriläisille leiriseurasta! Ensi vuonna nähdään taas!
2 kommenttia:
ÄÄÄÄ, miks ton leirin pitää olla jo ohi...väää:S miten tässä jaksaa odotella ens kesään, perhana.. Tuota Pariisi-kertomusta oli ihana lukea, voi kumpa minäkin pääsisin sinne joskus.. Ihan mälsää palata leirin jälkeen tavalliseen arkeen, nimimerkillä oon tässä luutunnu kerrostalojen rappukäytäviä töissä viime päivät..Unna-punna vois jättää ne juoksunsa kokonaan väliin, niin pääsisitte tänne kohta kyläilee:P
Noh, vuosi menee nopeesti. Ei mene aikaakaan ku ollaan taas leireilemässä jossain päin Suomen maata :) Pariisiin kannattaa mennä juu, suosittelen! Unna-punna juoksee vielä pari viikkoa, sitten taas menoks!
Lähetä kommentti