maanantai 18. kesäkuuta 2012

Helsingfors

Mulla oli kiva vapaapäiväputki töistä, joten päätin lähtä Helsinkiin. Unnalla on juoksu parhaillaan, joten perinteinen yöpyminen siskon luona ei tullut kysymykseen. Siispä ollaan pidetty leiriä tällä kertaa Vuosaaressa, isoveljen asunnolla, jossa isäntäväkikään ei ole vielä kovin kauaa ehtinyt asua. Eipä oo tullu täällä päin Helsinkiä paljon liikuttua, en oo varmaan ikinä menny metrolla Vuosaareen asti. Kävin talvella kattomassa sen Vuosaari-elokuvan ja siitä sai ainaki melko karun kuvan elämästä täällä :D

Mutta nyt kun oon muutaman päivän täällä viettänyt, niin totuus on paljastunut aivan toiseksi:







 

Jotenkin oon aina aatellu, että en haluais asua Helsingissä. Mutta nyt kun oon viime vuosien aikana saanu vierailla täällä erilaisissa paikoissa, tutustua eri asuinalueisiin, tottunu käyttämään julkisia ja oppinu liikkumaan täällä jopa autolla, niin ei tää ehkä enää tunnukaan niin pahalta. Sitäpaitsi kyllähän täällä on luontoa ihan tosi paljon joka paikassa! Lentokoneestaki ku on joskus kattonu Helsinkiä, niin ihan metässähän tää on koko kaupunki :D

Ollu tosi kivoja päiviä nyt täällä. Oon nähny perhettä, sukulaisia ja kavereita. Tänään käytiin vähän keskustassa käppäilemässä ja shoppailemassa. Kauppatori ja Esplanadin puisto on kyllä ihania paikkoja näin kesällä. Nyt illalla käytiin ulkona syömässä ja pikku ajelulla Espoossa, hihi!

Huomenna takaisin Tampereelle. Muutama päivä töitä ja sit olis Juhannus, oujee!

perjantai 1. kesäkuuta 2012

Synttärit

Vuosi sitten maailmaan tupsahti tällainen otus...



...,joka näyttää nyt tältä:

Onnea siis 1-vuotiaalle Iidalle!



Harvoin tulee osteltua uusia leluja, mutta nyt aattelin ostaa koirille uudet lelut synttäreiden kunniaksi. Satuin löytämään tämmöiset suloiset kaverit, jollaisia oon joskus jollain tutullakin nähnyt. 

Tuon harmaan nallen sisällä on siis tyhjä muovipullo, jota on koiran kiva narisutella. Vasta kotona huomasin, että sen voi vaihtaa uuteen sitten kun edellinen on lyttyyn kaluttu. Kuinka hieno keksintö! Musta pesukarhu puolestaan päästää vaimeaa, hyvinkin siedettävää ääntä kun sitä puristaa. Molemmissa on lisäks pienet vingut joka raajassa.

Lisäks kaupasta tarttui mukaan vinkuva karvapatukka, jonka meinaan säästää treeneihin. Se on samanlainen, jota meidän agitreenien vetäjä käyttää omalle koiralleen. Tällä viikolla treeneissä Iida bongasi sen ja rakastui siihen ihan hulluna.