lauantai 24. syyskuuta 2011

Hampaat tippuu

Jotenkin mulla oli semmoinen mielikuva, että pentujen hampaat tippuis paljon myöhemmin. Tällä viikolla tulin katsoneeksi Iidan kitaan vähän tarkemmin ja hui sentään mitä siellä on jo tapahtumassa! Etumaitohampaista on irronnut jo suurin osa ja tilalle puskee pysyvät versiot. Minnehän on Neiti kylvänyt noita pikkunaskaleitaan, se jäänee arvoitukseksi.


Kohta taidan suunnata lauantai-aamun piristykseksi vähän puntteja nostelemaan. Sitten täytyisi metsästää jostakin kontaktimuovia. Sain eilen vihdoin parit tilaamani koulukirjat ja ne täytyisi suojata pikimmiten. Milloin viimeksi on tullut päällystettyä koulukirjoja? Yläasteella?

maanantai 19. syyskuuta 2011

Agiliitelyä ja muita kuulumisia

Hei, mullahan on tällainen blogikin! On päässyt aika ajoin unohtumaan kaiken tohinan keskellä. Mistähän aloittaisin? No vaikka nyt siitä agilitystä (vai agilitysta? kertokaa nyt joku mulle miten tuo kirjotetaan...)

Viikonloppuna siis kisailtiin oikein ahkerasti, sekä lauantaina että sunnuntaina pari starttia. Lauantain saldona kaksi hylsyä. Eka rata oli täys katastrofi. Unna oli kokoajan mua pari askelta ja ajatustakin edellä, joten tulos olis sen mukainen. Kepeiltä tuli virhe, pari rimaa lenteli, keinu juostiin läpi ja hylsy tuli väärään suuntaan hypätyltä hypyltä.

Lauantain toinen rata oli hyppäri, joka meni sitten tosi kivasti ja puhtaasti muuten, mutta ite menin möhlimään sen tietenkin. Olin täysin Unnan tiella putken suulla, jonne sen siis olis pitänyt mennä. U päätti sitten kiertää putken toista puolta toiselle suulle ja meni sieltä. Ou jee! Mutta nyt oli muuten tosi paljon parempaa menoa kuin ekalla radalla.

Sunnuntain eka rata oli mielestäni meidän tasolla lähes täydellinen suoritus, mutta Unna ei millään halunnut puhdasta rataa ja pudotti viimeisen riman! Ohuesti harmittaa. Vitonen siis tästä. Oltiin kuitenkin kahdeksansia vajaasta neljästäkymmenestä koirasta.

Hyppäriltä tuli myös vitonen kepeiltä, muuten oikein mallikasta menoa. Mikähän noisaa kepeissä nyt on kun tuli kaksi virhettä sieltä viikonlopun aikana. Täytyy ruveta panostamaan siihen.

Pirpana oli mukana kisoissa fiilistelemässä. Sain lainaan kunnon ison metallihäkin, jossa tytöt mahtuivat olemaan oikein hyvin. Iida oli tosi nätisti häkissä, ei juuri mitään vinkumisia tullut, vaikka joutui olemaan siellä yksinkin. Starttien välillä käytiin hengailemassa kisa-alueella ja moikkailtiin joitakin kivoja koiria. Otettiin myös vähän kontaktia kaiken hälinän keskellä. Tosi reipas tyttö on kyllä tuo Iida :)

Damin kanssa ollaan otettu välillä ihan yksittäisiä noutoja sisällä. Hienosti tuo luokse, syliin asti. Viime viikolla näytin Iidalle tavia. Ei epäröinyt yhtään, otti heti suuhunsa, kanteli iloisesti ja toi mulle. Kyllä tuosta vielä kiva flatti tulee, on se ainakin hurjan söpö tapaus :P Kasvaa vaan ihan liian nopeasti!

Muutoin eletään ihan tavallista arkea. Koulu vie tietenkin oman aikansa, siitäkin voisin kertoilla vaikka ja mitä! Meillä alkoi viime viikolla solujakso ja ollaan päästy harrastamaan pipetointia ja mikroskopointia. Viime viikolla muun muassa otin elämäni ensimmäisen verinäytteen!

Mutta nyt voisi pikkuhiljaa painua nukkumaan. Kivaa alkanutta viikkoa kaikille!

lauantai 3. syyskuuta 2011

Rokotuksissa

Eilen käytiin Iidan kanssa ensimmäisessä rokotuksessa. Ollaan jo pariin otteeseen harjoiteltu bussissa matkustamista ja kivasti on mennyt. Rokotuksiinkin täytyi lähteä keskustaan asti, joten nyt päästiin tutkailemaan myös vähän kaupungin vilinää.

Eläinlääkärinä oli tosi nuoren oloinen nainen, jonka kanssa asioitiin sujuvasti englanniksi. Enpä ole aikaisemmin ollut yhtä mukavalla ja iloisella eläinlääkärillä. Oli varmaankin vielä uransa alussa, koska jaksoi innostua näinkin tavallisesta toimenpiteestä  :D Iida oli ihan mielissään kun lääkäri leikki ja leperteli sen kanssa. Eipähän ainakaan jäänyt tältä käynniltä mitään traumoja :)
Iida painoi lääkärin vaa'alla 8,4kg.

Koirat ovat pärjänneet hyvin kotona kun oon ollut koulussa. Eipä meillä kovin pitkiä päiviä ole ollutkaan, pisimmillään ehkä kuusi tuntia. Iida on jäänyt hyvin yksin myös kun oon käynyt Unnan kanssa pidemmillä lenkeillä.

Tässä vielä videopätkä tyttöjen vetoleikistä. Iida on taitava houkuttelemaan Unnaa leikkiin: kiehnää ympärillä lelu suussa ja tyrkyttää sitä Unnalle. Osaa se leikkiä myös itsekseenkin silloin kun vanhempaa rouvaa ei huvita. Silloin se pomppii tasajalkaa lelun kanssa ja ravistelee hurjasti, hassu tapaus! :)