Paluu arkeen

Kun viettää kuukauden päivät kotikotona porukoiden luona, tuntuu paluu omaan arkeen etukäteen todella ahdistavalta. Mutta kylläpä vaan tuntuikin loppujen lopuksi hyvältä palata Tampereelle omaan kotiin! Varsinkin kun tänne oli satanut poissaollessani niin paljon lunta ja lisää tulee vaan kokoajan. Ensitöiksi piti käydä raivaamassa meidän vakilenkkipolut auki metsässä. Lunta on puissa niin paljon, että pitkät, ohuet koivunrungot kaartuvat maahan asti, on noita puita näyttänyt katkeilevankin lumen painosta. Meidän lenkkimaastot onkin nyt kuin oikea winter wonderland!

Koulussa alkoi aineenvaihduntajakso. Käydään siis läpi eri ravintoaineiden (hiilihydraatit, rasvat, proteiinit) aineenvaihduntaa ihmiselimistössä. Tosi mielenkiintoista settiä, itse kun olen aina tykännyt kemiasta ja ravitsemuskin kiinnostaa kovasti. Oikeanlainen ravitsemus tuntuu olevan nykyään oikea kuuma peruna. Koulussakin on välillä sivuttu tätä suomalaisten ihanaa muoti-ilmiötä, karppausta. Itse en ole oikein osannut muodostaa siitä minkäänlaista mielipidettä, kun en ole ollut oikein selvillä sen todellisista vaikutuksista, hyödyistä ja haitoista. Jospa tän kurssin jälkeen osais vähän paremmin ottaa kantaa siihenkin asiaan. Mitä ruokaan tulee, itse oon kyllä sitä mieltä, että kaikkea kohtuudella :)

Eilen aloiteltiin taas aksareenit Unnan kanssa, jee! Oli kyllä taas itellä vähän ohjauskuviot hakusessa, ei tee hyvää nää tämmöset tauot! Mutta jospa nyt saatais taas treenattua niin, että keväällä ja kesällä pääsis taas kisailemaan. Nyt alotetaan Unnan kanssa tehotreenit kontakteilla, ne kun tuntuu olevan se suurin hidastava tekijä.
Mulla oli aikeissa ilmottaa Unna kilpailuun tähtäävien tokoryhmään, mutta ei sitten mahduttu. Mutta, mäpäs ilmotin sen sitte arvatkaapa mihin: rally-tokokurssille! :D Haha, en tiedä lajista juuri mitään, mutta ihan kiva kokeilla välillä jotain uutta :) Perustokoillaan sitten siinä sivussa.

Mulla on ihan sellainen kutina, että Iidalla on alkamassa juoksu. Se on jotenkin flegmaattisemman oloinen, pissailee paljon ja nuolee itseään. Sitä paitsi, mulla on nyt Pontus täällä koiravieraana ja se tuntuu olevan kovin kiinnostunut Neidistä. Apua, ei se saa olla vielä niin iso tyttö!

Lauantai-illan jatkoja vaan sitte!

Tamminäyttely

Lauantaina Iida pyörähti näyttelykehässä Kajaanin tamminäyttelyssä. Flatit tuomaroi tanskalainen Gert Christensen. Iida oli ainut pentu, mutta tuomari tuntui tykkäilevän neidistä kovasti ainakin arvostelun perusteella:

Seven months. Good size. Feminine head and expression. Scissor bite. Nice eyes. Good neck and topline. Well-set tail. For her age good body. Sufficient angulated. Moves close behind. Needs to stabilize front movement. Good coat. Good temperament. Most promising.

Näin siis Iidalle ykkönen ja kp! :)

Otettiin vielä vähän poseerauskuvia kun turkkikin oli showkunnossa. Ja Unnasta tietenki kans, tasapuolisuuden nimissä! :D Iskälle kiitos kuvista!

Iida

Unna

Paukkuja

Ajeltiin tänään koirien kanssa vähän kauemmas kaupungista metsälenkille. Jonkin matkan päässä lenkkipaikastamme sijaitsee ampumarata, josta kuului pauketta kun lähdettiin reippailemaan. Ajattelin, että käydään palatessa katsomassa siellä, josko ampujat olisivat vielä paikalla. On ollut nimittäin suunnitelmissa käydä siellä joku päivä muutenkin, tutustuttamassa Iidaa laukauksiin.

Lenkin jälkeen ajettiin ampumaradalle ja siellähän oli kokonainen joukko miehiä treenaamassa kiekkojen kanssa. Jee, sattuipa sopivasti! Ajoin auton kauemmas ja lähettiin Iidan kanssa käppäilemään hiljalleen radalle päin. Iida kuunteli valppaana eikä ollut minkäänlaista pelkoa havaittavissa. Lopulta seisottiin ampujien takana, sopivan välimatkan päässä. Vähän äijät ihmettelivät ensin, että mitä me siinä seisoskellaan, mutta varmaan hoksasivat jujun, kun noutajan kanssa olin liikkeellä :)

Lomailu jatkuu

Ah, viimeinen lomaviikko aloitettiin heti aamusta reippaalla metsälenkillä Hanna-Marin ja poikien kanssa. Iida on vielä vähän liian pieni ja kiltti poikien lenkkikaveriksi, joten se sai odottaa autossa omaa private-lenkkiään. Kunhan oppii pitämään pojat ruodussa niin pääsee sekin mukaan kimppalenkille.

Tytöt hangessa 7.1.2012

Viime viikolla tuli näyttelykirje ja selvisi, että Iida onkin ainut flattipentu lauantain näyttelyssä. Hehhe, saas nähdä mitä tuomari tykkää. Toivottavasti ei oo tuomarin mielestä liian pulska, kun minusta näyttää että se on vähän lihonut viimeaikoina! Tainnut joulu tehdä tehtävänsä...... Täytyy alkaa vähentää ruokamääriä nyt kun pahin kasvuvaihe alkaa olla ohi.

Avasin myös talviurheilukauteni viime viikolla. Käytiin Saran kanssa Vuokatissa rinteessä, minä pitkästä aikaa lumilaudalla. Oli taas vähän totuttelemista, ensinnäkin kun siteet oli ekan mäen ajan laudassa väärin päin siskoni jäljiltä! Vuokraamon pojat oli onneks kilttejä ja käänsi siteet käden käänteessä, ja johan rupes sujumaan.
Viikonloppuna kävin kahtena päivänä hiihtämässä pikkulenkit. Rikoin jo suksia jalkaan laittaessa viime talven hiihtosaldon, joka oli pyöreä nolla :D Jospa tänä talvena kertyis kilometrejä vähän enemmän.

Unna

Iida

Eilen käytiin moikkaamassa Iidan veljeä, Pemua (Elvenpath's A Thunder Of Drums), joka asustelee täällä Kajaanissa. Kovasti oli poika samannäköinen kuin siskonsa, oikein mukavan oloinen koira. Käytiin siinä sitten pikkulenkillä koirien kanssa ja juotiin kaffet.

Meidän elämä tulee helpottumaan muuten aika huomattavasti, kun saadaan auto käyttöön Tampereelle. Ei tarvitse enää julkisilla matkustella noiden kahden kanssa, mikä helpotus! Viikonloppuna körötelläänkin sitten näyttelyn jälkeen kohti etelää ja arkea.

Mutta nyt nautitaan vielä viimeisestä lomaviikosta täysillä! Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!