Tästä se tie alkaa

Nyt on sitten viikkon verran jo aloiteltu opintoja medisiinarina :) Kirjoittelen nyt hieman siitä, miten opinnot ovat alkaneet.

Itse en ollut koskaan aikaisemmin astunut jalallanikaan Tampereen yliopiston Kaupin kampukselle. Sinänsä oli ihan hauskaa aloittaa opinnot siellä: uusi opiskeluympäristö, vaikka kaupunki itsessään on jo tuttu. Olo oli kuin ekaluokkalaisella kun pyöräilin viikko sitten maanantaina kouluun :D No, ekaluokkalaisiahan sitä tavallaan ollaankin, hih!
Oikeasta rakennuksesta ei voinut erehtyä, sillä uusia opiskelijoita oli vastassa suuri lauma kakkosvuosikurssilaisia, jotka olivat tehneet kunniakujan pääovin eteen ja aplodeerasivat kunkin mennessä sisälle. Siitä tuli kyllä kieltämättä huikea fiilis: tästä kaikki alkaisi!

Meillä on nyt aluksi sellainen kolmen viikon johdantojakso, jonka aikana tutustutaan yliopistoon, Tampereen yliopiston lääketieteen yksikköön, tulevaan tutkintoomme sekä opiskelukäytäntöihin. Lisäksi päästään jo hieman itse asiaan, eli pohditaan lääkärin työtä ja etiikkajuttuja sekä tutustutaan ensihoitoon. Jakso on tehty mukavan väljäksi, jotta on aikaa päästä kunnolla sisälle yliopistomaailmaan sekä tietenkin tutustua opiskelutovereihin.

Luentojen lisäksi viime viikolla pyörähtivät käyntiin myös ns. tutoristunnot, jotka siis ovat tärkeässä roolissa täällä Tampereella. Niissä on ideana kokoontua pienryhmiin keskustelemaan erilaisista potilastapauksista. Kotona sitten jatketaan aiheen selvittämistä ja sitten seuraavassa istunnossa juttu puretaan auki.

Jo ensimmäisella viikolla osa pääsi tapaamaan potilaita sairaalalle. Haastateltiin potilaita, seurattiin heitä vastaanotolle ja tehtiin havaintoja lääkärin ja potilaan vuorovaikutuksesta.
Tänään oli vuorossa myös ensimmäinen kliinisten taitojen labra, jossa saatiin harjoitella elvytystä siihen tarkoitetuilla nukeilla. Kaikki tämäkin oli minulle uutta, sillä mitään ensiapukursseja ei ole tullut aikaisemmin käytyä. Heti ekana päivänä saatiin myös omat stetoskoopit, hih!

Mieleenpainuva oli omasta mielestäni myös perjantain paneelikeskustelu, jossa kuuden eri erikoistumisalan lääkärit kertoilivat lääkärin työstä. Itselläni ei juurikaan ole ketään lääkärituttavia, joten kaikki on vielä aivan uutta ja ihmeellistä. Aivan kuin hyppäisi ihan uuteen maailmaan, mielenkiintoiseen sellaiseen!

Ja tietenkin ensimmäiseen viikkoon mahtui myös yhteisiä illanviettoja tuutoreiden ja muiden fuksien kanssa. Tosi mukavan oloista porukkaa tuntuu olevan täällä. Niin paljon uusia naamoja ja nimiä, eikä kaikkien kanssa ole vielä ehtinyt edes jutella! Mulla on aika hyvä fiilis tästä! Meille tulee varmasti aivan mahtava porukka, jonka kanssa on hauska opiskella seuraavat kuusi vuotta! :)

EDIT Ai niin ja suuuuuren suuret kiitokset kuuluu rakkaalle isosiskolleni! Koiranhoitoapu tuli todella tarpeeseen ekan viikon aikana! :)

Syksyä ilmassa

Iida on ollut täällä nyt tasan kuukauden. Niin se aika rientää. Ensi viikolla voisi hakea jo ensimmäiset rokotukset. Iida kasvaa ihan silmissä, pennun pyöreys häviää hiljalleen ja esiin alkaa kuoriutua oikea koikkeliini, rimppakinttu, niin kuin Unnaa kutsuin sen ollessa nuori.

 

 

Ollaan käyty jo pidemmilläkin metsälenkeillä ja hyvin pysyy Pirpana mukana. Tällä viikolla käytiin taas treenaamassa nomejuttuja ystäväni ja tämän labradorin kanssa. Iidakin pääsi mukaan suolle rämpimään. Näytettiin Iidallekin lokkia. Kovasti se siitä innostui ja raahasi siivestä.
Löysin ihan valtavasti karpaloita tuolta kyseiseltä suolta, suurin osa oli vielä vähän raakoja. Täytynee palata sinne jossain vaiheessa astian kanssa ;)

Alkaa olla muuten tosi syksyiset kelit. Itse kyllä ihan nautin näistä hieman viileämmistä ilmoista. Kivaa laittaa ylle vähän enemmän vaatetta. Takit ja hupparit, jotka ovat lojuneet naulakossa suurimman osan kesästä, pääsevät jälleen käyttöön.

Ilta-aurinko meidän lähimetsässä

Eilen oli myös mun viimeinen työpäivä! Ihan uskomattoman nopeasti on vuosi mennyt. Välivuosi teki kyllä hyvää, nyt on ihan älytön opiskelumotivaatio päällä, ihanaa päästä kouluun! Oli kyllä kieltämättä myös vähän haikea fiilis lähteä töistä viimeistä kertaa, ei niinkään itse työn takia, vaan niiden ihmisten. Minua siunattiin ihan parhailla työkavereilla, joten on harmi, ettei heitä ehkä jatkossa näe niin usein.

Tänään tulee isosisko tänne kyläilemään alkuviikoksi. Jee!

Agilitykisoissa

Eilen siis startattiin Unnan kanssa pitkästä aikaa agilityradalla, puolentoistavuoden(!) tauon jälkeen.

A-kisan tuomaroi Johanna Wuthrich. Rata oli mukavan vauhdikas paria pyörityskohtaa lukuunottamatta. Unna meni tosi kivasti, ainut virhe tule puomin ylösmenokontaktilta, jonka yli Unna hyppäsi. Juuri puomilla ylösmenokontaktihan on ollut meidän heikko kohta, pitäis satsata enempi siihen. Yliaikaa tuli jotain 0,60 sekuntia.

B-kisan tuomaroi Kari Jalonen, jonka suunnittelema rata oli aivan eri maailmasta A-kisaan verrattuna. Paljon pyöritystä, yksikin hyppy mentiin radalla kokonaista neljä kertaa, samaan suuntaan. Unna teki muuten puhtaan radan, mutta harmittavaksi kohtaloksi koitui A:n jälkeinen hyppy, joka oli tavallaan kohtisuorassa A:han nähden. Mulle tuli A:lla pieni musta aukko ja sekunnin murto-osan verran piti miettiä, mihin seuraavaksi. Siinäpä sitten olin Unna tiellä kun olisi pitänyt antaa sille tilaa hypätä se hyppy minusta pois päin. Unna kiersi sen takaa ja tadaa, hylly tuli. Jatkoin eteenpäin niin kuin ei mitään ja mentiin rata puhtaasti loppuun saakka.

Tämä B-rata osoittautui todella haastavaksi, sillä reilusta kolmestakymmenestä koirakosta muistaakseni vain kaksi selvitti radan puhtaasti. Nopeat koirat eivät päässeet hyödyntämään taitojaan tällä radalla, vaan valttia oli kärsivällinen ja tarkka kieputus. Tällä kertaa kolmosluokassa pääsi siis palkinnoille muullakin kuin nollatuloksella! Joskus käy näin ;D

Karkeakarvainen haivenkoira

Unnan karvanlähtö on kyllä ihan omaa luokkaansa. Aina edellisten ja seuraavien juoksujen puolivälissä se suorittaa perinpohjaisen turkinvaihto-operaation, johon kuluu noin kolme-neljä viikkoa.

Ensin lähtee pehmeä pohjavilla, joka alkaa hiljalleen kasaantua nurkkiin pieniksi pölyä muistuttaviksi rykelmiksi. Tässä vaiheessa huomaan mitä tuleman pitää ja tajuan kääriä pahimmat karvanimijä -mattoni rullalle varastoon.

Pikkuhiljaa karvaa putoaa enemmän, enemmän ja enemmän. Näinä aikoina tartun imurin varteen huomattavasti tavallista useammin, jotta saisin pidettyä kodin edes jokseenkin asumiskelpoisena. Yritän suojautua myös harjaamalla Unnaa ahkerasti, ja muutaman vedon jälkeen harja onkin jo täynnä mustia karvoja. Tästäkin huolimatta päädyn lopulta harjaamaan useammin sohvaa tai koiranpetiä sen koiran sijaan.

Loppua kohden, kun kaikki pohjavilla on irronnut, lähtee päällyskarva, joka on karheaa ja kovaa. Silloin Unna on kamalimmillaan: kalju, karkeakarvainen ja joka puolella sojottaa sinne tänne juuri irtoamaisillaan olevia karvoja. Hopeanvärinen iho vain kuultaa turkin läpi.

Juuri nyt elämme tätä operaation loppuvaihetta. On tässä jotain positiivistakin. Unna on omalta osaltaan edesauttanut Iidan sosiaalistamista edes yhdelle arkipäivän asialle, nimittäin imurille!

Sanomalehdet uusiokäytössä

Tänään oltiin taas Unnan kanssa agilitytreeneissä ja nyt pääsi Pirpanakin mukaan ihmettelemään meininkejä. Eipä paljon välittänyt pikkuinen muista koirista (vielä en anna juuri tutustuakaan, ei ennen kuin rokotukset on kunnossa), vaikka hengailtiin ihan radan vieressä.

Mehän on nyt mun pääsykokeiden jälkeen treenattu taas viikottain tamskin ryhmässä ja lisenssikin on hommattuna! Olis tarkoitus taas palata kisakentille ainakin täksi syksyksi. Ens viikolla meillä onkin luvassa pari starttia täällä Tampereella, jee! :)

Tämä pentuaika on muuten hyvin sivistävää aikaa. Mulle ei tule mitään sanomalehteä eikä mainoksiakaan, joten olen harrastanut pienimuotoista dyykkausta tuossa meidän roskakatoksella saadakseni Iidalle pissasanomalehtiä (nolottaa, toivottavasti joku muukin tekee tätä :D ). Välillä noista tulee vastaan tosi mielenkiintoisia juttuja, joten muutamaan otteeseen on täytynyt lukaista sivu läpi ennen sen joutumista lopulliseen turmioon. Esimerkiksi tänään tuli vastaan artikkeli kudosviljelyllä kasvatetusta lihasta. Ja tämän tarjosi Hesari päivämäärältään 12. heinäkuuta! Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, vai miten se meni?

Aamuhepuli

Mulla oli eilen vapaapäivä, joten koirat eivät nukkuneet kovinkaan pitkiä päikkäreitä päivän aikana. Ihmettelinkin illalla, että eikös tänään tulekaan iltahepulia. Iida vaan makasi viimeisen ruuan jälkeen rauhallisena sylissäni lattialla, kun yritin epätoivoisesti venytellä.
Noh, nyt aamulla sitten purettiin energiat edellisen illankin osalta :D Unna seisoi hölmistyneenä keskellä olohuonetta kun Pirpana juoksi tuli pyllyn alla ympäriinsä, välillä ulkonakin poiketen. On se vaan huvittava tapaus!
Metsässäkin se menee jo niin kuin vanha tekijä, hyppii kiveltä toiselle akrobaattisesti (okei, välillä vähän kömmähdelläänkin :D ) ja juoksee yllättävän lujaa Unnankin perässä.

Viikonloppuna punnitsin tuon ipanan ja painoa oli 5,9kg! Nyt on varmaan jo 6 kiloa mennyt rikki.

Mä lasken jo päiviä töiden loppumiseen, 10 jäljellä!

Iidan pleissit top 3

Iidalla on muutamia suosikkipaikkoja:

1. Sohvan alle on hyvä vetäytyä piiloon epäilyttäviltä asioilta, kuten pölynimurilta. Sinne voi myös vetäytyä rauhoittumaan leikin jälkeen, pienen "taistelen unta vastaan"-ääntelyn saattelemana toki.

2. Tämä paikka on kasvattanut koko ajan suosiotaan. Sohvapöydän alatasolta on hyvä tarkkailla muiden touhuja. Täältä on hyvä tehdä myös yllätyshyökkäyksiä isosiskon päälle.

3. Nukkumaan käperrytään tähän koloon, sängyn ja työpöydän väliin, jalkalampun ympärille. Huomattavan epäergonomista, mutta ilmeisesti turvallisen tuntuista Iidan mielestä :)

Saas nähdä miten pitkään Iida mahtuu näissä paikoissa oleilemaan ;)

Uimaleikit

En muistanutkaan miten raskasta tämä pentuelämä voi olla. Nyt on tietenkin kaksinkertainen määrä hommaa verrattuna Unnan pentuaikoihin, kun talossa ei silloin ollut muita koiria. Nyt pitää järjestää toimintaa pennun lisäksi virtaa täynnä olevalle aikuiselle karvakuonolle. Oon vienyt noita ulos aika paljon erikseen, että Iida oppisi seuraamaan minua eikä Unnaa.

Aamuisin herätään viimeistään seitsemältä ruokailemaan, illalla syödään viimeisen kerran kymmenen aikoihin ja siihen päälle vielä kunnon iltahepulit. Sitten kun vielä yöllä herätään ulos pissalle, niin eipä siinä paljon jää nukkumiselle aikaa. Tällä viikolla mulla alkoi työtkin, joten kaikki liikenevä vapaa-aika menee kyllä käytännössä koirille. Noh, onneksi tätä ei luultavasti kestä kuin muutama kuukausi. Kyllä tämä kaikki alun raataminen sitten maksaa itsensä takaisin, toivottavasti :)

Stressasin muuten aika paljon töiden alkua, en niinkään itse töiden, vaan Iidan pärjäämisen takia. Hyvin meillä on kuitenkin mennyt. Pisimmillään Iida on ollut nyt yksin neljä tuntia. Oon pitänyt koiria edelleen erillään niiden ollessa keskenään. Mitään isompia siivousoperaatioitakaan ole jouduttu tekemään (kop, kop) ;)

Viime perjantaina käytiin ystäväni kanssa koiria uittamassa. Hänellä on vuosikas labradori Patu, jonka kanssa Unna innostui leikkimään takaa-ajoleikkiä rannassa.

 Vesi vaan roiskui ja Iida ihmetteli kaksikon hurjaa meininkiä :D Pian Iida itsekin uskaltautui syvemmälle veteen ja ei aikaakaan kun neiti jo iloisesti kauhoi vedessä. On se jo iiiiso tyttö :)
Myös tällä viikolla on käyty pariin otteeseen rannassa ja aina on Iida lähtenyt reippaasti uimaan. Tässä neidin taitonäyte videoituna:

Tässä vielä Iidan poseerausta lauantailta, kiitokset Hannalle kuvausavusta :)

Lahdessa nomekokeessa: ALO2

Eilen siis matkustettiin Lahteen nomekokeeseen. Iidakin pääsi mukaan harjoittelemaan automatkustamista, menomatkalla mun jaloissa, että Unna saisi rauhoittua yksikseen ennen koetta ;)

Koe oli mielestäni oikein mukavan alo-koe, sopivan haastava, mutta ei mitään ihmeellisyyksiä. Tuomarina toimi Ossi Kähärä. Ensin oli helppo ykkösmarkkeeraus metsään. Se meni nappiin, mutta U pudotti variksen metrin minun eteen. Joo, tätä tämä sitten tulee olemaan, kun ei olla riistalla paljon treenattu, ajattelin.

No, sitten siirryttiin rantaan, josta tuli rannan suuntaisesti kakkosmarkkeeraus. Ensimmäinen heitettiin parinkymmenen metrin päähän rannalle, sellaiseen lutakkoon. Toinen tuli veteen, samalle linjalle, ensimmäisen heiton ja lähetyspaikan puoleenväliin. Nämäkin Unna sai helposti talteen, viimeiseksi nähdyn toi tietysti ensin. Tässä oli taas sellainen miinus, että Unna pudotti ensimmäisen lokin heti rannalle noustuaan ja ravisti. Dameilla treenatessa tätä ongelmaa ei ole ollut. Toinen tuli jo paremmin.

Sitten oli vuorossa pieni ohjaustehtävä, joka oli suunniteltu niin, että koira oli helppo lähettää ensin eteen sellaista penkereiden väliin jäävää "kujaa" pitkin, pysäyttää ja ohjata sitten sivulle lähihakuun. Unna lähti hyvin ja pysähtyi kuten pitikin. Lähihakupillitystähän olen tehnyt U:n kanssa tosi vähän ja se lähtikin melko kauas sivulle, riistan ohi. Seuraavana vuorossa oleva hakualue oli tässä ihan vieressä, joten vaarana oli että koira toisikin ohjausriistan sijaan hakualueen riistan. Tuomari sanoikin minulle, että "älä päästä sitä hakuun". Kutsuin Unnan takaisin ja lähetin uudestaan. Nyt meni nappiin. Ohjausriistana oli harakka ja se tuli nätisti käteen asti.

Hakualue oli melko helppo, tuskin paljon taipparitasoista vaikeampi. Heti lähimmäksi lähetyspaikkaa oli laitettu pupu (o-ou...). Senpä Unna sitten heti löysikin ja jäi sinne ihmettelemään, siirsi vähän ja haisteli taas. Sitten se tuli takaisin mun luokse ilman mitään kutsua, kuin kysyäkseen, että "hyiiii, pitääks toi oikeesti tuoda" :D Lähetin uudestaan ja sittenpä Unna otti pupun ja toi mulle, ei käteen asti kuitenkaan. Tää oli niin arvattavissa kyllä. Unnahan ei tykkää pupuista yhtään. Alueelle jäi vielä 4 varista ja ne Unna sai tosi hyvin ja nopeasti talteen, kaikki tuli käteen asti, ei mitään ongelmaa.

Että sellaista. Alun pudottelujen ja pupulla empimisen takia palkintosija putosi kakkoseen. Ihan oikein minusta kyllä, käytännössähän Unna kieltäytyi aluksi pupusta ja eihän se oikein ole. Harmittaa vain kun kaikki on kiinni siitä, ettei olla päästy treenaamaan tarpeeksi riistalla. Pupujakin on niin vaikea saada mistään. Täytyy vissiin pistää joululahjatoivelista uusiksi :D Joku vinkkasi, että voisi kokeilla tehdä vaikka markkeerauksia pupulla, että saisi intoa siihen touhuun.

Tässä vielä kokeen pöytäkirja:

Haku: Kattaa aluetta hyvin, löytää kaiken riistan, empii yhdellä variksella, siirtää kerran kania.
Ohjattavuus: Täyttää luokkavaatimuksen.
Paikallistamiskyky: Näkee kaikki heitot, hyvä muistikuva. Selvittää tehtävät.
Riistan käsittely: Laskee riistan suustaan noustessaan vedestä. Palauttaa ja luovuttaa maariistat siististi.
Yleisvaikutelma: Pirteä ja riistaintoinen koira, tekee työtä ohjaajalleen, palkintosijaan vaikuttaa vaikeudet kanin noudossa ja puute riistan käsittelyssä.
Palkinto: ALO2

Minusta tuo yleisvaikutelma kuvaa kyllä erittäin hyvin Unnaa. Se todella nauttii tekemisestään ja tekee töitä minulle, mistä saatiinkin kovasti kehuja.

Iidalla oli myös hauskaa. Se sai harrastaa tutkimusmatkailua metsässä, nautiskella ihmisten ihailusta ja vedellä sikeitä autossa. Laukauksiakin kuului autolle asti, niistä ei tyttö välittänyt yhtään :)