29.7.-3.8.2013

Iida muistaakseni oksensi ensimmäisen kerran joskus maanantaina alkuillasta. Unnahan saattaa oksennella joskus mikäli vatsa on ollut pitkään tyhjä (esim. pitkän aamulenkin jälkeen, jonka seurauksena aamuruoka on viivästynyt) tai jos se on syönyt ruohoa. Ajattelin siis Iidankin tapauksessa kyseessä olevan vain harmiton oksennus, josta ei tarvitsisi sen kummemmin välittää. Seuraavana yönä Iida rupesi kuitenkin voimaan pahoin. Se oksensi parin tunnin välein sellaista kirkasta, ehkä myös hieman kellertävää nestettä, jossa oli myös limaa mukana. Iida oli tosi janoinen koko yön, mutta kaiken juomansa veden se oksensi jonkin ajan kuluttua pois.

Meillä oli tarkoitus lähteä tiistaiaamuna ajelemaan Tampereelle, mutta aamulla Iida näytti niin huonolta, että päätin soittaa Kajaanin kaupungin eläinlääkärille. Saatiin aika samalle iltapäivälle.
Vastaanotolla Iida ultrattiin kohtutulehduksen varalta, mutta siellä ei näkynyt poikkeavaa. Verikokeiden perusteella Iidan tulehdusarvot olivat hieman koholla. Röntgenkuvissa näkyi runsaasti kaasua suolessa ja mahalaukkukin näytti hieman epäilyttävältä, mutta nuori eläinlääkäri ei osannut kuvan perusteella varmasti sanoa, olisiko kyseessä mahdollisesti vierasesine. Varmuuden vuoksi päätimme koittaa oksennuttaa Iidaa, josko siellä kuitenkin olisi ollut joku sukka tms. Iida oksensi pelkkää limaa. Päädyttiin antamaan Iidalle yhden pussillisen verran nestettä niskanahan alle. Saatiin röntgenkuvat mukaamme ja meitä neuvottiin hakeutumaan kokeneemmalle eläinlääkärille tutkittavaksi. Tyhjä arpa siis.

Kotiin päästyämme rupesin etsimään meille eläinlääkäriä Kuopiosta. Jos ei Kajaanissa saa hoitoa, niin lähdetään sitten isommille paikkakunnille! Oltaisiin kuitenkin ajelemassa etelään jossain vaiheessa, joten lääkärissä voitaisiin käydä matkan varrella. En halunnut kuitenkaan antaa asian odottaa Tampereelle asti, niin heikolta Iida jo näytti. Saatiin keskiviikkoiltapäiväksi aika Kuopion eläinlääkäripalveluun.
Kajaanin vastaanotolla  Iida oli saanut oksennuksenestolääkettä, joten tiistai-iltana ei juuri oksennellut, mutta erittäin heikossa kunnossa alkoi neiti olemaan. Sen sijaan tuli parit vesiripulit. Hain apteekista Nutrisalia ja juotin sitä illalla ja yöllä. Keskiviikkoaamuna en juurikaan enää juottanut, jotta matka Kuopioon selvittäisiin ilman auton siivoiluja.

Kuopiossa otettiin jälleen röntgenkuva. Se näytti kovin erilaiselta kuin tiistaina otetut: kaasua ei suolessa juurikaan näkynyt (liekkö kaikki tullut ulos tiistaina ripulin yhteydessä) ja mahalaukku näytti isolta ja paksuseinäiseltä. Hoitavan eläinlääkärin mukaan alueella oli havaittavissa selkeää tulehdusta, mutta vierasesineestä ei ollut viitteitä. Siispä päädyttiin olla avaamatta ja aloitettiin suonensisäinen nesteytys ja antibiootit bakteeritulehdukseen. Kuopion klinikalla meni noin neljä tuntia. Saatiin onneksi rauhallinen huone käyttöömme, johon sain tuoda myös Unnan autosta.

Kuopion klinikalla

Vähän väliä kävi vuorotellen hoitaja ja lääkäri meitä katsomassa ja kyselemässä. Iida ei oksennellut koko aikana, koska oli saanut oksennuksenestolääkettä. Lopulta meidät päästettiin kotiin antibiootti- ja mahahaponestolääkereseptien kanssa. Neuvottiin tarkkailemaan tilannetta ja hakeutumaan huomenna hoitoon Tampeeella, mikäli tilanne ei parane. Sitten kun oltiin lähdössä ja pakkailin koiria autoon, meitä hoitanut lääkäri sattui pihalle samaan aikaan. Hän oli jo lähdössä kotiin ja tuli meidät huomattuaan varmistamaan, että kaikki oli ok. Samalla hetkellä Iida oksensi jälleen. Lääkäri kävi hakemassa sisältä vielä toista oksennuksenestolääkettä, jotta pääsisimme jatkamaan matkaa.

Samana iltana, Tampereelle saavuttuamme, Iida oli jo ehkä vähän pirteämmän oloinen. Ajattelin, että huh, jospa tästä selvitään. Hetkellinen piristyminen johtui kuitenkin todennäköisesti vaan Kuopiossa saadusta nesteytyksestä ja lääkkeistä, sillä yöllä tilanne otti jälleen takapakkia. En tiedä, nukkuiko Iida koko yönä. Itse heräilin parin tunnin välein tarkistamaan koiran voinnin, ja aina se oli hereillä ja läähätti tyhjä ilme silmissä. Ajattelin, että joo tätä ei kyllä katsele enää kukaan. Ei muuta kuin torstaiaamuna uudelle soittokierrokselle.

Pari paikkaa oli ihan täyteenbuukattuja. Sitten huomasin, että Veterissä on arkisin poliklinikkavastaanotto klo 8-10. Soitin sinne ja tilanteen kuvailtuani meitä neuvottiin tulemaan paikalle pikimmiten.
Vastaanotolla selitin kaiken tähän mennessä tapahtuneen. Iidalle tehtiin jälleen perustutkimus ja näytin Kajaanissa ja Kuopiossa otetut kuvat. Ehdotettiin, että Iida jäisi päiväksi klinikalle varjoainekuvattavaksi. Näin siis tehtiin ja minä lähdin kotiin ilman koiraa. Puolenpäivän aikaan tuli soitto ja kuulemma varjoaine ei ollut edennyt mahalaukkua pidemmälle. Se viittaisi vahvasti tukokseen. Iida pitäisi avata vielä tänään.

Oli aika jännät paikat. Ei voinut tietää, selviäisikö Iida leikkauksesta hengissä. Mitä jos suoli olisi puhjennut tai jotain? Mitä jos olisi liian myöhäistä? Mitä jos siellä ei olekaan mitään? Muunmuassa nämä kysymykset pyöri mielessä torstai-iltapäivänä. Yritin tehdä normaaleja asioita, käydä kaupassa, tehdä ruokaa, siivota. Onnistuinkin aika hyvin hillitsemään itseni. Vein Unnan lenkille neljän jälkeen, otin puhelimen mukaan. Metsässä sain puhelun: leikkaus oli mennyt hyvin ja Iidaa ollaan siirtämässä heräämöön, tunnin päästä voi tulla hakemaan. "No mitä siellä oli?", kysyin. "Suoli oli täynnä pitkää heinää."

Niinpä tietenkin. Eihän heinä erotu röntgenkuvista. Näyttää tavalliselta suolen sisällöltä. Mutta se olikin koitua kohtaloksi.

Iso osa suolistoa oli paksuuntunut sekä osa tupestunut (mennyt kaksinkerroin, ikään kuin itsensä sisään). Syy tupestumiseen ja tukkeutumiseen oli lineaarinen vierasesine eli tässä tapauksessa syöty heinä. Suolitukos saatiin kokonaisuudessaan pois kolmesta eri kohdasta. Tupestumisen seurauksena Iidalla oli myös peritoiitin eli vatsaontelontulehduksen alku, tulehdusta suoliston ulkopuolella.

-------------------------------------------------------------------------------------------

Haava vuorokauden kuluttua leikkauksesta

Nyt on kulunut pari päivää leikkauksesta. Iida on ollut hyvin hyvin väsynyt rankan viikon ja operaation jälkeen. Se onkin vaan makoillut kaiket päivät, mikä on pelkästään hyvä asia toipumisen kannalta. Pientä kipuiluakin on hetkittäin ollut, mutta esimerkiksi yöt ovat olleet tosi rauhallisia. Itsekin olen saanut nukuttua viikon aikana kasaantuneita univelkoja pois. Ruoka on maistunut Iidalle eilisestä lähtien. Olen syöttänyt sille ohjeen mukaan recovery-purkkiruokaa veteen laimennettuna, pieniä määriä, monta kertaa päivässä. Kipulääkkeenä menee meloksikaamia (Metacam), ja antibiootteina amoksisilliiniä (Clavaseptin) sekä enrofloksasiinia (Keden). Suoliston ulkopuolisen tulehduksen takia antibiootteja on kaksi. Pihalla on käyty vain pissalla. Eilen aamulla tuli vähän löysää ulostetta, muuten on ollut toistaiseksi hiljaista sillä rintamalla. Jäämme odottelemaan.

Viikon 15 treenimietteitä

Iidan kontaktiprojekti ei oo ottanu vielä mitään suuria harppauksia. Pääsiäisloma meni kotikonnuilla, joten siinäkin tuli taas mukava viikon tauko treeneihin. Mulla on muutenki ollu vähän ideat hukassa, että miten edetä asian kanssa. Oon yrittäny miettiä Iidalle parhaita tapoja palkkaamiseen ja muutenkin siihen, että se sais itse kokeilla ja hoksata juttuja yrityksen ja erehdyksen kautta.

Iidalle ihan paras palkka on lelu, mutta se innostuu siitä niin hiiteen asti, että välillä tuntuu, että sitten oppi jää ihan toissijaiseksi asiaksi. Varsinkin jos palkka on mulla, niin I hamuaa vaan mua päin, vaikka pitäisi irrota kontaktille. Oonkin nyt tehnyt niin, että viedään lelu kauas eteen odottamaan ja vapautan sinne, kun tekee hyvin. Huono juttu tässä on se, että sitten kun I tekee virheen, niin pitää kieltää menemästä lelulle (koska useimmiten käyn itsekseni treenaamassa -> ei avustajaa ottamassa lelua pois). Ei saa sanoa yhtään kovasti, muuten menee paletti sekaisin. Pitää sanoa jotain muuta kuin "ei!", vaikka "hups".
Tolla menetelmällä on alkanut nyt mennä ihan kivasti. Iida selvästi vähän hidastaa kontaktille ja keskittyy kehikkoon osumiseen. Jatketaan harjoituksia.

Kepit menee jo vallan mallikkaasti ilman yhtäkään verkkoa. Keppikulmia vaan lisää ja vahvistusta viimeisiin väleihin, joista meinaa välillä karata liian aikaisin pois.

Tänään ohjatuissa saksalaista, pakkovalssi-jaakotusta ja persjättöä. Takaakiertoo pitää kyllä treenailla, jotta voisin lähettää kauempaa. Oikein tyytyväinen olin pikku-Iiduskaan, se on niin mahtavan innokas pikku agiliitäjä (:

Euran ryhmänäyttely

Tänään käväistiin Iidan kanssa Eurassa näyttelykehässä pyörähtämässä. Aamulla oli pakkasta mukavat 22 astetta ja aurinko paisteli. Ihan kivaa oli ajella hiljaisia teitä sunnuntaiaamuna.

Flättejä oli ilmoitettu 15 ja tuomarina toimi Tanya Ahlman-Stockmari. Iida oli nuorten luokan ainut. Mielestäni tuomarilla ei ollut ihan selkeää linjaa, tosi erityyppisiä koiria palkitsi. Iida sai tällä kertaa EH:n kera seuraavanlaisen arvostelun:

Kaunisilmeinen pää. Hyvä kaula ja etuosa. Riittävä rintakehän pituus. Ylälinja saisi olla tasapainoisempi liikkeessä ja hieman turhan jyrkkä lantio. Kokoonsa sopiva raajaluusto. Pyöristää ylälinjaansa liikkeessä. Takaraajojen liike saisi olla enemmän eteenvievä. Rodunomainen käytös.

En kyllä ihan ymmärrä mitä tuo ylälinjan pyöristäminen meinaa. Takaraajojen liike tosiaan on ravissa hieman töpöttelevä, huomasin sen jälkeenpäin kun juoksutin Iidaa ja kiinnitin siihen erityisesti huomiota. Iidahan peitsaa tosi mielellään normaalisti. Täytyy siis ruveta nyt kevään aikana pyöräilemään sen kanssa, jotta saadaan liikelaajuutta raviin. Selän pehmeyteen nyt ei voi ihan hirveesti vaikuttaa. Noh, eipä tarvi mennä tälle tuomarille enää uudestaan (:

Iidan kaunisilmeinen pää ;)

Treenejä ja muuta kivaa

Nyt on talvi parhaimmillaan! Valoisaa riittää pitkälle alkuiltaan ja pakkasasteitakin on silleen sopivasti. Tammi-helmikuussa oli kuulemma Pirkanmaan alueella kuukauden(!) pituinen pilvinen jakso, jonka aikana ei aurinko taivaalla näyttäytynyt. Ei sitten yhtään ihme, että niin makoisalta tuntuu nuo auringon säteet.

Tosi kiirettä pitänyt taas viimeaikoina koulun, töiden ja muiden aktiviteettien kanssa, joten omatoimiset agitreenailut on jäänyt harmittavan vähälle ): Haluaisin ehtiä käymään hallilla vähintään sen yhden kerran viikossa noiden ohjattujen treenien lisäksi. Erityisesti kontaktit vaatis nimittäin sitä säännöllisyyttä ja toistoja. Tässä vähän videoo kontaktitreenistä helmikuulta:

 

Eilisissä ohjatuissa treeneiussä Iidalla oli kyllä oikein rallipäivä, se oli jotenki tosi hullaantunut ja rellesti vaan. Treenien vetäjäkin naureskeli, että "se on yleensä aina niin kiltti, niin nyt se ottaa vähän takaisin" :D Luulen, että johtui ihan siitä, ettei oltu viikolla oikein tehty pitkiä lenkkejä kun oon ollu flunssassa.
Tehtiin välistävetoja ja päällejuoksuja sekä persjättöö "lentskari"-tyylillä. Välistävedoissa Iida ei meinannu ensin oikein taipua seuraavalla hypylle. Piti ottaa tosi napakasti se haltuun ekan hypyn jälkeen ja sit onnistui. Muutenki välillä tuntuu, ettei se vielä ihan osaa kattoo, mikä on milloinkin se ohjaava käsi. No, nimenomaan sitähän tässä juuri kokoajan treenataan (: Kokeilin myös tehdä välistävedon peruuttaen, mikä onnistui ihan kivasti myös.
Päällejuoksut onnistui kans ihan ok. Auttais huomattavasti, jos Iida osais kauempaa hakea takaakierrot, niitä siis treenattava.
Toi lentskari-persjättö vaikutti mun mielestä alkuun ihan mahdottomalta. Siinä oli siis kaksi hyppyä rinnakkain: ensimmäisen koira hyppää ohjaajasta poispäin ja toisen takaisin ohjaajan päin. Tuolle ensimmäiselle hypylle tultiin viistosi pitkän matkan päästä putkesta. Kakkosen ja kolmosen välissä ohjaava käsi vaihtuu oikeasta vasempaa suurieleisesti, jolloin vasemman käden liikee ikään kuin itsestään ohjaa koiran kiertämään kolmosen takaa. Epäilin, että Iida ampuu kolmosesta ohi ihan varmasti. Mutta ei! Toimi ihmeen hyvin, uskomatonta!

Persjättö "lentskarina"

Keppeihin on saatu myös hyviä vinkkejä. Palkka siitä, että hakee oikean keppivälin. Voin kehua hiillitysti siinä, koiraa kuitenkaan liikaa häiritsemättä. Vahvistuskäskyä "kep, kep, kep.." loppua kohden, jotta malttaa suorittaa loppuun asti. 
Myös keinua on ruvettu römistelemään, vielä on kuitenkin joku aina tukemassa alla. En viitsi kovin paljon noita kontakteja treenata ennen kuin ylösmeno on jokseenkin kunnossa.

Damit on nyt viimeaikoina päässy entistä useammin mukaan lenkkeilemään. On tehty pieniä treenisessioita lenkkeillessämme. Mahtavaa muuten omistaa kaksi noutajaa: kun toisen kanssa treenaa, niin toinen treenaa itsekseen passissa oloa! Oon hoksannu tän vasta tänä talvena, nyt kun Iidaltakin alkaa löytyä kärsivällisyyttä olla paikoillaan silloin, kun Unna tekee hommia. Lähinnä on treenailtu linjoja, sivusuuntiakin Iidalle pikkuhiljaa. Oon myös jättäny paljon muistidameja lenkkeillessämme.

Tässä vähän sneakpeakkia meidän tänpäiväiseltä lenkiltä:

Itse kuulun niihin, joilla Putouksen loppuminen sai aikaan jonkinasteisen tyhjiön, joten mikäs sen parempaa kuin mennä leffateatteriin kattomaan kolmen putousnäyttelijän tähdittämää elokuvaa! Eli siis käytiin naistenpäivänkin kunniaksi kattomassa tuo 21 tapaa pilata avioliitto. Tuo nimi on kyllä kaikella tapaa huono. Ensinnäkin ihan liian pitkä! Ja toiseks siitä saa sen kuvan, että leffa on surullinen ja ankea opas aviossa oleville. Se oli kyllä ihan jotain muuta: hauska, kevyt ja koskettava. Suosittelen ihan jokaiselle, siviilisäädystä riippumatta (: Varmat naurut ja hyvä mieli!

Kuva: Nordisk Film

Vähänkö olisin in löööv tähän seuraavaan, jos olisin semmosen reippaat kymmenen vuotta nuorempi:

Back in square one

Tässäpä tänpäiväisten treenien aiheita: pakkovalssi+jaakotus, niisto, takaakierto+päällejuoksu, japanilainen.... Iida teki kyllä tosi kivasti, vaikka monia juttuja tehtiin ihan ekaa kertaa. Se on kyllä just vähän ongelma ku ihan sikana tullu agilityyn viime vuosien aikana kaikkia ohjausteknisiä kikkakolmosia, joista en oo ikinä kuullutkaan. Sillon ku aloitin lajin Unnan kanssa, niin eipä juuri opetettu muita tekniikoita valssin, takaaleikkauksen ja sokkarin lisäksi. Eli ei siis pelkästään Iidan vaan myös mun pitää opetella uudet tekniikat ihan alusta lähtien, minkä takia suurin osa treeniajasta menee siihen ku mä yritän saada askeleita oikein, kääntää kroppaa oikeeseen suuntaan ja vaihtaa ohjaavaa kättä oikeeseen aikaan. Pitäis enemmän tehä tommosta kuivaharjottelua ilman koiraa. Onneks Iida kesti hyvin mun mokailut ja kankean olemuksen :D
 Mulla on ihan hitosti maneereja kun ohjaan. Unnan on tottunu niihin ja toimi niiden kanssa tosi hyvin, mutta en halua pitää samaa tyyliä Iidan kanssa. Se on vaan tosi vaikeeta päästä vanhoista tavoistaan. Naureskelin vaan itelleni tänään treeneissä, että miten vaikeeta voi olla muuttaa jotain paria askelta tai käden liikettä!

Tosi hyvässä ohjauksessa saadaan nyt treenata. Tehdään paljon ohjaustekniikkaa, joka on meille enemmän kuin tervetullutta.

Ollaan nyt aloitettu tehokuuri kontaktien ylösmenoille. Joulu toi pitkän tauon kontaktitreeneihin, joten aloitettiin käytännössä ihan pohjalta nyt taas sen kehikon kanssa. Ensin puomin nouseva osa kokonaan maassa, sitten nostin sen minipöytää ja lopulta maksipöytää vasten. Osuu ihan kivalla prosentilla kehikkoon. Iidan piti myös hypätä este ennen kontaktia. Nyt täytyis vaan tehdä toistoja ja toistoja. Eri kulmista ja eri vauhdeista. Ajattelin ens kerralla kuvata tän videolle silleen, että iida saa ottaa oikein kunnolla vauhtia (tyyliin 10-15m) ja katson, että millaisen rytminmuutoksen sen tekee kontaktille. Näin selvitän, että onko se oikeesti hiffannu nyt tän jutun (:

Aurinkoo!

Oi että tuntuu ihanalta nähdä edes hetken verran aurinkoa! Nyt kun se pimein aika vuodesta alkaa vihdoin päivä päivältä väistyä (: 

Oon asunu täällä Tampereen eteläpuolisella seudulla jos useamman vuoden, mutta edelleen löytää ihan uusia ulottuvuuksia näistä lenkkeilyreiteistä. Näin talvella hiihtoladut rajaavat jonkin verran lenkkeilymahdollisuuksia. Olen esim aina jotenkin kuvitellut, että pääseminen läheisen Särkijärven jäälle olis jotenki tosi vaikeaa talvella. Mutta tänään rohkaistuin uhmata noita hiihtolatuja ja tehtiin koirien kanssa pieni ekskursio tuon ko. järven suuntaan. Ei meidän tarvinnut kuin vähän matkaa mennä hiihtoladun viertä, johon oli kuitenkin yllättäen muodostunut jopa POLKU!! Yeaaah!

Ja tällainen maisema sitten avautui, kun järvelle päästiin:

Ei oltu käyty tuolla viime syksyn jälkeen. Miten erilailla kaunis voi olla nyt tuo tismalleen sama paikka, jossa oon  kesäisin uittanu koiria ja sillon tällön iteki pulahtanu uimaan kuumilla kesäkeleillä. Ja nyt sitten päästään kävelemään samaisen järven jäälle ja katsomaan rantoja järveltä päin. Niin ihanaa! Miten voi saada kiksejä näin itsestäänselvästä asiasta, en tiiä :D

 

Huomenna lähdetään kouluporukalla viikonlopuksi Tahkolle laskettelemaan (eli lautailemaan). Tytöt pääsee viettämään rattoisia päiviä omiin hoitopaikkoihinsa: Iida pääsee mökille peuhaamaan koirakaverin kanssa ja Unna viettää kaupunkiviikonlopun ystäväpariskunnan hoivissa (:

Viikon treenejä

Maanantaina osallistuttiin SDP:llä Tamskin päivätreeneihin, joissa oli kinkkinen kolmosluokan rata. Mentiin siis ihan pikkupätkiä, lähinnä hyppykuvioita. Yllättävän hyvin Iida haki mm takaakiertoja, joita ei kovin paljon olla vielä treenattu. Huomasin taas oman kömpelyyteni, kyllä tuntuu taas radan ohjaaminen niiiiin vaikealta ja könköltä. En ees halua kuvitella miltä tällä kertaa näytin ohjatessani. Varmaan taas tein hyppyjen kohdalla kädellä niitä ihme liikkeitä, joista omien treeniemme vetäjä on minulle huomauttanut. Pitäis osata pitää ne käden tasaisesti samalla tasolla eikä huitoa mihin sattuu. Olen kovasti yrittänyt päästä tavasta eroon, mutta kinkkisemmän paikan tullen meinaa näköjään unohtua.
Huomasin myös, että rengas vaatii vielä yksittäisenä paljon toistoja eri lähestymiskulmista. Samoin putkeen menoa "sokkokulmasta".

Tänään sitten treenattiin mm. valssia, takaakiertoa, keppejä ja sokkoputkea. Valssissa mun pitäis näyttää Iidalle aikaisemmin kääntymisaikeet, vetää muuten pitkäksi ja paljon. Videolla havainnollistuu taas parissa kohtaa nuo mun hiton käsiliikkeet!! Tästä eteenpäin pitää skarpata niiden kanssa. Kepeillä Iida on saanut mukavasti varmuutta, vaikka menen itse sitä edelle tai jään taaemmas.

Oon harkinnu hommaavani jostain jonkinlaiset nappikset agia varten. Tähän asti oon menny kaikki treenit ja kisat tavallisilla lenkkareilla. Ja muistan kyllä ne lukuisat kerrat kun oon vetäny/meinannut vetää lipat, etenkin kesäisin hiekalla juostessa. Jotkut maastojuoksukengän tyyppiset olis ilmeisesti ihan passelit, agi.fistä ja suunnistajan kaupasta ainaki näyttäis löytyvän ihan kelpo mopoja. Tai sitten ihan jotkut jaliskengät jostain urheiluliikkeestä. Täytyis vaan käydä jaksaa sovittelemassa, ku paha noita on mistää netistä tilata, hmph!

Joululomalta palautumista

Joululoman reissuilut on nyt tehty. Niin monta ihanaa hetkeä koettu, ihanien ihmisten kanssa!

Iida löysi mieleisensä nukkumapaikan: lastenvaunujen koppa :D

 

Piparitaidetta: kaksi flättiä ja staffi!

Juoksupöksymuotia

Pakkasta riitti joululoman alkupuolella

Tällaisten pitkien lomailujen jälkeen on jotenkin aina haikeaa palata takaisin arkirytmiin. Tällä viikolla on ollut jotenkin erityisen ahdistavaa olla takaisin Tampereella, kun monet kaverit ovat vielä lomiaan viettämässä (koulu alkaa vasta viikon päästä) eikä töihinkään tarvitse mennä kuin vasta tänään. Onneksi lauantaina on luvassa kaverin synttäribileet ja sunnuntaina jälleen yhdet kisatalkoot.

Eilen käytiin Iidan kanssa agilitya treenaamassa. Sikahienosti teki alastulokontaktia! Lisäks treenattiin parilla hypyllä ohjauskuvioita. Vähän oli kyllä Iida vielä poissaoleva juoksujen jäljiltä.

Ainiin, kävin vihdoin hakemassa Iidalle ikioman Pomppa-loimen treenejä varten. Olisin ehkä halunnut sen perusmallin, mutta siitä olis pitänyt olla just välikoko. Eli päädyin sitten toppaversioon, joka istuu ihan hyvin ja siinä on vähän massankasvuvaraakin.