Lomaviikon saldoa

Viime viikko oli siis mun ainut lomapätkä tänä kesänä. Tarkoitus oli suunnata pohjoiseen kotikonnuille, mutta kurvasin Pietarsaaren kautta. Menin Annalle jo edellisenä iltana ja käytiin siinä illalla vielä vähän treenaamassakin ja lenkillä. Maanantaiaamuna ajeltiin sitten Kokkolaan eläinklinikalle, jossa Iida osallistui terveystutkimuksiin. Iidan vasemmasta alaluomesta löytyi yksi ylimääräinen ripsi (distichiasis), mutta sehän ei ole vaarallista. Polvet oli ok. Lonkat ja kyynärpäät näyttivät hyviltä, kaikki siististi maljoissaan. Kennelliiton virallista lausuntoa odotellaan vielä.

Iidan lonkkakuva

Kyynärkuvistakin räpsin valokuvia, mutta niistä tuli niin suttuisia, etten viitsi niitä tähän laittaa.

Tutkitutin samalla myös Unnan silmät, niistä kun ei ole ikinä virallista lausuntoa tehty. Mua kiinnosti tietää, että onko niihin tullut mitään vanhuuden oireita, samentumista tms. Ei löytynyt mitään muuta kuin samentumat linssin etuosan saumoissa eli anteriorinen y-suturakatarakta, joka on melko yleinen flateilla. Sillä ei ole vaikutusta koiran näkökykyyn.

Tässä vielä tulokset yhteenvetona:
Iida: polvet 0/0, silmät distichiasis, vakavuus: lievä
Unna: silmät anteriorinen y-suturakatarakta

Kokkolasta jatkettiin matkaa Kajaaniin. Seuraavana aamuna lähdettiin ystäväni kanssa ajelemaan Lappiin. Tehtiin noin 35km mittainen vaellus Luostolta Pyhälle. Iida oli matkassa, Unna jäi kotipuoleen viettämään lokoisia päiviä :D

Unna lomailee :)

Vaelluksella meillä oli hyvä tuuri säiden suhteen. Sillä välin kun Kajaanissa (ja ilmeisesti vähän muuallakin) satoi kuin esterin perseestä, ei meidän reissulle osunut yhtään sadepisaraa! Lisäksi kuulimme huhua paikallisilta, että muutama päivä aikaisemmin oli itikoita ollut vielä tosi paljon. Pari kylmää yötä oli kuitenkin hävittänyt kaikki juuri sopivasti. OFFien kanssa ei siis tarvinnut tällä reissulla läträtä. Yöt oli melko kylmiä tietty, mutta tarpeeksi kun oli vaatetta niin hyvin pärjäsi. Pipo ei olis kuitenkaan ollu mitenkään liioittelua :P

Poroja vilisi lähinnä autoteillä matkan varrella, mutta bongattiin me muutama maastossakin.

Iida Peurakerolla

Auringonlasku. Luoston huippu on tuo korkein nyppylä. Sieltä matkamme alkoi :)

Lapin taikaa

Loppureitin kurut oli melko jylhiä!

Vaellukselta kotiuduttuamme oli onneksi muutama päivä aikaa olla rauhassa kotikotona sekä nähdä sukulaisia ja ystäviä. Oli kyllä kaikenkaikkiaan oikein rentouttava lomaviikko!

Mutta kylläpä on ihan kiva palata arkeenkin ;)

Pietarsaaressa treenaamassa

Lauantaina töiden jälkeen pakkasin koirat autoon ja startattiin kohti Pietarsaarta. Perille saavuttiin kasin aikaan illalla. Anna oli Lottenin kanssa treenaamassa vesijuttuja veneen kanssa, joten mentiin sitte suoraan sinne. Iidan kanssa otettiin sitten myös muutama nouto, jotka heitettiin veneestä. Iidahan pääsi Juhannuksena tutustumaan veneeseen, mutta yhtään noutoa ei oltu vielä tehty. Ja eipä tuo nyt siitä ottanut häiriötä yhtään. Pari ekaa noutoa oli melkoista porskuttamista, tosi vähän kun on vesihommia vielä tehty. Uintityyli parani kuitenkin joka kerralla, ja viimeiselle Iida ui jo ihan mallikelpoisesti. Myös matkaa pidennettiin vähitellen.

Puoli kymmenen aikaan sitten pakkailtiin vene kärryyn ja päästiin lähtemään syömään ja nukkumaan yön yli.

Sunnuntaiaamuna aloiteltiin treenit kymmenen aikaan. Mukana olivat myös Iidan veli Pemu omistajineen. Ekaks tehtiin markkeerauksia sellaisella kangasmetsäkaistaleella, jossa oli mäntyjä katkomassa heittoradan näkyvyyttä. Markkeerauksia ei olla ihan hirveesti tehty, varsinkaan metsässä, joten Iidalla oli alkuun pieniä vaikeuksia paikantaa tarkkaa aluetta ja pysyä sillä. Etsi sitten damia enemmänkin haulla. Heitettiin koko ajan samaan paikkaan ja pidennettiin matkaa hieman peruuttamalla, joten heittojen myötä Iida hoksasi keskittyä sille tietylle alueelle. Viimeiset menikin sitten ihan nappiin. Pariin heittoon myös ammuttiin ja sen kanssa ei ollut ongelmaa.
Treenattavaa: markkeeraukset, heittoja tietylle alueelle, etäisyyttä vaihdellen.

Sitten siirryttiin rantaan. Vene oli taas mukana kuvioissa. Tehtiin pari noutoa veneestä ihan damilla, ja nyt Iidan uinti oli alusta alkaen huomattavasti parempaa kuin edellisenä iltana. Sitten veneestä heitettiin telkkä ja sen Iida otti hyvin. Lokin kohdalla Iida kävi ensin sen luona kääntymässä, ihmetteli hetken kun ei saanut siitä oikein otetta (se oli iso ja kovin vettynyt) ja palasi takaisin. Sitten sama heitettiin uudelleen vähän lähempänä rantaa ja sen Iida toi siivestä kiinni pitäen. Otettiin lokin kanssa sama uudelleen vähän kauempaa. Iida vähän hämääntyi noista linnuista vedessä ja meni vaisummin uimaan. Toi kuitenkin taas lokin rantaan hieman pinnallisella otteella, mutta kuitenkin.
Treenattavaa: lokin kanssa treeniä, oikea pito-ote

Välissä pidettiin himan taukoa ruokailun ja kahvittelun merkeissä.

Seuraavaksi tehtiin hakuruutu variksilla. Koirat saivat katsella alueen täyttöä lähetyspaikalta. Tämä meni Iidalla kaikista varmimmin. Se osaa käyttää hyvin tuulta apunaan. Täytyy itse muistaa käyttää sitä hyödyksi lähetyssuunnan valinnassa. Annettiin hakea neljä viidestä ja Iida teki varmanoloista työtä koko ajan. Jes!
Treenattavaa: Iida mun lähellä riistan kanssa, ei mikään kiire sylkäistä pois

Viimeiseksi tehtiin jäljet pupulla. Ekaks ihan lyhyt, että nähtiin miten käyttäytyy. Iida ei mennyt ihan jälkeä pitkin, lähinnä risteili sen ympärillä, taas enemmän haun kaltaista. Palasi jäljen alkuun ja sitten meni paremmin sitä myöten. Spontaani ylösotto ja käteen palautus. Sitten pidempi ja kaareva jälki. Se meni kans hieman haulla, mutta paremmin kuin eka. Palautus käteen asti.

Tää jälki on mun oma mörköpeikko sen takia, koska Unnan kanssa on ollut niin paljon ongelmia (nimimerkki kaksi kertaa NOU0 jäljeltä). Aina jännitän näköjään jälkeä, vaikka kyseessä ihan eri koira. Kunhan vaan pääsisin tästä epävarmuudesta, etten tartuta sitä Iidaanki. Ihana huomata, että ainakaan nyt ei ollut mitään mörköilyä havaittavissa (kop, kop).

Päivän aikana tehtiin siis kaikki taipparijutut läpi ja näyttää ihan hyvältä tällä hetkellä. Pieniä juttuja olis vielä treenattavana, ennen kuin uskaltautuu kokeeseen. Katsotaan nyt josko sitten syksyllä mahdollisesti käytäisiin kokeilemassa.

Unnakin pääsin päivän päätteeksi vielä jäljelle. Pientä ällöilyä oli havaittavissa taas. Kesken palautuksen rupes vähän sitä tutkimaan matkalla. Mutta toi sitte käteen asti kun olin piilossa. Unnan mörköily näyttää olevan jo historiaa (pää kypsynyt), mutta jäänteenä siitä on hirveä ällöreaktio kania kohtaan. Kovasti houkuttaisi viedä se vielä kokeeseen joku päivä, mutta ärsyttää kun ei voi olla varma siitä ottaako se sitä kania vai ei....hmm.

Antoisa treeniviikonloppu siis vietetty, ISO KIITOS Annalle, joka jaksaa aktiivisesti järjestää tämmöisiä treenipäiviä. Myös Lottenille kuuluu kiitos treeniavusta. Onneksi sää suosi meitä, vältyttiin ennustetuilta sateilta täysin!

Takaisin kotiin ajeltiinkin sitten hyvin sateisessa säässä. Välissä piti ihan pysähtyä valtatien sivuun muiden autojen seuraksi sadetta pitämään.

Helsingfors

Mulla oli kiva vapaapäiväputki töistä, joten päätin lähtä Helsinkiin. Unnalla on juoksu parhaillaan, joten perinteinen yöpyminen siskon luona ei tullut kysymykseen. Siispä ollaan pidetty leiriä tällä kertaa Vuosaaressa, isoveljen asunnolla, jossa isäntäväkikään ei ole vielä kovin kauaa ehtinyt asua. Eipä oo tullu täällä päin Helsinkiä paljon liikuttua, en oo varmaan ikinä menny metrolla Vuosaareen asti. Kävin talvella kattomassa sen Vuosaari-elokuvan ja siitä sai ainaki melko karun kuvan elämästä täällä :D

Mutta nyt kun oon muutaman päivän täällä viettänyt, niin totuus on paljastunut aivan toiseksi:

 

 

Jotenkin oon aina aatellu, että en haluais asua Helsingissä. Mutta nyt kun oon viime vuosien aikana saanu vierailla täällä erilaisissa paikoissa, tutustua eri asuinalueisiin, tottunu käyttämään julkisia ja oppinu liikkumaan täällä jopa autolla, niin ei tää ehkä enää tunnukaan niin pahalta. Sitäpaitsi kyllähän täällä on luontoa ihan tosi paljon joka paikassa! Lentokoneestaki ku on joskus kattonu Helsinkiä, niin ihan metässähän tää on koko kaupunki :D

Ollu tosi kivoja päiviä nyt täällä. Oon nähny perhettä, sukulaisia ja kavereita. Tänään käytiin vähän keskustassa käppäilemässä ja shoppailemassa. Kauppatori ja Esplanadin puisto on kyllä ihania paikkoja näin kesällä. Nyt illalla käytiin ulkona syömässä ja pikku ajelulla Espoossa, hihi!

Huomenna takaisin Tampereelle. Muutama päivä töitä ja sit olis Juhannus, oujee!

Treenijuttuja, vähän reissuja ja sukkamysteeri

Huhhuijjaa kuinka pitää taas kiirettä, kun ei ole taas tänne ehtiny kirjoittelemaan, vaikka kaikkea juttua kyllä riittäis raportoitavaksi.

Aloitetaans nyt sitten vaikka koirajutuilla:

Iidan kanssa ollaan nyt käyty maanantaisin Pirkan Nuuskujen perustottelevaisuuskurssilla sosiaalistumassa. Tekee ihan hyvää tehdä juttuja häiriössä, muiden koirien läsnäollessa. Siellä on mennyt tosi kivasti. Vielä on kaksi kertaa jäljellä.

Iidan kanssa ollaan tehty tokojuttuja hissukseen, lähinnä perusasentoa, sivulletuloa, seuraamisen alkeita ja maahanmenoa. Lenkeillä ollaan tehty yhdellä damilla muisiharjoituksia: ollaan jätetty dami matkan varrelle, kävellään eteempäin ja jossain vaiheessa saa hakea. Alkuun oli pientä epäröintiä kun pidensin matkaa. Tein sitten lyhyemmällä matkalla enemmän toistoja ja nyt meneekin jo kivasti pidempääkin.

Pari viikkoa sitten oltiin hallilla itseksemme treenaamassa agilitya ja otin sitten Iidankin kanssa putkea ja mataa hyppyä. Lopulta mentiin huima ratapätkä; hyppy-putki :D Hyvin oli taas neiti innoissaan!

Unnan kanssa aloiteltiin tosiaan rally-tokokurssi. Yksi kerta on vasta ollut sitä, kun on ollu tässä välissä niin kovia pakkasia, että treenikertoja on jouduttu perumaan. Ihan hauskalta vaikuttaa tää rallytoko. Tykkään erityisesti siitä, ettei se oo niin pikkutarkkaa pilkunviilausta kuin tavanomainen toko. Käskyjen määrää ei ole rajoitettu ja koiraa saa kehua suoritusten aikana.

Unna pääsi hierojalle viime viikolla. Ajattelin nyt hierotuttaa sen, kun on aloiteltu taas vähän aktiivisemmin agilityn parissa syksyn tauon jälkeen. Sai kehuja hyvästä lihaskunnosta, jes! Hieroja huomasi, että Unnan selkäranka on hitusen vino, luultavasti johtuen siitä polvileikkauksesta. Toipuessaanhan se joutui tietenkin kävelemään toispuoleisesti, joten lihaksetkin ovat kuulemma kehittyneet aivan erilaisiksi takajaloissa.

Tämä selittää myös erään asian, jota oon ihmetellyt tokoilun yhteydessä. Unna nimittäin jää paikallamakuuseen aina hiukan vinoon, kääntää kroppaa siis vasemmalle. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että Unna ei saa pidettyä leikattua polveaan koukussa ihan täysin tiiviisti kiinni vartalossa. Sen huomaa tosi selväsi kun Unna makaa, jännä kun en ole tullut itse ennen huomanneeksi!

Mitäs sitten? Pari viikkoo sitten mä sain hiukan lomailla, kun tehtiin koulukavareiden kanssa viikonloppureissu Kolille. Pakkastahan oli silloin se vaatimattomat 30 astetta, joten rinteessä ei kovin kauan kerrallaan viittiny olla. Oli silti hauska reissu! Talvista Kolia en ollut ennen nähnytkään, viimeksi kun siellä kävin oli asteita samaiset 30, mutta vaan plussan puolella!

Kolilla elokuussa 2010

Kolilla helmikuussa 2012

Tytöt oli mun reissun ajan ystäväni luona lomailemassa. Patu-labradori oli pitänyt huolta huvituksista ja tulos oli sen mukainen kun palailtiin kotiin lepäämään:

Tytöt lataa akkuja viikonlopun jälkeen

Viime viikonloppuna lauantaipäivä kului akateemisen kyykän mm-kisoissa Hervannassa.

Kyykkää

Illaks sitten ajeltiin Helsinkiin siskon synttäreitä juhlistamaan. Tytötkin pääsivät mukaan hengailemaan illanviettoon:

Pelataanks?

Koulussa alkoi tällä viikolla taas uusi jakso, aiheenaan liikkuminen. Viime jakson aineenvaihdunta oli aikas kivutonta settiä, välillä jopa leppoisaa. Nyt tuli taas todellisuus vastaan, kun heti ekalla viikolla alkoi armoton luuston ja lihasten latinankielisten termien tankkaaminen. Tällä viikolla olin koululla joka päivä vähintään kuusi tuntia ja tänäänkin perjantain kunniaksi oli koulua kahdeksasta viiteen! Vaikka päivien aikana on tyhjiä taukoja, jolloin ei ole varsinaista opetusta, olen oppinut hyödyntämään ne kirjastossa. Näin tulee tehtyä hommat koulussa päivän aikana eikä kotiin jää niin paljon hommaa. Saa sitten hyvillä mielin illalla tehdä muita juttuja.

Iida järjesti alkuviikosta pienen yllätyksen. Joululomalla kadotin Kajaaniin yhden sukan, varmaan joskus joulun aikoihin. Sanoin äitillekin, että ottaa talteen jos tulee vastaan. Säilytin oikein sen parin toisen sukan, mikäli tämä kadonnut vielä löytyis. Noh, maanantaina mä herään siihen, että Iida oksentaa. Sieltä tuli ihmeellinen möykky ja kattelin, että mikä hitto tää on. Pienen huuhtelun jälkeen se paljastui siksi kadonneeksi sukaksi! Ei juma! Siis se on ollu sen mahassa arvaten yli kuukauden!!! Herää kysymys, mitä muuta roinaa ton neidin mahassa mahtaa olla.?

Sukka ja sen "kadoksissa" ollut pari

Huomenna pitäis mennä tokokokeeseen talkoilemaan. Ihan kiva kun pääsee seuraamaan luokkia sivusta, jos sais inspistä vähän tohon perus tokoiluunkin :)

Lahdessa nomekokeessa: ALO2

Eilen siis matkustettiin Lahteen nomekokeeseen. Iidakin pääsi mukaan harjoittelemaan automatkustamista, menomatkalla mun jaloissa, että Unna saisi rauhoittua yksikseen ennen koetta ;)

Koe oli mielestäni oikein mukavan alo-koe, sopivan haastava, mutta ei mitään ihmeellisyyksiä. Tuomarina toimi Ossi Kähärä. Ensin oli helppo ykkösmarkkeeraus metsään. Se meni nappiin, mutta U pudotti variksen metrin minun eteen. Joo, tätä tämä sitten tulee olemaan, kun ei olla riistalla paljon treenattu, ajattelin.

No, sitten siirryttiin rantaan, josta tuli rannan suuntaisesti kakkosmarkkeeraus. Ensimmäinen heitettiin parinkymmenen metrin päähän rannalle, sellaiseen lutakkoon. Toinen tuli veteen, samalle linjalle, ensimmäisen heiton ja lähetyspaikan puoleenväliin. Nämäkin Unna sai helposti talteen, viimeiseksi nähdyn toi tietysti ensin. Tässä oli taas sellainen miinus, että Unna pudotti ensimmäisen lokin heti rannalle noustuaan ja ravisti. Dameilla treenatessa tätä ongelmaa ei ole ollut. Toinen tuli jo paremmin.

Sitten oli vuorossa pieni ohjaustehtävä, joka oli suunniteltu niin, että koira oli helppo lähettää ensin eteen sellaista penkereiden väliin jäävää "kujaa" pitkin, pysäyttää ja ohjata sitten sivulle lähihakuun. Unna lähti hyvin ja pysähtyi kuten pitikin. Lähihakupillitystähän olen tehnyt U:n kanssa tosi vähän ja se lähtikin melko kauas sivulle, riistan ohi. Seuraavana vuorossa oleva hakualue oli tässä ihan vieressä, joten vaarana oli että koira toisikin ohjausriistan sijaan hakualueen riistan. Tuomari sanoikin minulle, että "älä päästä sitä hakuun". Kutsuin Unnan takaisin ja lähetin uudestaan. Nyt meni nappiin. Ohjausriistana oli harakka ja se tuli nätisti käteen asti.

Hakualue oli melko helppo, tuskin paljon taipparitasoista vaikeampi. Heti lähimmäksi lähetyspaikkaa oli laitettu pupu (o-ou...). Senpä Unna sitten heti löysikin ja jäi sinne ihmettelemään, siirsi vähän ja haisteli taas. Sitten se tuli takaisin mun luokse ilman mitään kutsua, kuin kysyäkseen, että "hyiiii, pitääks toi oikeesti tuoda" :D Lähetin uudestaan ja sittenpä Unna otti pupun ja toi mulle, ei käteen asti kuitenkaan. Tää oli niin arvattavissa kyllä. Unnahan ei tykkää pupuista yhtään. Alueelle jäi vielä 4 varista ja ne Unna sai tosi hyvin ja nopeasti talteen, kaikki tuli käteen asti, ei mitään ongelmaa.

Että sellaista. Alun pudottelujen ja pupulla empimisen takia palkintosija putosi kakkoseen. Ihan oikein minusta kyllä, käytännössähän Unna kieltäytyi aluksi pupusta ja eihän se oikein ole. Harmittaa vain kun kaikki on kiinni siitä, ettei olla päästy treenaamaan tarpeeksi riistalla. Pupujakin on niin vaikea saada mistään. Täytyy vissiin pistää joululahjatoivelista uusiksi :D Joku vinkkasi, että voisi kokeilla tehdä vaikka markkeerauksia pupulla, että saisi intoa siihen touhuun.

Tässä vielä kokeen pöytäkirja:

Haku: Kattaa aluetta hyvin, löytää kaiken riistan, empii yhdellä variksella, siirtää kerran kania.
Ohjattavuus: Täyttää luokkavaatimuksen.
Paikallistamiskyky: Näkee kaikki heitot, hyvä muistikuva. Selvittää tehtävät.
Riistan käsittely: Laskee riistan suustaan noustessaan vedestä. Palauttaa ja luovuttaa maariistat siististi.
Yleisvaikutelma: Pirteä ja riistaintoinen koira, tekee työtä ohjaajalleen, palkintosijaan vaikuttaa vaikeudet kanin noudossa ja puute riistan käsittelyssä.
Palkinto: ALO2

Minusta tuo yleisvaikutelma kuvaa kyllä erittäin hyvin Unnaa. Se todella nauttii tekemisestään ja tekee töitä minulle, mistä saatiinkin kovasti kehuja.

Iidalla oli myös hauskaa. Se sai harrastaa tutkimusmatkailua metsässä, nautiskella ihmisten ihailusta ja vedellä sikeitä autossa. Laukauksiakin kuului autolle asti, niistä ei tyttö välittänyt yhtään :)

Mansikoita, näyttelykehiä ja pieniä otuksia

Tapahtumarikas viikonloppu takana! Mullahan oli juhannuslomani päätyttyä ihana kymmenen päivät työputki, joka päättyi nyt perjantaina. Vapaa viikonloppu kuluikin sitten mukavissa merkeissä.

Lauantaiaamuna sain aikaiseksi herätä aikaisin lähteäkseni hakemaan torilta mansikoita. Tammelantori olikin kahdeksan aikaan jo täynnä elämää. Eipä ole tullut kovin paljon toreilla käytyä täällä asuessani, vaikka itse kyllä voi myöntää pitäväni paljon toritunnelmasta. Tuo Tammelantori on kiva siksi, että siellä on myös ulkoilmakirppari, joka on ilmeisen aktiivisessa käytössä näin kesäisin.

Olisihan tuonne voinut jäädä pidemmäksikin aikaa kiertelemään ja katselemaan, mutta kello näytti jo sen verran, että oli aika lähteä hakemaan Unna kyytiin.

Juu, eli lauantaina Unna kävi jälleen näyttelykehässä pyörähtämässä, tällä kertaa Lammilla. Tuomarina oli Matti Luoso, jolla Unna on käynyt kerran aikaisemminkin. Käyttöluokassa oli Unnan lisäksi kaksi muuta narttua. Unna sai ERIn ja sijoittui luokkansa kolmanneksi kera seuraavan arvostelun:

Erittäin hyvän tyyppinen, sopivan kokoinen narttu. Hyvä pää, oikea purenta. Hyvä kaulapituus. Hyvä luusto. Hyvä eturinta, samoin runko. Hyvät kulmaukset. Liikkuu hyvin. Hyvä käytös.

Mitään negatiivista ei arvostelussa ollut, mikä hieman harmittikin, sillä minusta olisi reilua antaa joku syy sille, miksei SA:ta tällä kertaa herunut. Luokan kaksi muuta narttua saivat SA:t, mutta kai ne oli jälleen jonkin verran kookkaampia ja niistähän tuomarit nykyään tykkää. Jeppisjee.

Poltin muuten huomaamatta selkäni aika pahasti tuolla näyttelyssä. Koko kesän olen ahkerasti, jopa hysteeriseti lotrannut aurinkorasvan kanssa, mutta ei se tarvitse kuin yhden aurinkoisen päivän ilman suojakerrointa niin tsädääm, nahka käryää! Olin valinnut näyttelykuteiksi vieläpä paidan, jossa on selän puolella melko iso aukko. Voin kertoa, että tuli aika kivanmuotoinen rusketusraja.

Näyttelystä kotiuduttuamme kotona odotti mansikoiden pakastusoperaatio. En ole vielä kertaakaan yksin asuessani saanut aikaiseksi pakastaa mitään marjoja. Itse tykkään tosi paljon syödä marjoja aamu- ja iltapalaksi viilin, jugurtin tai murojen kanssa. Oon myös bongannut tuosta meidän takapihalta alkavasta metsästä melko paljonkin mustikoita, vois yrittää joku päivä käydä niitäkin keräilemässä talven varalle.

Lauantai-iltana istuttiin sitten vielä iltaa parin työkaverin kanssa. Pitihän sitä osa mansikoista säästää mansikkatorttuun, joka saatiin tuhottua aika tehokkaasti ihan kolmisinkin :)

Sunnuntaiaamuna hyppäsin sitten junaan kohti Pohjoista. Minua jännitti mitä tuleman piti, enhän ollut ollut piiiiitkään aikaan tekemisissä niin pienten otusten kanssa. Lisäksi tulisin tapaamaan ensimmäistä kertaa uuden perheenjäsenemme. Nämä otukset näyttivät nimittäin tältä:

Kyllä, ensi viikolla meille muuttaa uusi pikkuinen flätinalku! Haave toisesta koirasta on kytenyt jo pari vuotta. Harkitsin ottavani pennun jo Poppyn ensimmäisestä pentueesta kaksi vuotta sitten, mutta ajoitus ei vielä ollutkaan oikea. Nyt kun sama narttu astutettiin toisen ja kuulemma viimeisen kerran, tulin ratkaisun eteen: Nyt tai sitten ei vielä piiiitkään aikaan. Itse löydän ainakin tosi harvoin sellaisia yhdistelmiä, joista voisin pennun ottaa, joten tuntui että tämä tilaisuus olisi nyt käytettävä. Ja ihan hyvä tilannehan minulla nyt onkin pennun ottamiselle. Unna täyttää ylihuomenna(!) kuusi vuotta eli ikäero on vielä aikalailla sopiva. Lisäksi mulla alkaa syksyllä opinnot yliopistossa ja ainakin näillä näkymin aikataulu näyttäis melko joustavalta pennun kannalta. Eli touhuntäyteinen syksy luvassa, iiihanaa!
Pentueen kuulumisia löytyy täältä.

Viikonloppuvapaat jatkuu pidennettynä vielä tänäänkin, huomenna käyn tekemässä aamuvuoron ja keskiviikkona taas vapaa, jee! (Mikä tarkoittaa sitä, että viikonloppu menee töissä, mutta ei murehdita sitä vielä..;)

Keskikesän juhlaa

Juhannusta vietettiin tänä vuonna Hämeen sydämessä mökkeillen. Tietenkin saunottiin, uitiin, pelailtiin, syötiin ja juotiin hyvin. Nyt oli hyvä tilaisuus juhlistaa kouluun pääsyäkin samalla. Koiria oli paikalla lähes yhtä paljon kuin ihmisiäkin, neljä kappaletta! Unnan kaverina oli tuttu siskoni staffi sekä pari kappaletta beagle-neitejä. Kyllä on ilo seurata miten koirat viihtyvät mökillä luonnon helmassa.

Kiva, kaislikkoinen ranta ja oma soutuvene tarjosivat loistavan tilaisuuden vesinoutojen harjoitteluun. Meinasin ottaa ihan vain markkeerauksia, koska olen aina ollut tosi varovainen harjoittelemaan vesiohjauksia, sillä olen luullut ettei Unna vielä osa sivusuuntia tarpeeksi hyvin. Kuitenkin, yksi markkeerauksista lensi veteen enemmänkin leipäkiven tyyliin eikä Unna heti osunut oikeaan paikkaan. Ajattelin sitten kokeilla herättää Unnan huomion sen ollessa vedessä ja näytin suuntaa vasemmalle damin suuntaan. Ja sinnehän se kääntyi, tosi nätisti! Kokeiltiin vielä pari samanlaista ohjausta lisää, myös oikealle puolelle, ja hyvin meni.
Jatkossa täytyisi vaan treenata pidemmilla matkoilla, nythän Unnan ei tarvinnut kauaa uida ohjauksen jälkeen kun se juo näki damin. Mutta olin kyllä tosi yllättynyt siitä, miten hyvin Unna ottaa vedestä suuntia, jee!

ERInomainen yksilö! (lomailua ja näyttelymenestystä Etelä-Suomessa)

Tällä hetkellä pidetään majaa Luopioisissa, pienellä pitäjällä jossakin Tampereen ja Hämeenlinnan välimaastossa. Saavuimme tänne perjantaina tällä kertaa taas juna-bussi -systeemein.

Lauantaina ajeltiin Unnan kanssa kahdestaan Lammille koiranäyttelyyn. Tuntuipa jännältä, jopa omituiselta, mennä kehiin yli vuoden tauon jälkeen! Unnahan on kyllä kehittynyt vuodessa huimasti, joten jännityksellä odotin, mitä tuomarimme Markku Santamäki neidistä tykkäisi.

Unna esiintyi tietysti avoimessa luokassa kahden muun nartun kanssa. Unna esiintyi oikein iloisesti ja mallikkaasti ja ilmeisesti vakuutti myös tuomarin. Itse olin tietysti haltioissani, kun kehäsihteeri ojensi meille pienen vaaleanpunaisen ruusukkeen ERIn merkiksi! Aivan mahtavaa! Tämän päivän tavoite saavutettu, muu olisi vain plussaa.

Sijoituimme luokkamme toisiksi ja ajattelin, että tässäpä tämä taisi olla. Mutta eipä ollutkaan, kun olimme toisia myös PN-kehässä! Hävisimme siis vain yhdelle nartulle, eikä huonolle, sillä kyseinen narttu oli myös ROP. Tämän myötä Unnalle varaserti. Kehäsihteeri vitsaili, että "ottaako mielellään vastaan varasertin?" ja minä vastasin: "Koiran ensimmäiseksi ERIksi oikein mielellään." :D

Unna sai hyvän arvostelun, ERIn ja vieläpä sijoituksen PN-kehässä. Tyytyväinen siis olen, ehdottomasti! Tässä vielä Unnan arvostelu:

Sopivan kokoinen. Rungon mittasuhteiltaan ja linjaltaan erittäin hyvä. Hyvät pää ja kaula. Hyvät raajojen kulmaukset. Sopiva runko. Käyttäytyy, liikkuu ja esitetään hyvin.

Sunnuntain vastainen yö vietettiin Ahorannan mökillä. Unna oli onnessaan saadessaa juosta ja uida mielin määrin ja olihan siellä kaverina myös vehnis Vili. Tänään sitten tultiin takaisin Luopioisiin, jossa aiomme lomailla ensi viikkoa jonnekin asti. Viikonlopuksi sitten jo takaisin kotopuoleen.

Tällaista tällä erää!

Flattileiri Himangalla 25.-29.6.2008

Matkalle lähdettiin keskiviikkona aamupäivällä. Emmiina, Hanna, Marianne ja Senni kurvasivat lasteineen Kajaanin kautta ja ottivat meidät kyytiin. Kannuksesta karavaaniin jatkoksi saatiin vielä Heidi. On se niin helppoa kun on autot käytössä! (vertaa viime vuoden leiri, jonne mentiin junalla ja bussilla)

Leiripaikka oli oikein viihtyisä, sellainen hyvin leirintäaluemainen. Majoituimme kolmen porukoissa pienissä punaisissa mökeissä. Treenimaastot olivat ihanteelliset: peltoa, pusikkoa, kaislikkoa, sekä matalaa että syvää rantaa. Matkaa majoitukselta treenipaikoille oli enimmillään pari kolme sataa metriä.

Täällä me asutaan!

Unnan kanssa treenattiin joka päivä nomea. Mikan, Jammun ja Villen treeneissä otettiin muun muassa vapaata hakua, yliuittoja sekä rakennettuja markkeeraus- ja linjaharjoituksia veteen.

Näin sujuu yliuitto...

...dami löytyi ja kontakti ohjaajaan...

...sitten ei muuta kuin takaisin...

...ja palautus.
Kuvasarja © Senni Husso

Tänäkin vuonna treenit sytyttivät uutta nome-intoa ja tämän myötä agilityn treenaaminen jäi suunniteltua vähemmälle :)

Parina ilta-päivänä maltoin kuitenkin käydä myös agilitykentällä Päivin erittäin hyvissä treeneissä. Leirin uusi opettelunaihe agilityn saralla oli ehdottomasti "jaakotus", jota tullaan varmasti käyttämään jatkossa enemmänkin. Hyödyllinen juttu etenkin ylemmissä luokissa!

Iltaisin sitten saunottiin ja istuttiin iltaa nuotiolla grillaten. Perjantain leiri-kisa pisti taas vatsalihakset kipeäksi ;) Lauantai-aamuna muiden mennessä ilmoittautumaan erkkariin, me treenasimme vielä nomea. Pitihän sitä sitten iltapäivällä mennä kehän laidalle jännittämään muiden puolesta. Onnea paljon erkkarissa menestystä niittäneille!

Leirikisan antia

Unna jaksoi hyvin, vaikka päivät olivat pitkiä. Juoksuakin malttoi pidättää sen verran, ettei siellä vielä alkanut tiputella. Samassa mökissä asuvat pojat, Laku, Justus, Leo ja Metku, käyttäytyivät lisäksi herrasmiesmäisesti ja jättivät neidin kohteliaasti rauhaan (mitä nyt pyllyn nuuskutteluja lukuunottamatta).

Väsynyt leiriläinen

Mahtava reissu jälleen kerran!
Meidän puolesta suuret kiitokset Oulun porukalle järjestelyistä, kouluttajille treeneistä sekä muille leiriläisille leiriseurasta! Ensi vuonna nähdään taas!