Arkiston uumenista..

Tällainenkin pätkä löytyi yllättäen siskon kamerasta. Kyseessä siis 14.8.2008 pidetyt kisat Kajaanissa. Tältä radalta Unnalle nolla ja toinen sija.

Päivitystä

Huh huh, onpas jäänyt tännekin kirjoittaminen!

Unnan kanssa ollaan treenailtu jo muutama viikko Tamskin leivissä. Muutaman kerran ehdittiin käydä Niihamassa, mutta eilen sitten siirryttiin jo sisätiloihin navetalle. Mehän ei olla koskaan(!) menty mattopohjalla, kiitos Kajaanin erinomaisen pallohallin, joten jännäsin vähän miten lähtee sujumaan. Ensin Unna ihmetteli uutta paikkaa ja alustaa, mutta muutaman testipätkän jälkeen Unna meni matolla kuin kotonaan. Itseasiassa Unnasta löytyi eilen enemmän vauhtia kuin pitkään aikaan! Yllätyin ihan, niin erilainen se oli. Tiedä sitten oliko ympäristönvaihdoksella tosiaan vaikutusta.

Laitan ratapiirrosta ehkä vähän myöhemmin...

Vipinää kinttuihin, ohjaaja!

Sateisen viikon jälkeen aurinko päätti vihdoinkin kurkistaa taivaalta ja tänään saatiin nauttia jo lämmöstä. Tuomo veti illan treenit ja rata meni näin:



Ei onnistunut:
- sylikääntö kolmoselta neloselle
- takaaleikkaus kasille
- sylikääntö ysiltä kympille
-> meno katkonaista ja tahmeaa

Onnistui:
- valssi/persjättö kolmoselta neloselle
- persjättö seiskalta kasille
- persjättö kympille (myös jaakotus voisi toimia kympillä)
-> meno sujuvaa ja liikettä enemmän

Kun mentiin ensimmäisen kerran ilman ohjeistuksia, meno oli kerrassaan tahmeaa! Viime viikonlopun aiheena ollut sylikääntö ei ottanut sujuakseen kolmoselta neloselle eikä myöskään ysiltä kympille. Yritin ehkä hieman liian innokkaasti tehdä sylikääntöä näissä kohdissa. Kokeilun kautta tajusin, että meillä näissä kohdissa toimii parhaiten persjättö. Persjättö tehtiin myös seiskalle ja se toimi huomattavasti paremmin, kuin suunnittelemani takaaleikkaus kasille.

Miksi persjättö sitte toimii niin paljon paremmin?
Siksi, että Unna menee paljon paremmin (=nopeammin), kun minä olen sitä edellä.
Ja taas sama vanha fakta: Minun pitäisi pysyä liikkeessä! Juuri tällaisilla kieputusradoilla oma vauhtini hidastuu, kun jään ihmettelemään, että "no meneekö se vai eikö se mee?" Kuten viime viikonlopun kouluttajammekin sanoi, se on tuomarin tehtävä on katsoa, mitä se koira radalla tekee. Ohjaaja vain ohjaa.

Agilityviikonloppu, part 2

Tänään siis jatkettiin agilityn parissa, Juhan opissa. Päivän rata näytti suunnilleen tältä:

Aluksi otimme vain pätkää 12-16 ja pohdimme, mikä suoritustapa olisi kullekin koirakolle paras. Unnan kanssa menimme pätkää kahdella eri tavalla:

1) Jään hyppyrykelmän keskelle ja ohjaan Unnan takaa neljälletoista ja viidelletoista, ja sitten vien Unnan hyppyjen 14 ja 15 välistä kepeille.
Hyvää: Hyppyjen 13 ja 14 välille ei tule niin pitkää kaarrosta.
Huonoa: 15 jälkeen menee turhaa aikaa mutkiin ja keppikulma ei paras.

2) Teen kolmentoista jälkeen valssin, josta ohjaan peruuttaen neljälletoista, välistäveto ja viidelletoista. Unna tulee kepeille kartasta katsottuna 15-hypyn vasemmalta puolelta
Hyvää: 15 jälkeen sujuva linja kepeille.

Suoritustapa 2 siis osoittautui meille paremmaksi. Tapa 1 toimi myös hyvin, mutta meno ei ehken ollut yhtä sulavaa.

Pätkällä 5-9 ajattelin ensin valssata kutosen ja seiskan jälkeen. Sain kuitenkin ohjeeksi muuttaa ohjaustapaa niin, että teen kutosen jälkeen sylikäännön ja kasille takaaleikkauksen. Tämä osoittautuikin paljon paremmaksi tavaksi. Sylikääntöjä ei ole tullut paljon tehtyä, joten ehkä siksi haluttaa tunkea niitä valsseja joka paikkaan. Pitäisi vaan luottaa, että kyllä se osaa!

Sitten muutimme rataa seuraavanlaiseksi:
Tällä ratapätkällä oli tarkoitus harjoitella vielä sylikääntöä. Keppien jälkeen lähetetään koira kutoselle ja vedetään välistä -> sylikääntö ja seiskalle. Tämäkin toimi erinomaisesti, itse olisin varmaan taas ruvennut tunkemaan jotain valsseja kutosen eteen.

Tällaista siis tänään. Yksi juttu, mikä tuli esille viikonlopun aikana on se, että pitää muista jättää koiralle riittävästi suoritustilaa. Etenkin kun kyseessä on maxi-koira. Koirat pitävät yleensä mielellään ohjaajaan tietyn etäisyyden, joten oma paikka on suunniteltava sen mukaan.

Kiitos järjestäjille ja erityisesti hyvälle kouluttajalle viikonlopusta. Tätä lisää!

Agilityviikonloppu, part 1

Vihdoinkin täällä korvessa järjestetään vierailevan kouluttajan treenejä! Villakoirakerhon järjestämä agilityviikonloppu käynnistyi tänään Paavolassa. Kouluttajana näiden kahden päivän ajan toimii Juha Kujala Turusta.

Aamulla oli pienimuotoinen luento agilitysta: treeneistä, kisoista ynnä muusta. Iltapäivällä päästiin sitten tositoimiin koirien kanssa.

Klikkaa isommaksi

Meille (ja kyllä monelle muullekin) tuotti ongelmia hyppysarja 6-9. Ensimmäisellä kerralla en jättänyt Unnalle tarpeeksi tilaa lähettäessäni sen 7-hypylle -> rima alas. Kun tuo saatiin kuntoon, niin sittenpä en ollut tarpeeksi nopea viemään Unnaa ysille. Kasi-hypyn siivekkeet olivat ikävästi "kulkureitillä" ja niihinhän minä sitten törmäilin tai sitten jos en, niin Unna oli jo tyytyväisenä päättänyt hypätä ysin väärältä puolelta. Noh, saatiinhan se sitten menemään kohta kohdalta.

Muita ongelmapaikkoja radalla ei liiemmin ollut. Hyvä vinkki oli suoristaa koiran juoksulinja 11-putken jälkeen siten, että koira menee jo 12-hypylle 90 asteen kulmassa. Meno nopeutuu ja rimanputoamisvaara vähenee.

Päivän toinen, erittäin kiinnostavalta vaikuttanut rata jäi meidän osalta valitettavasti väliin, kun aikataulujen venyttyä piti kiirehtiä kummityttösen 1-v synttäreille. Rataantutustumisen ehdin sentään tehdä, joten täytyy joskus itsekseen rakentaa samantyyppistä pätkää.

No mutta kuitenkin, huomenna luvassa lisää!

ERInomainen yksilö! (lomailua ja näyttelymenestystä Etelä-Suomessa)

Tällä hetkellä pidetään majaa Luopioisissa, pienellä pitäjällä jossakin Tampereen ja Hämeenlinnan välimaastossa. Saavuimme tänne perjantaina tällä kertaa taas juna-bussi -systeemein.

Lauantaina ajeltiin Unnan kanssa kahdestaan Lammille koiranäyttelyyn. Tuntuipa jännältä, jopa omituiselta, mennä kehiin yli vuoden tauon jälkeen! Unnahan on kyllä kehittynyt vuodessa huimasti, joten jännityksellä odotin, mitä tuomarimme Markku Santamäki neidistä tykkäisi.

Unna esiintyi tietysti avoimessa luokassa kahden muun nartun kanssa. Unna esiintyi oikein iloisesti ja mallikkaasti ja ilmeisesti vakuutti myös tuomarin. Itse olin tietysti haltioissani, kun kehäsihteeri ojensi meille pienen vaaleanpunaisen ruusukkeen ERIn merkiksi! Aivan mahtavaa! Tämän päivän tavoite saavutettu, muu olisi vain plussaa.

Sijoituimme luokkamme toisiksi ja ajattelin, että tässäpä tämä taisi olla. Mutta eipä ollutkaan, kun olimme toisia myös PN-kehässä! Hävisimme siis vain yhdelle nartulle, eikä huonolle, sillä kyseinen narttu oli myös ROP. Tämän myötä Unnalle varaserti. Kehäsihteeri vitsaili, että "ottaako mielellään vastaan varasertin?" ja minä vastasin: "Koiran ensimmäiseksi ERIksi oikein mielellään." :D

Unna sai hyvän arvostelun, ERIn ja vieläpä sijoituksen PN-kehässä. Tyytyväinen siis olen, ehdottomasti! Tässä vielä Unnan arvostelu:

Sopivan kokoinen. Rungon mittasuhteiltaan ja linjaltaan erittäin hyvä. Hyvät pää ja kaula. Hyvät raajojen kulmaukset. Sopiva runko. Käyttäytyy, liikkuu ja esitetään hyvin.

Sunnuntain vastainen yö vietettiin Ahorannan mökillä. Unna oli onnessaan saadessaa juosta ja uida mielin määrin ja olihan siellä kaverina myös vehnis Vili. Tänään sitten tultiin takaisin Luopioisiin, jossa aiomme lomailla ensi viikkoa jonnekin asti. Viikonlopuksi sitten jo takaisin kotopuoleen.

Tällaista tällä erää!

Unnan (viimeiset?) juoksut

Unnan juoksut ovat meneillään. Toivottavasti nämä jäävät viimeisiksi, nimittäin steriloimista olen tässä ajatellut. Kun pentusuunnitelmia ei kuitenkaan ole ja kyllähän ne juoksut tunnetusti häiritsevät kaikkea harrastamista, niin miksipä ei? Ja halpa henkivakuutus lisäksi.

Tänään vietin päivän Leppävirralla nomekokeessa. Almalla oli startti avoimessa luokassa, joten olin mukana kannustusjoukoissa. Päivä meni mukavasti suorituksia seuratessa, etenkin voittajaluokka tarjosi pari "ihan kivaa" suoritusta. Nähtiin taas tavoitteita itse kullekin.

Ja arvatkaapa mitä: Unna lähtee ensi lauantaina näytille huiman vuoden tauon jälkeen! Mikähän kumma siinä on että Lammille asti pitää lähteä kehiin? No onneksi sinnepäin on samalla muutakin asiaa, muuten ei olisi tullu ehkä lähdettyä...

Flattileiri Himangalla 25.-29.6.2008

Matkalle lähdettiin keskiviikkona aamupäivällä. Emmiina, Hanna, Marianne ja Senni kurvasivat lasteineen Kajaanin kautta ja ottivat meidät kyytiin. Kannuksesta karavaaniin jatkoksi saatiin vielä Heidi. On se niin helppoa kun on autot käytössä! (vertaa viime vuoden leiri, jonne mentiin junalla ja bussilla)

Leiripaikka oli oikein viihtyisä, sellainen hyvin leirintäaluemainen. Majoituimme kolmen porukoissa pienissä punaisissa mökeissä. Treenimaastot olivat ihanteelliset: peltoa, pusikkoa, kaislikkoa, sekä matalaa että syvää rantaa. Matkaa majoitukselta treenipaikoille oli enimmillään pari kolme sataa metriä.

Täällä me asutaan!

Unnan kanssa treenattiin joka päivä nomea. Mikan, Jammun ja Villen treeneissä otettiin muun muassa vapaata hakua, yliuittoja sekä rakennettuja markkeeraus- ja linjaharjoituksia veteen.

Näin sujuu yliuitto...

...dami löytyi ja kontakti ohjaajaan...

...sitten ei muuta kuin takaisin...

...ja palautus.
Kuvasarja © Senni Husso

Tänäkin vuonna treenit sytyttivät uutta nome-intoa ja tämän myötä agilityn treenaaminen jäi suunniteltua vähemmälle :)

Parina ilta-päivänä maltoin kuitenkin käydä myös agilitykentällä Päivin erittäin hyvissä treeneissä. Leirin uusi opettelunaihe agilityn saralla oli ehdottomasti "jaakotus", jota tullaan varmasti käyttämään jatkossa enemmänkin. Hyödyllinen juttu etenkin ylemmissä luokissa!

Iltaisin sitten saunottiin ja istuttiin iltaa nuotiolla grillaten. Perjantain leiri-kisa pisti taas vatsalihakset kipeäksi ;) Lauantai-aamuna muiden mennessä ilmoittautumaan erkkariin, me treenasimme vielä nomea. Pitihän sitä sitten iltapäivällä mennä kehän laidalle jännittämään muiden puolesta. Onnea paljon erkkarissa menestystä niittäneille!

Leirikisan antia

Unna jaksoi hyvin, vaikka päivät olivat pitkiä. Juoksuakin malttoi pidättää sen verran, ettei siellä vielä alkanut tiputella. Samassa mökissä asuvat pojat, Laku, Justus, Leo ja Metku, käyttäytyivät lisäksi herrasmiesmäisesti ja jättivät neidin kohteliaasti rauhaan (mitä nyt pyllyn nuuskutteluja lukuunottamatta).

Väsynyt leiriläinen

Mahtava reissu jälleen kerran!
Meidän puolesta suuret kiitokset Oulun porukalle järjestelyistä, kouluttajille treeneistä sekä muille leiriläisille leiriseurasta! Ensi vuonna nähdään taas!

Pidätä vielä hetki, Unna!

Unnan juoksuja ei vaan kuulu eikä näy! Kumma juttu, kun aikaisemmin Unna on ollut erittäin tarkka näissä asioissa: täsmällinen 7 kuukauden juoksuväli on heittänyt yleensä vain +/- parilla päivällä. Noh, sehän ei meitä haittaa, sillä näillä näkymin päästään sittenkin osallistumaan kesäleirille, jipii!

Sen verran vain harmittaa, kun nyt Rokuan juhannuskisat jäivät sivu suun ihan suotta, koska luulin että juoksu tulisi niiden päälle. Olisi pitänyt vaan ilmoittaa, sen verran kutkuttava kisakuume nyt on päällä. Heinäkuussa kisoja näyttää olevan tosi huonosti näillä seuduin, surkeeta.

Sunnuntaina käytiin kuitenkin Ullan ja Alman kanssa agilitaamassa. Unnan uudeksi treenausaiheeksi osoittautui ohjaajan puolenvaihto suoran putken aikana. Unna jaksoi sinnikkäästi tehdä pyörähdyksen putkesta ulos tultuaan, kun ei tajunnut kuunnella etukäteen, että missä se ohjaaja huutelee. Noh, alkoihan se sitten menemään, kun autoin tekemällä putkesta hieman s-mallisen.

Eilen käytiin viimeisissä toko-treeneissä. Ihan hävettää, miten vähän ollaan päästy siellä käymään. Tuloksetkin olisivat varmasti ihan erilaiset, jos vaan jaksaisi harjoitella vähän enemmänkin vapaa-aikana. Mutta eihän sitä aina kaikkea ehdi. Ymmärrystä kiitos!

Saatiin kuitenkin kehuja, ja Unna on kuulemma pikku hiomista vaille kisavalmis. Liikkeestä maahanmeno vaatii vielä varmuutta sekä myös hypyn jälkeinen seisominen.
Unna menee kyllä nykyään tosi kivasti tokossa. Lieköhän positiiviseen kehitykseen vaikutusta myös omistajan asenteenmuutoksella: tokon pitää olla hauskaa, ei kilpailuihin tähtäävää totista jankkausta.

Esittelenpä tässä nyt muuten yhden ja varmasti yhden parhaista ylioppilaslahjoistani. Hieno idea korvata perinteinen ruusu sellofaaniin käärityllä samanmuotoisella esineellä, motivointipatukalla! Lahjan antaja oli tietysti itsekin koiraihmisiä, mutta kylläpä sai lahja kummastelevia katseita muilta ei-niin-koiraihmisiltä :) Tarpeeseen tuli! Unna rakastaa sitä.

Unna näkee jo unia kesän kohokohdasta "Eippi" kainalossa.
Vielä yksi yö!
Leirillä nähdään!

Tuulahdus Pariisista 14.-19.6.2008

Huh, vihdoinkin aikaa istahtaa koneen ääreen ja kirjoittaa. Onnistunut Pariisin reissumme on nyt takanapäin. Tässä hieman kuvareportaasia:

Näin me lennetään! Itse kolme vuotta sitten viimeksi lentokoneella lentäneenä jaksoin ihailla ja ihmetellä yläilmakehän kauneutta. Lennot menivät sujuvasti eikä lentokentillä sattunut sekaannuksia.

Must -nähtävyydet oli tietysti kierrettävä ja jaoimme niitä eri päiville. Riemukaarella käytiin heti saapumispäivänä. Toisena päivänä teimme järkyttävän pitkän kävelyn Eiffelin, Placé de la Concorden ja Jardin des Tuileriesin kautta aina Louvrelle asti. Väliin mahtui ihania vanhoja siltoja, erityisesti kullatuin patsain koristeltu Pont Alexandre III.

Yksi mieleenpainuvimmista paikoista oli ehdottomasti Jardin du Luxemburg. Puistoon astuessa tuntui kuin olisi yhtäkkiä siirtynyt Välimerelle: aurinko paistoi kuumasti, suihkulähteet lorisivat, palmujen oksat soivat ihmisille varjopaikkoja, joissa lueskeltiin lehtiä tai nautittiin välipalaa (patonkia tietysti). Puiden varjossa oli terasseja ja kahviloita, joista yhden lavalla bändi viritteli soittimiaan iltapäivän lähestyessä loppuaan. Aivan upea paikka!

Tämä on Pariisin maantieteellisesti korkein kohta, joka näkyy todella kauasn. Ei siis ollenkaan hassumpi paikka upean jyhkeälle kirkolle, Sacré Coeurille.

Mitäpä olisi Pariisin matka ilman shoppailua? Herkulliset liikkeet houkuttelivat joka paikassa, tosin ihan jokaiseen ei tietenkään ollut katetta. Tässä esimerkiksi kuva ostoskeskus Galeries Lafayettelta, jonne oli koottu huippumerkit kunnioitettavin hinnoin. Itse tyydyin vain katselemaan, etenkin hintalappuja ;)

Noh, löytyi sieltä onneksi niitä edullisempiakin kauppoja!

Ruoka puolella suosimme tuttuja pastoja ja pitsoja. Täytyy tunnustaa, että paikallisessa mäkissäkin tuli käytyä eräänä rankkana päivänä. Eihän sitä joka ilta ole varaa syödä niin hienosti. Ranskan kuuluisat sammakonreidet ja hanhenmaksapallerot jätimme suosiolla rauhaan.

Minusta tuntuukin, että parhaat ruokakokemukset löytyivät pikkunaposteltavista ja välipaloista, joita myyviä leipomoita löytyi joka kulmalta. Patonkia tuli syötyä joka päivä, täytettynä tai ilman. Erityisesti Brie -juustotäytteinen patonki oli jotain aivan ihanaa. Crepejä, täytettyjä lettuja, sai myös ostettua vaikka minkälaisilla täytteillä, suolaisella tai makealla. Itse maistoin Nutella-crepeä. Nam! Aidot croissantit olivat tietenkin olennainen osa ruokavaliotamme, niitä saimme hotellin aamiaisella. Myös veistokselliset leivokset houkuttelivat leipomoiden näyteikkunoissa.

Pariisin metro ei ollut ollenkaan niin monimutkainen järjestelmä, kuin miltä se karttaa ensimmäistä kertaa vilkaistaessa vaikutti. Maalaisjärjellä ja opasteiden lukutaidolla selvisi mainiosti.
Ja vaikka metrolla paljon liikuttiinkin, tuli niitä askeleita otettua matkan aikana varmaan usean kymmenen kilometrin verran.

Onnistunut reissu. Paljon nähtiin, mutta paljon jäi vielä näkemättä. Ehkä joskus uudestaan!
Juhannukseksi lennettiin sitten jo koti-Suomeen.

Agilitykisat Kajaanissa 8.6.2008

Nyt siis vähän tarkempaa dokumenttia sunnuntain kisoista.

A-kisan rata oli suunnilleen tämän mallinen:
Ainut päänvaivaa aiheuttanut kohta radalla oli minulle 9-13 väli. En oikein osannut päättää, miten ohjata kyseisen pätkän: kumpaa puolta 10 ja 11 hyppyjä menisin? Tiesin, että Unnalle oli helpompaa suorittaa kaksi vierekkäistä hyppyä siten että ensin minusta poispäin ja sitten minuun päin, joten päätin tehdä valssin 9:n jälkeen ja jatkaa sitä puolta. Unnan hypätessä 11 hypyn olin kuitenkin myöhässä, ja kuten videolla näkyy, päätän pyöräyttää Unnan kummallisesti edessäni. Unnakin selvästi ihmettelee, että "mitä se nyt taas sekoilee?" :) Olisi pitänyt vain näyttää selkeästi seuraavalle hypylle.
Loppurata oli sitten ihan simppeli, mitä nyt ne pari harmillista riman pudotusta loppusuoralla. Pitänee vähentää lennosta palkkaamista, ettei tulisi neidille niin kiire tuollaisilla hyppysuorilla. Mutta kaikki ennakkoon pelkäämäni kohdat menivät mainiosti, joten tyytyväinen saapi olla.
Tältä radalta siis tulos 10 ja sijoitus 10/15.

Tässä lopputulos vielä videon muodossa:




B-kisan rata oli edelleen suunnilleen tällainen:

Tällä radalla ei ollut mitään ihmeellisyyksiä. Meno oli sujuvaa ja oikein mukavaa. Siispä tulokseksi puhdas nolla ja toinen sija. Flateille tulikin tällä radalla tuplavoitto, sillä ensimmäisellä sijalla olivat Jassa (Chiccoxen Jet-Black Jewel) ja Päivi!
Tätä rataa ei valitettavasti saatu videoitua.


Nyt vain odotellaan Unnan juoksua alkavaksi ja katsotaan minne päästään seuraavan kerran kisailemaan.
Nyt Unnalla on joka tapauksessa edessään viikon loma kotosalla. Minulla on ylihuomenna lähtö Helsinkiin ja lauantaina lennämme ystäväni kanssa Pariisiin viettämään ansaittua YO-lahjalomaa.

Au revoir!

Juhlien jälkimainingeissa...

Onpas taas jäänyt kirjoittaminen tälle puolelle. Tapahtumarikkaan kevään huipentuminen omiin ylioppilasjuhliin potkaisi kesän mukavasti alulle. Juhlien jälkeen olo oli jopa hieman haikea: kauan suunnitellut juhlat olivat ohi yhdessä päivässä. Ja tulevaisuudesta ei ole tietoa. Mistäköhän sitä itsensä syksyllä löytää?? Jää nähtäväksi...

Viime viikon olin töissä Vuokatissa lasten urheiluleirillä. Kotiin palasin perjantaina, jolloin Emmiina (ja pojat) sekä Hanna tulivat Kajaaniin aikomuksenamme lähteä yhdessä tarkastamaan Sinkkuelämää -leffan ensi-ilta. Hanna palaili kotiin lauantaina, mutta Emmiina jäi meille vielä sunnuntain agilitykisoihin asti. Aika kului jälleen mukavasti nomea treenaillen, syöden hyvin (rosso!) ja kuulumisia vaihdellen.

Kutsu kävi taippareihin ja valkolakki luvassa!

Päästiinpähän sitten taippareihin Ouluun ensi sunnuntaiksi! Ensin oltiin varasijalla 3, mutta porukkaa ilmeisesti karsiutui ja kutsu kokeeseen kävi tänään. Saa vain toivoa, että sää ei ole yhtä kesäinen kuin vuosi sitten.

Tänään saatiin myös tietää ylioppilaskirjoitusten tulokset! Olipas outoa marssia pitkästä aikaa sisälle kouluun, tietysti likaisissa vaatteissa ja rönttälenkkareissa (=suoraan töistä).
Nyt on sitten valkolakki varmuudella tiedossa. Juhlat juhlitaan 31.5. :)

Ohjatut treenit käynnistyivät

Jei, onpas taas mukavaa käydä ohjatuissa treeneissä!

Maanantaina käynnistyivät tokotreenit Väisäsen Tiinan johdolla. Meillä ei siis edelleenkään mitään himo-kilpailutavoitteita tokon suhteen, mutta kivahan tuo on käydä yhteisreeneissäkin. Jospa sinne aloonkin vielä joku päivä mentäisiin.

Saatiin sellaista palautetta, että seuraamisessa (ja yleensäkin) pitäisi jättää makupaloja vähemmälle ja ottaa jo selvästi pitempää pätkää, jotta saataisiin kasvatettua Unnalle kestävyyttä. Pitäisi kai tuo jo itsekin uskoa, että koira täyttää kesällä kolme (3!) vuotta eikä sille tarvitse kokoajan niitä herkkuja syöttää.

Lisäksi saatiin läksyksi noutokapulan käsittelyharjoittelua (oikea ote, ei kaluamista). Tokomuotoista noutoa ollaan kyllä otettu tosi vähän, tuskin ollenkaan. Se näkyy esimerkiksi siinä, että minulla on edelleenkin käytössä itse nikkaroimani tokokapula. Se on ensinnäkin aivan liian kevyt ja sen lisäksi toivottoman heppoinen. Pitäisi vissiin hankkia ihan oikeakin kapula, jos haluaa tulla otetuksi vakavasti tässä lajissa :D


Tiistaina olin itse vetämässä alkeiskurssia. Tuntuu vähän hassulta opastaa muita, kun on itsekin vasta-alkaja lajissa. Piti kyllä vähän aikaa miettiä, että miten se hyppy nyt taas opetettiinkaan?


Tänään sitten aloiteltiin itse agilitytreenit Minna Väyrysen ryhmässä. Aiheina olivat sylikäännöt ja takaaleikkaukset.

Itse tein ensin takaaleikkauksen A:lle, mutta saatiin ohjeeksi tehdä sylikääntö 4 hypyn jälkeen. Tämä osoittautuikin mukavammaksi tavaksi ja sitä paitsi mikäli A:n tilalla olisi puomi tai keinu, saattaisi koira takaaleikatessa helposti hypätä kontaktin yli.

Putken jälkeen jäin turhia odottelemaan (ja hidastamaan) seiskan taakse. Tein jossain vaiheessa myös 7-hypyn eteen aivan turhan valssin.

Lopuksi menimme saman radan toiseen suuntaan. Tällä kertaa harjoiteltiin kolmoselta kakkoselle ohjaamista. Tein ensin itse valssin, mutta ohjeeksi saatiin kokeilla yksinkertaisesti koiran kääntämistä edessä. Kai se sitten jotenkin meni. Pitää kyllä harjoitella enemmän juuri tällaista kääntämistä.

Mätsärissä ja verijäljellä

Tänään käytiin SPL - Kainuun järkkäämässä match showssa harjoittelemassa kehäkäyttäytymistä. Viimeksi on kehissä pyörähdelty epävirallisesti joskus elokuussa, joten muistin virkistäminen teki hyvää. Saatiin tosin odotella pitkään ennen kehään pääsyä, joten Unna alkoi näyttämään vähitellen kyllästymisen merkkejä. Ei sillä, näyttelyt ON tylsiä, sen voi omistajakin myöntää.

Kehässä Unna meni kuitenkin hyvin ja seisoi oikein nätisti. Pariksemme osui ei niin hyvää näyttelykäyttäytymistä omaava kultsu ja punainen nauha saatiin helposti.

Sijoitusta isoissa punaisissa ei kuitenkaan irronnut, ei Unnalle eikä Elmerille, mikä oli vähän pöljää, sillä olisi ollut mielenkiintoista nähdä kummasta tuomari tykkäsi enemmän. Perustelimme tilanteen kuitenkin sillä, että Unna ja Elmeri (niin erilaisia kuin ne ovatkin) olivat varmaan tuomarin mielestä yhtä kauniita eikä halunnut nostaa kumpaakaan "paremmaksi". Hän teki siis yksinkertaisen ratkaisun ja pudotti molemmat jatkosta.
Niinhän se täytyi olla ;)

Suuren suurella 7€:n ilmoittautumismaksulla saatiin siis kotiin viemisiksi punainen (oikeastaan oranssi!) kreppinauha, samanlainen mitä ripusteltiin eilen metritolkulla metsään verijäljen merkiksi, sekä 60 gramman näytepussi koiranruokaa. Ja ruokahan oli tottakai osuvasti MINI DOGS 1-10kg.


Ruokapussukassa luki pienellä for small fussy dogs. Katsoin nettisanakirjasta suomennoksen sanalle fussy ja tällaisia löytyi:

- (turhan) touhuava
- (turhan) touhukas
- hälisevä
- hosuva
- koristeltu
- pramea
- pyntätty
- rönsyilevä
- täynnä yksityiskohtia
- turhantarkka
- ylikorea

Neljä ensimmäistä voi varmaan moni flatinomistaja tunnustaa koirilleen ominaisiksi piirteiksi. Myös Turhantarkka Unna meinaa nostella päätään nyt juoksun lähestyessä. Mutta muut kuvaukset ovat ainakin Unnan kohdalla vähän kaukaa haettuja :D

Joten voikohan tuota ruokaa nyt syöttää??!

--------------------------------------------------------------------------------

Illalla oli sitten aika lähteä ajamaan eilen vedetyt verijäljet. Epäilyistäni huolimatta Unna selvityi tehtävästä ihan mukavasti.

Alussa, kun Unna haisteli lähtökohtaa, se oli kummissaan ja näytti miettivän, että "mitäs se tämä tässä on? nyt on jotain omituista tekeillä..." Se pälyilikin ympärilleen huolestuneena (tyypillinen mörkö-Unna), mutta rohkaisin sitä jatkamaan eteenpäin. Välillä se pysähtyi haistelemaan ilmaa. Sää tuulinen, joten todennäköisesti Unna sai vainun sorkasta jo heti alussa, joten sitä se varmaan haisteli.

Unna eteni jäljellä välillä varsin suoraviivaisesti nokka maassa, välillä taas ristiin rastiin poukkoillen ja ilmaa haistellen. Ohjasin sitä välillä takaisin jäljelle, mitä ei kai oikeasti saisi kamalasti harrastaa, mutta sallittakoon se nyt ensimmäisellä kerralla.

Meno parani ja nopeutui loppua kohden, kun Unna alkoi päästä jyvälle hommasta. Ja sieltähän se sorkka lopulta löytyi! Kaadon löydettyään Unna oli aivan polleana ja kanteli sorkkaa jonkin matkaa. Autolle päin käveltäessä Unna ei meinannut päästää minua eikä etenkään Hänen löytämäänsä Aarretta silmistään.

Viikonloppu ja verijäljen vetoa

Ihanaa, ensimmäinen työviikko takana. Olen siis, uskokaa tai älkää, haravoimassa Kajaanin hautausmaalla. Uulalaa mitä hommaa. No saahan siitä rahaa ja sen lisäksi roppakaupalla ulkoilua, rusketusta ja lihaskuntoa. Toukokuun ajan siis siellä hommailen. On vaan aina mukava mennä ulkoiluntäyteisen työpäivän jälkeen kotiin, kun siellä odottaa intoa puhkuva flätti, joka tahtoo ulosulosulos hetihetiheti!


Tänään käytiin Hanna-Marin kanssa vetämässä kaikille koirille verijäljet, jotka on tarkoitus ajaa huomenna. Saapi nähdä miten Unna suhtautuu. Se ei ole nimittäin nähnytkään verta varmaan kahteen vuoteen. Tehtiinkin melko helppo jälki, noin 50m + 50m + 30m.

Tänään käytiin eräällä pellolla rauhallisella "kävelyllä" Hanna-Marin ja Oton kanssa. Todellisuudessa koirat vetivät taas melkoista rallia pitkin peltoa. Mukavasti tulevat toimeen, vaikka toinen on monta kertaa pienempi. Mutta eihän koko- eikä ikäero ole ennenkään Unnaa haitannut: samalla lailla päälle mennään, oli kyseessä aikuinen taikka penikka. Luulee tietty itsekin olevansa yhtä peeeeni ja suloinen.


Kuva ei kyllä anna oikeutta todelliselle kokoerolle. Miten se Unna näyttääkin joka kuvassa niin saakelin pieneltä?? Pitäisikö kokeilla ensi kerralla jonkun sihuahuan (vai minkä lie) kanssa?

Samalla tein Unnalle pikku noutotreenin, kun ei edes agilitaamaan tänään päästy vaikka kuinka Unnalle jo lupailtiin (treenit alkaakin vasta ensi viikolla, hyvä minä!).
Vein ensin muistin pellolle ja sitten markkeeraus veteen. Lähetys oli aika paljonkin maan puolelta, jolla halusin harjoitella ravistelemattomuutta ennen palautusta. Ylöstulo vedestä oli aika hankala, joten ekalla kerralla Unna sylkäisi damin heti luokseni tultuaan ja ravisteli. Otettiin uudestaan ja sitten meni ok.
Sen jälkeen pellolla oleva muisti eteenlähetyksellä, mikä meni hyvin.

Blogi valmisteilla...

Nyt sain vihdoinkin perustettua meille tämän erillisen blogin. Kuten monet ovat ehkä huomanneet, on kotisivujemme kuulumisia -osioon alkanut tulla yhä enemmän tekstiä kaikesta hieman epäoleellisemmasta, kuten omistajan touhuista ynnä muusta. Haluaisin kuitenkin pitää Unnan sivut ihan kokonaan Unnalle omistettuina. Haluankin nyt kokeilla sellaista muutosta, että jatkossa kotisivuille laitetaan vain selkeästi Unnaa koskevat uutiset melko ytimekkäästi, kun taas tänne blogin puolelle voin vuodattaa pitempiä stooreja meidän elämänmenosta.

Toinen painava syy blogin perustamiseen on kuvien ja etenkin videopätkien helppo lisääminen muiden nähtäville.
Ja vielä: nyt voin laitella kuulumisia myös silloin kun en ole kotona päivitysohjelmien ääressä.

Ainut mikä tässä huolettaa on se, että aiheuttaako tämä muutos varsinaisten kotisivujen "kuoleman", kun luritusten siirtyessä blogiin kotisivujen päivityskerrat luonnollisesti vähenevät :/
Noh, katsotaan katsotaan. Voi olla, että onnistuu tai sitten siirryn takaisin vanhaan malliin. Julistakin nyt koeajan blogitukselle.

Toivottavasti saan jossain vaiheessa tehtyä jonkun vähän kivemman ulkoasun tämän valmiin pohjan tilalle.

--------------------------------------------------------------------------------

Laitan tähän heti pari videota, jotka ovat odottaneet esille pääsyään.
Tässä on ensiksi pätkä Kajaanin agilitykisoista 24.11.2007. Video on varustettu hauskalla ja asiantuntevalla selostuksella, joten äänet päälle ;) Tältä Leena Rantamäki-Lahtisen tuomaroimalta radalta Unnalle tuli tulokseksi 0,50 puolen sekunnin ihanneajan ylityksen seurauksena. Päivän toista rataa ei saatu valitettavasti videoitua.



Tässä sitten suorituksemme Riihimäen kisoista 27.4.2008. Ritva Herralan tuomaroimalta radalta Unnalle siis nollavoitto ja serti.