Joulua odotellessa on hyvä vaikkapa treenata kontakteja!

Tänään käytiin hallilla tekemässä vähän agia Iidan kanssa. Ylösmenokontakteja sain jopa vähän tallennettua videolle. Ihan hyödyllistä katsoa videolta, että miten sen askeleet oikein osuukaan tuohon kontaktille kun ei sitä itse ohjatessa niin ehdi katsella, muuta kuin sen, että osuuko ylipäätään vai ei. Ihan mukavalta alkaa näyttää pikkuhiljaa. Ihan yksittäisenähän tuota ollaan vasta tehty. Täytyy ruveta vaikeuttamaan pian erilaisilla lähestymiskulmilla yms.
Uskaltauduin räpeltämään koneeltani löytyvän Movie Maker -ohjelman kanssa ja tällaista sain aikaiseksi:

Joulukin tulla jollottaa. Meillä oli jo viime perjantaina viimeinen tentti ja tällä viikolla enää pari hassua pakollista koulujuttua. Nyt oon sitte tällä viikolla käyny vielä vähän töissä, vielä olisi kaksi päivää jäljellä ja sitten alkaa LOMA, ihanaa! Sunnuntaina meen vielä agimöllikisoihin tekemään vuoden viimeiset talkoot. Sittenpä olenkin vapaa ensi viikolla lähtemään kotikonnuille joulun viettoon, tykkään!

Treenikuulumisia

Iidan entinen agilityryhmä lopetti toimintanta talvikauden vaiheessa, joten pari kuukautta mentiin ihan itsenäisellä treenaamisella. Tavoite on ollut käydä hallilla ainakin kerran viikkoon, mutta on se vaan aina muka niin hankalaa löytää aikaa kalenterista silloin, kun ei oo sitä tiettyä päivää ja kellonaikaa lukkoon lyötynä. Siksipä oonkin nyt niin iloinen siitä, että löydettiin taas uusi treeniryhmä! Oli oikeestaan ihan hyvä tää ryhmänvaihdos, koska se entinen ryhmä oli Unnan entinen ryhmä eli siis Iidalle vielä ihan sopimaton. Nyt ollaan tasoistemme seurassa, eli mölleissä :D Viime viikolla oltiin siis ekaa kertaa mukana siellä. Tehtiin ympyrärataa, jossa pelkkiä hyppyjä ja putkia. Mukavasti kyllä ohjautuu Iida tuommoista helppoa rataa ja sillä on suunta kivasti eteenpäin, eli ei oo kädessä kiinni. Harjoiteltiin myös puolenvaihtoa takaaleikkauksella ja sekin meni kivasti.

Kepit alkaa olemaan aika hyvällä mallilla. Mulla on vielä yks ohjuri alkupäässä helpottamassa erilaisia keppikulmia. Kontaktit on edelleen vaiheessa. Treenataan ylösmeno- ja alastulokontakteja erikseen. Saa nähdä mitä tosta juoksukontaktista tulee, sen verran pitkä askel on neidillä :D

Lokakuu 2012

Eilen treenailtiin pitkästä aikaa myös noutojuttuja. Oltiin pirkan nuuskujen kimppatreeneissä ja siellä treenattiin markkeerauksia ja ohjauksia. Markkeerauksissa Iida pysyy melko hyvin paikallaan, mutta vähän meinaa perse nousta maasta kun dami tippuu. Oli ihan hyvää harjoitusta se, että oltiin rivissä ja vuorotellen laitettiin koiria hakemaan. Kerran jouduin ääntä korottamaan, että "äläpä lähde, ei oo sun vuoro", mutta loppua kohden pysyi aina vaan paremmin aloillaan. Markkeeraukset itsessään haki hyvin (ne oli aika helppoja tosin) ja palautti nätisti, vaikka toiset koirakot oli ihan muutaman metrin päässä. Muutenkin olin tyytyväinen siihen, että Iida malttoi rauhassa odottaa vuoroaan eikä piipannut. Saatiin jopa kommenttia siitä, miten epätyypillisen hyvin Iida käyttäytyy: "Ei oo sitä flättihäseltämistä, mitä yleensä näkee." Just. :D

Voisiko se talvi alkaa pikkuhiljaa tulla? Nyt ku on autossakin viimein talvirenkaat alla, niin tervetuloa lumi! Raskaaksi käy nämä pimeät päivät kun ei pihalla näe eteensä astua.

Päivän valoisin hetki

 

Iidalle NOU1!

Jes, nyt on taas yksi välietappi saavutettu. Iida pääsi taipparit läpi tänään Kangasalla. Tuomarina oli Juha Tenhunen. Me sartattiin aamupäiväryhmän ensimmäisinä, kerrankin arpaonni oli suosinut! :D

Vesityö meni tosi hyvin. Pikkasen kauhistuin ku näin miten kauas se toinen heitto tulee, mä en muistanu että se matka on niin pitkä! Mutta reippaasti lähti Iida sinne uimaan kuitenkin.

Hakualue oli minusta vähän jännä. Se oli rannan suuntaisesti ja siinä oli heti vasemmalla sellainen mäki, jonka päälle koira piti saada menemään. Iida veti useaan otteeseen rannan suuntaan ja haki sieltä muun muassa kaksi lokkia, jotka oli jätetty rantaan maahan. Se otti myös selvästi häiriötä koetilanteesta siinä määrin, että haahuili välillä siellä missä tuomari ja yleisö hengailee, eli tavallaan niin kuin ohjaajan takana. Varmaankin sen kukkulan takia monilla muillakin oli aluksi vaikeuksia päästä etenemään sen "yli". Mutta lähes aina kun sain Iidan lähtemään oikealle alueelle, se tuli sieltä riistan kanssa takaisin. Tuomari haetutti viisi varista. Niin ja plus ne kaksi lokkia :D

Jäljellä ei ollut mitään ongelmaa. Iida lähti päättäväisesti metsään ja kani löytyi nopeasti. Pikkaisen polleana tuli sieltä takaisin: häntä kaarella ja pää korkeella takana. Ei oo ennen tehny tommosta :D Mutta tuli kuitenkin luokse asti eikä lähteny haahuilemaan mihinkään.

Tässä vielä koepöytäkirja:

Sosiaalinen käyttäytyminen: Suhtautuu ryhmätilanteessa miellyttävästi muihin koiriin ja vieraisiin ihmisiin.
Uimahalu: Menee reippaasti veteen, ui hyvin.
Hakuinto: Hieman vaikeuksia saada koira lähtemään oikealle hakualueelle, mutta sinne päästyään tekee hyvää, itsenäistä ja kattavaa hakutyötä.
Noutohalu: Ottaa löytämänsä riistat epäröimättä ylös.
Nouto-ote: Hyvät, rauhalliset otteet linnuista.
Palauttaminen: Hyvällä vauhdilla ohjaajalle käteen.
Reagointi laukaukseen: Rauhallinen ja tarkkaavainen.
Itseluottamus ja aloitekyky: Hyvä kaikissa tehtävissä.
Yhteistyö: Hyvä.
Yleisvaikutelma: Mukavassa yhteistyössä ohjaajansa kanssa toimiva koira, joka vaivatta suorittaa kaikki tehtävät.
Tulos: NOU1, hyväksytty

Ihan kivaa kun nyt meni läpi nuo (: Ajattelin ensin, että onko liian aikaista viedä kokeeseen, koska Iida on vielä niin nuori ja että mitäs jos möröt tulee vastaan metsässä. Mutta hyvä kun ilmoitin. Tästä eteenpäin kaikki on sitten vaan plussaa kun tää välttämättömyys on hoidettu alta poies :D Nyt jatketaan treenejä talven yli ja katsotaan josko ensi vuonna jo alokasluokkaan.

Iida suorittaa hakua, heinäkuu 2012, kuva AnnaB

Iidan terveyslausunnot ja treenimietteitä

Hiphei, täälläpä asustelee sitten terve likka! Iida nimittäin. Kennelliiton lausunto tuli tänään: lonkat A/A ja kyynärpäät 0/0, jesjes! Hyviltähän ne kuvat näytti, joten jotakin tämänsuuntaista osasi odottaakin. Nyt voi sitten huoletta harrastaa :)

Iida on kehittyny kepeissä hurjasti. Eilen treeneissä kun asettelin ohjureita alkupäähän, niin neitipä näytti että "ehei, en mä niitä tarvi, kato nyt, hyvin sujuu, kepkepkepkep..." ja pujotteli menemään ihan itseksensä :D Hassu tyttö. Se on selvästi saanu jonku ahaa-elämyksen niiden kanssa. Noi ohjurit on siitä kivat, että niiden kanssa on tosi helppo harjotella erilaisia lähetyskulmia. Jättää vaan pari ekaa ohjuria paikalleen, niin helpottaa kummasti oikean välin hakemista.

Kontaktin alastulon kanssa ollaan nyt vähän junnattu paikallaan. Tässä taas niin huomaa sen, etten oo mikään tokoilijatyyppi. Heti ku joutuu vähän viilaamaan pilkkua ja hajottamaan liikkeen pienen pieniin osiin, niin mä tuskastun. Mä en vaan jaksa viilata sitä pilkkua! Mutta nyt olis pakko, jos haluun, että Iida oppii hyvät kontaktit. Täytyy vaan malttaa istua alas ja miettiä, että mitä ton koiran päässä liikkuu ja että miten mä saan sen toimimaan silleen ku haluan. Onneks tässä motivoi se, että jos ja kun löydän sen avaimen onnistumiseen, niin mitä luultavammin se antaa monin verroin takaisin sitten tulevaisuudessa.

Lomaviikon saldoa

Viime viikko oli siis mun ainut lomapätkä tänä kesänä. Tarkoitus oli suunnata pohjoiseen kotikonnuille, mutta kurvasin Pietarsaaren kautta. Menin Annalle jo edellisenä iltana ja käytiin siinä illalla vielä vähän treenaamassakin ja lenkillä. Maanantaiaamuna ajeltiin sitten Kokkolaan eläinklinikalle, jossa Iida osallistui terveystutkimuksiin. Iidan vasemmasta alaluomesta löytyi yksi ylimääräinen ripsi (distichiasis), mutta sehän ei ole vaarallista. Polvet oli ok. Lonkat ja kyynärpäät näyttivät hyviltä, kaikki siististi maljoissaan. Kennelliiton virallista lausuntoa odotellaan vielä.

Iidan lonkkakuva

Kyynärkuvistakin räpsin valokuvia, mutta niistä tuli niin suttuisia, etten viitsi niitä tähän laittaa.

Tutkitutin samalla myös Unnan silmät, niistä kun ei ole ikinä virallista lausuntoa tehty. Mua kiinnosti tietää, että onko niihin tullut mitään vanhuuden oireita, samentumista tms. Ei löytynyt mitään muuta kuin samentumat linssin etuosan saumoissa eli anteriorinen y-suturakatarakta, joka on melko yleinen flateilla. Sillä ei ole vaikutusta koiran näkökykyyn.

Tässä vielä tulokset yhteenvetona:
Iida: polvet 0/0, silmät distichiasis, vakavuus: lievä
Unna: silmät anteriorinen y-suturakatarakta

Kokkolasta jatkettiin matkaa Kajaaniin. Seuraavana aamuna lähdettiin ystäväni kanssa ajelemaan Lappiin. Tehtiin noin 35km mittainen vaellus Luostolta Pyhälle. Iida oli matkassa, Unna jäi kotipuoleen viettämään lokoisia päiviä :D

Unna lomailee :)

Vaelluksella meillä oli hyvä tuuri säiden suhteen. Sillä välin kun Kajaanissa (ja ilmeisesti vähän muuallakin) satoi kuin esterin perseestä, ei meidän reissulle osunut yhtään sadepisaraa! Lisäksi kuulimme huhua paikallisilta, että muutama päivä aikaisemmin oli itikoita ollut vielä tosi paljon. Pari kylmää yötä oli kuitenkin hävittänyt kaikki juuri sopivasti. OFFien kanssa ei siis tarvinnut tällä reissulla läträtä. Yöt oli melko kylmiä tietty, mutta tarpeeksi kun oli vaatetta niin hyvin pärjäsi. Pipo ei olis kuitenkaan ollu mitenkään liioittelua :P

Poroja vilisi lähinnä autoteillä matkan varrella, mutta bongattiin me muutama maastossakin.

Iida Peurakerolla

Auringonlasku. Luoston huippu on tuo korkein nyppylä. Sieltä matkamme alkoi :)

Lapin taikaa

Loppureitin kurut oli melko jylhiä!

Vaellukselta kotiuduttuamme oli onneksi muutama päivä aikaa olla rauhassa kotikotona sekä nähdä sukulaisia ja ystäviä. Oli kyllä kaikenkaikkiaan oikein rentouttava lomaviikko!

Mutta kylläpä on ihan kiva palata arkeenkin ;)

Sekavia kesäkuulumisia

Viikko taas menny tosi äkkiä! Parina päivänä oon käyny mustikoita kattelemassa, mutta vielä ovat osin
raakoja. Pari poimurillista on tullut silti kerättyä samalla ku oon ulkoiluttanu koirat. Nää on taas näitä elämän arkisia iloja kun saa lähimetsästä hakee tuoreet marjat aamupalalle puuron tai viilin kyytipojaks (: Nyt on onneks ihan lämpimiä päiviä tulossa, joten eiköhän loputkin pian kypsy ja pääsee poimimaan niitä ihan pakkaseenki asti. Myös ekat mansikat laitoin juuri kylmään odottamaan talven pimeitä päiviä. Teksi mieli hakee toinenki laatikko, mutta vähän meinaa ahdasta olla jo pakastimessa. Oonki haaveillu ostavani pian jonkun pienen arkkupakastimen. Ei siinä mitään jos ei ois tätä nome-harrastusta, niin nykyisessäkin pakastimessa olis rutkasti enemmän tilaa ;D Lisäpakastin mahdollistaisi myös ainakin osittaisen raakaruokinnan koirille.

Heha, tällä viikolla sain vihdoin ja viimein hommattua tällaiset uudet kaverit:



Jep jep, vaelluskengät! Tai noi on tuommoiset hieman kevyemmät versiot, "retkeilykengät" oikeestaan. Enää ei siis tarvi tavan lenkkareita pistää jalkaan kun menee koirien kans metsään treenaamaan tms. Mutta siis kelpaavat myös pitemmille retkille silloinkin kun on vähän painoo selässä. Noi tulee kyllä niiin tarpeeseen!

Iidalla alko juoksu viime viikon lopulla. Huhhuijaa, että sekin on jo iso tyttö! Mukamas :)

Kävin yhen henkilökohtaisen personal trainerin kanssa tällä viikolla testaamassa GoGo:n liikuntakeskuksen, kun sinne pääsee yhden kerran tutustumaan ilmaiseksi. Vältyttiin jopa mainospuheilta, kun sanottiin, että tultiin vaan kokeilemaan eikä olla sen kummemmin kiinnostuneita jäsenyydestä. Sain vähän ohjeistusta salitreenin aloittamiseen, ite kun oon aina ollut tosi avuton salilla kävijä. Sainki ihan hyviä vinkkejä ja luulenpa, että rupeen käymään vähän säännöllisemmin tästä syksystä alkaen. Ja nyt kun sanoin tuon täällä, niin pakko pitää lupaus! Ens viikolla pääseekin jo hyödyntämään yliopistoliikunnan palveluita kun ne palaavat kesätauolta. Jee!

Tulipa sekava teksti, mutta menköön! Huomenna tulee porukat mun luo kyläilemään. Luvassa ainakin vierailu asuntomessuilla, jotka ovatkin tuossa ihan naapurissa tänä vuonna ;)

Onnea, Unna!

syyskuu 2005

Onnea 7-vuotiaalle Unnalle!

Molemmat tytöt sai popsia pari porsaansaparoa perjantaina synttäreiden kunniaksi :)

Nyt taidan lähtee kauppaan metsästämään marjapoimuria ja sitä sellasta puhdistussiivilää. Tosi paljon mustikoita näkyny metsissä, joten haluan ehdottomasti saada niitä pikkasen talteen talven varalle. Mansikkalaatikkokin pitäis käydä joku päivä hakemassa.

Pietarsaaressa treenaamassa

Lauantaina töiden jälkeen pakkasin koirat autoon ja startattiin kohti Pietarsaarta. Perille saavuttiin kasin aikaan illalla. Anna oli Lottenin kanssa treenaamassa vesijuttuja veneen kanssa, joten mentiin sitte suoraan sinne. Iidan kanssa otettiin sitten myös muutama nouto, jotka heitettiin veneestä. Iidahan pääsi Juhannuksena tutustumaan veneeseen, mutta yhtään noutoa ei oltu vielä tehty. Ja eipä tuo nyt siitä ottanut häiriötä yhtään. Pari ekaa noutoa oli melkoista porskuttamista, tosi vähän kun on vesihommia vielä tehty. Uintityyli parani kuitenkin joka kerralla, ja viimeiselle Iida ui jo ihan mallikelpoisesti. Myös matkaa pidennettiin vähitellen.

Puoli kymmenen aikaan sitten pakkailtiin vene kärryyn ja päästiin lähtemään syömään ja nukkumaan yön yli.

Sunnuntaiaamuna aloiteltiin treenit kymmenen aikaan. Mukana olivat myös Iidan veli Pemu omistajineen. Ekaks tehtiin markkeerauksia sellaisella kangasmetsäkaistaleella, jossa oli mäntyjä katkomassa heittoradan näkyvyyttä. Markkeerauksia ei olla ihan hirveesti tehty, varsinkaan metsässä, joten Iidalla oli alkuun pieniä vaikeuksia paikantaa tarkkaa aluetta ja pysyä sillä. Etsi sitten damia enemmänkin haulla. Heitettiin koko ajan samaan paikkaan ja pidennettiin matkaa hieman peruuttamalla, joten heittojen myötä Iida hoksasi keskittyä sille tietylle alueelle. Viimeiset menikin sitten ihan nappiin. Pariin heittoon myös ammuttiin ja sen kanssa ei ollut ongelmaa.
Treenattavaa: markkeeraukset, heittoja tietylle alueelle, etäisyyttä vaihdellen.

Sitten siirryttiin rantaan. Vene oli taas mukana kuvioissa. Tehtiin pari noutoa veneestä ihan damilla, ja nyt Iidan uinti oli alusta alkaen huomattavasti parempaa kuin edellisenä iltana. Sitten veneestä heitettiin telkkä ja sen Iida otti hyvin. Lokin kohdalla Iida kävi ensin sen luona kääntymässä, ihmetteli hetken kun ei saanut siitä oikein otetta (se oli iso ja kovin vettynyt) ja palasi takaisin. Sitten sama heitettiin uudelleen vähän lähempänä rantaa ja sen Iida toi siivestä kiinni pitäen. Otettiin lokin kanssa sama uudelleen vähän kauempaa. Iida vähän hämääntyi noista linnuista vedessä ja meni vaisummin uimaan. Toi kuitenkin taas lokin rantaan hieman pinnallisella otteella, mutta kuitenkin.
Treenattavaa: lokin kanssa treeniä, oikea pito-ote

Välissä pidettiin himan taukoa ruokailun ja kahvittelun merkeissä.

Seuraavaksi tehtiin hakuruutu variksilla. Koirat saivat katsella alueen täyttöä lähetyspaikalta. Tämä meni Iidalla kaikista varmimmin. Se osaa käyttää hyvin tuulta apunaan. Täytyy itse muistaa käyttää sitä hyödyksi lähetyssuunnan valinnassa. Annettiin hakea neljä viidestä ja Iida teki varmanoloista työtä koko ajan. Jes!
Treenattavaa: Iida mun lähellä riistan kanssa, ei mikään kiire sylkäistä pois

Viimeiseksi tehtiin jäljet pupulla. Ekaks ihan lyhyt, että nähtiin miten käyttäytyy. Iida ei mennyt ihan jälkeä pitkin, lähinnä risteili sen ympärillä, taas enemmän haun kaltaista. Palasi jäljen alkuun ja sitten meni paremmin sitä myöten. Spontaani ylösotto ja käteen palautus. Sitten pidempi ja kaareva jälki. Se meni kans hieman haulla, mutta paremmin kuin eka. Palautus käteen asti.

Tää jälki on mun oma mörköpeikko sen takia, koska Unnan kanssa on ollut niin paljon ongelmia (nimimerkki kaksi kertaa NOU0 jäljeltä). Aina jännitän näköjään jälkeä, vaikka kyseessä ihan eri koira. Kunhan vaan pääsisin tästä epävarmuudesta, etten tartuta sitä Iidaanki. Ihana huomata, että ainakaan nyt ei ollut mitään mörköilyä havaittavissa (kop, kop).

Päivän aikana tehtiin siis kaikki taipparijutut läpi ja näyttää ihan hyvältä tällä hetkellä. Pieniä juttuja olis vielä treenattavana, ennen kuin uskaltautuu kokeeseen. Katsotaan nyt josko sitten syksyllä mahdollisesti käytäisiin kokeilemassa.

Unnakin pääsin päivän päätteeksi vielä jäljelle. Pientä ällöilyä oli havaittavissa taas. Kesken palautuksen rupes vähän sitä tutkimaan matkalla. Mutta toi sitte käteen asti kun olin piilossa. Unnan mörköily näyttää olevan jo historiaa (pää kypsynyt), mutta jäänteenä siitä on hirveä ällöreaktio kania kohtaan. Kovasti houkuttaisi viedä se vielä kokeeseen joku päivä, mutta ärsyttää kun ei voi olla varma siitä ottaako se sitä kania vai ei....hmm.

Antoisa treeniviikonloppu siis vietetty, ISO KIITOS Annalle, joka jaksaa aktiivisesti järjestää tämmöisiä treenipäiviä. Myös Lottenille kuuluu kiitos treeniavusta. Onneksi sää suosi meitä, vältyttiin ennustetuilta sateilta täysin!

Takaisin kotiin ajeltiinkin sitten hyvin sateisessa säässä. Välissä piti ihan pysähtyä valtatien sivuun muiden autojen seuraksi sadetta pitämään.

Juhannuskuulumiset ja uusi ihana salaatti!

Yli puolenvälin kesätyörupeamaa jo mennään. En tiiä onko vielä tässä vaiheessa järkeä laskee viikkoja, huom viikkoja, lomaan. Tiedä häntä, mutta lasken silti! Ei siinä mitään, töissä on menny kivasti ja viihdyn hyvin. Onneks on päässy tekemään mukavasti kaikenlaisia viikonloppureissuja, ettei ihan kokoajan tarvi kotosalla pysyä (:

Juhannus vietettiin perinteisin menoin mökillä, eli siis hyvässä seurassa saunomista ja PALJON hyvää ruokaa. Saatiin myös aikapaljon tehtyä kaikenlaisia hommia siellä. Mökkimme on kokemassa parhaillaan sukupolvenvaihdosta ja ite oon ainakin ihan mielelläni mukana tekemässä töitä yhteisen hyvän eteen. Just kuuntelin eilen radiosta juttua siitä, että kaikkien Suomen kesämökkien omistajien keski-ikä on reilusti yli 60 vuotta. Samaan aikaan Iltalehden sivuilla oli pohdintaa: Kesämökki - lomaparatiisi vai työleiri? Meidän juhannus taisi kyllä kallistua himpun verran työleirin puolelle ;D

Tein äsken aivan järrrrjettömän hyvää safkaa. En tiiä miten maistuikin niin hyvälle!

Salaatissa siis paistettua halloumijuustoa, paahdettuja cashew-pähkinöitä, omenaa, kurkkua, 
herneenversoja, paria erilaista salaattia, oliiviöljyä, mustapippuria ja hiukan hunajaa. 

 Salaatin kanssa uusia perunoita ja porsaan ulkofilepihviä. NAM!!

Mulla yks toinenkin simppeli herkkusafka hihassa kuvien kera, mutta taidan säästää sen tuonnemmaksi!

Viikonloppuna olis tarkoitus lähteä Pietarsaareen moikkaamaan Iidan kasvattajaa ja pentuesisaruksia sekä tietenki treenaamaan. Odotan innolla :)

Kohta lähdetään jatkamaan vapaapäivää agitreenien merkeissä. Adjö!

Helsingfors

Mulla oli kiva vapaapäiväputki töistä, joten päätin lähtä Helsinkiin. Unnalla on juoksu parhaillaan, joten perinteinen yöpyminen siskon luona ei tullut kysymykseen. Siispä ollaan pidetty leiriä tällä kertaa Vuosaaressa, isoveljen asunnolla, jossa isäntäväkikään ei ole vielä kovin kauaa ehtinyt asua. Eipä oo tullu täällä päin Helsinkiä paljon liikuttua, en oo varmaan ikinä menny metrolla Vuosaareen asti. Kävin talvella kattomassa sen Vuosaari-elokuvan ja siitä sai ainaki melko karun kuvan elämästä täällä :D

Mutta nyt kun oon muutaman päivän täällä viettänyt, niin totuus on paljastunut aivan toiseksi:

 

 

Jotenkin oon aina aatellu, että en haluais asua Helsingissä. Mutta nyt kun oon viime vuosien aikana saanu vierailla täällä erilaisissa paikoissa, tutustua eri asuinalueisiin, tottunu käyttämään julkisia ja oppinu liikkumaan täällä jopa autolla, niin ei tää ehkä enää tunnukaan niin pahalta. Sitäpaitsi kyllähän täällä on luontoa ihan tosi paljon joka paikassa! Lentokoneestaki ku on joskus kattonu Helsinkiä, niin ihan metässähän tää on koko kaupunki :D

Ollu tosi kivoja päiviä nyt täällä. Oon nähny perhettä, sukulaisia ja kavereita. Tänään käytiin vähän keskustassa käppäilemässä ja shoppailemassa. Kauppatori ja Esplanadin puisto on kyllä ihania paikkoja näin kesällä. Nyt illalla käytiin ulkona syömässä ja pikku ajelulla Espoossa, hihi!

Huomenna takaisin Tampereelle. Muutama päivä töitä ja sit olis Juhannus, oujee!

Synttärit

Vuosi sitten maailmaan tupsahti tällainen otus...

...,joka näyttää nyt tältä:

Onnea siis 1-vuotiaalle Iidalle!

Harvoin tulee osteltua uusia leluja, mutta nyt aattelin ostaa koirille uudet lelut synttäreiden kunniaksi. Satuin löytämään tämmöiset suloiset kaverit, jollaisia oon joskus jollain tutullakin nähnyt. 

Tuon harmaan nallen sisällä on siis tyhjä muovipullo, jota on koiran kiva narisutella. Vasta kotona huomasin, että sen voi vaihtaa uuteen sitten kun edellinen on lyttyyn kaluttu. Kuinka hieno keksintö! Musta pesukarhu puolestaan päästää vaimeaa, hyvinkin siedettävää ääntä kun sitä puristaa. Molemmissa on lisäks pienet vingut joka raajassa.

Lisäks kaupasta tarttui mukaan vinkuva karvapatukka, jonka meinaan säästää treeneihin. Se on samanlainen, jota meidän agitreenien vetäjä käyttää omalle koiralleen. Tällä viikolla treeneissä Iida bongasi sen ja rakastui siihen ihan hulluna.

Täydellinen sunnuntai

Tänään siis käytiin Iidan kanssa Tampereen ryhmiksessä pyörähtämässä. Narttujunnuja oli kaksi Iidan lisäksi. Seuraavanlainen arvio saatiin tuomari Jaana Hartukselta:

Keskikokoinen, tasapainoisesti rakentunut, vielä kovin kesken kehityksen oleva nuori narttu. Lupaava raajaluusto. Varsin hyvä pää. Hyvä ylälinja. Varsin pysty olkavarsi. Hieman luisu lantio. Vielä löysyyttä liikkeessä. Pentukarvassa. Rungon hapsutus puuttuu.

"Annetaan sille nyt ERI vaikka vielä kakara onkin", hymähti tuomari. Ihan kiva arvostelu mielestäni. Olis se kyllä aika epäilyttävää, jos flätti ei olis kesken kehityksen junnuluokassa.... Ja kyllä Iidalla on rungossa hapsuja, ainaki pieniä! :D
Iida myös voitti luokkansa, mutta yhtään SA:ta ei jaettu, koska kaikki oli niin keskenkasvuisia vielä. Kehui kylläkin kaikkien kolmen hyvää lihaskuntoa ;)

Narttujen serti jäi tästä näyttelystä jakamatta kun parhaaksi nartuksi valikoitui valioveteraani. Täytyy kyllä ehdottomasti käydä uudestaan näyttäytymässä myöhemmin, kunhan tuo ipana tuosta vähän aikuistuu!
Näyttelyn päätteeksi käytin Iidan vielä uimassa. Se vähän ujosteli alkuun kallioista rantaa ja Näsijärven hurrrrrjia aaltoja, mutta nopeesti sitte uskaltautui kuitenki veteen kun otin pari daminoutoa. Melkoista porskuttamista on vielä sen uinti.

Kaunis, aurinkoinen ja LÄMMIN sunnuntai jatkui ruuanlaitolla, jonka jälkeen suunnattiin kaverin kanssa keskustaan aikomuksenamme käydä tsekkaamassa Hämeenpuiston eurooppalainen ruokatori, joka oli nyt pystyssä viimeistä päivää. Oijoi mitä kaikki herkkuja siellä olikaan! Ihan hyvä ku tuli syötyä kotona ennen lähtöä... Tarttui sieltä mukaan vähän niitä ihania, isoja fudgeja (lakritsi on parasta!) ja jätskiä.

Nyt illalla käytiin vielä Unnan kanssa juoksulenkillä. Olin luvannu sille, että se pääsee privaattilenkille ja uimaan tänään kun ei kerran päässy näyttelyyn mukaan. Nää tämmöiset kesäillat on kyllä ihan parhaita aikoja juoksulenkeille: pärjää lyhythihaisssa, aurinko paistaa, mutta silti ei oo enää liian kuuma kun aurinko alkaa laskee jo mailleen. Ja se tuoksu tuolla metsässä, ah!

Takana siis aikalailla täydellinen sunnuntai. Ja nyt on vasta toukokuu. Kesä vielä edessä. Parhautta.

(Suojasin fiksusti naaman ja käsivarret heti aamulla aurinkovoiteella, mutta tietenki jäi niskaan se perinteinen pläntti, jonne asti ei rasvaa tullu laitettua. Ja nyt se on sit tulipunanen. Millonhan sitä oppii? :D)

Kesä jee!

No helou! Missähän välissä helmikuu vaihtui toukokuuksi, saanko kysyä? Vähän kiirusta on pitäny koko kevään ja blogi on joutunu näköjään siitä vähän kärsimään.

Eka lukuvuosi on nyt siis paketissa. Meillä oli viime viikolla viimenen tentti ja tällä viikolla alkoiki sitte jo työt. Jännää taas koittaa totutella työrytmiin opiskeluvuoden jälkeen.

Iidan kanssa ollaan agilitya aloiteltu hiljalleen nyt keväällä. Oon ruvennu opettamaan kontakteja 2on2offilla. Aloitin naksuttelemalla siitä, kun I laittoi takajalkansa lattialla oleville sohvatyynyille. Nopeesti hoksasi idean ja sitten rupesin naksuttelemaan kaikenlaisille pinnoille samasta jutusta: sohvalle, isoille kiville, kadunreunalle... Nyt ku viime viikolla käytiin hallilla treeneissä, niin ei tarvinnu mennä kun pikkasen puomin lähelle, niin se heitti takapäänsä sinne kontaktille ja palkka siihen. Jännä nähdä miten etenee tää juttu, ainakin tällä hetkellä näyttäis ihan toimivalta Iidalle.
Keppejä oon kans ruvennu opettamaan ohjureilla. Ekaks kokeilin semmosilla hallilla olevilla verkoilla, mutta ne oli niin risaset, niin vaihdoin sellasiin ohuisiin putkiohjureihin. Muutamasta välistä oon ottanu jo niitä poiskin ja ihan kivasti on menny. Pitää ruveta vaan rohkeesti poistamaan niitä mahdollisimmaan nopeesti, että pääsis niistä pian eroon.

Käytin Unnan röntgenissä tossa lopputalvesta ja sillä löyty nivelrikkoa siitä leikatusta polvesta. Oon huomannutkin Unnan varovan sitä jalkaa kovan rasituksen jälkeen. Ajattelin sitte laittaa sen eläkkeellee agihommista. Eihän se oo kiva harrastaa, jos joutuu miettimään sitä jalkaa. Ja muutenki ku se syttyy agilitysta niin paljon, että ei se osaa yhtään varoa sitä eikä välttämättä näytä vaikka olis kipeeki.
Onneks se polvi ei normaalioloissa vaivaa sitä juuri mitenkään. Normaalisti se kulkee mukana lenkeillä edelleen (:

Sunnuntaina Iida menee ekaa kertaa näyttelyyn junioriluokkaan. Ei vaan olla saatu vieläkään näyttelypostia ja soitinki äsken järjestäjille ja tiedustelin asiaa. Toivottavasti en oo mokannu sitä ilmottautumista...

Maistakaapa muuten uutta Fazerina-jäätelötuuttia! Söin äsken moisen ja nousi kyllä heti suosikkien joukkoon ;)

Treenijuttuja, vähän reissuja ja sukkamysteeri

Huhhuijjaa kuinka pitää taas kiirettä, kun ei ole taas tänne ehtiny kirjoittelemaan, vaikka kaikkea juttua kyllä riittäis raportoitavaksi.

Aloitetaans nyt sitten vaikka koirajutuilla:

Iidan kanssa ollaan nyt käyty maanantaisin Pirkan Nuuskujen perustottelevaisuuskurssilla sosiaalistumassa. Tekee ihan hyvää tehdä juttuja häiriössä, muiden koirien läsnäollessa. Siellä on mennyt tosi kivasti. Vielä on kaksi kertaa jäljellä.

Iidan kanssa ollaan tehty tokojuttuja hissukseen, lähinnä perusasentoa, sivulletuloa, seuraamisen alkeita ja maahanmenoa. Lenkeillä ollaan tehty yhdellä damilla muisiharjoituksia: ollaan jätetty dami matkan varrelle, kävellään eteempäin ja jossain vaiheessa saa hakea. Alkuun oli pientä epäröintiä kun pidensin matkaa. Tein sitten lyhyemmällä matkalla enemmän toistoja ja nyt meneekin jo kivasti pidempääkin.

Pari viikkoa sitten oltiin hallilla itseksemme treenaamassa agilitya ja otin sitten Iidankin kanssa putkea ja mataa hyppyä. Lopulta mentiin huima ratapätkä; hyppy-putki :D Hyvin oli taas neiti innoissaan!

Unnan kanssa aloiteltiin tosiaan rally-tokokurssi. Yksi kerta on vasta ollut sitä, kun on ollu tässä välissä niin kovia pakkasia, että treenikertoja on jouduttu perumaan. Ihan hauskalta vaikuttaa tää rallytoko. Tykkään erityisesti siitä, ettei se oo niin pikkutarkkaa pilkunviilausta kuin tavanomainen toko. Käskyjen määrää ei ole rajoitettu ja koiraa saa kehua suoritusten aikana.

Unna pääsi hierojalle viime viikolla. Ajattelin nyt hierotuttaa sen, kun on aloiteltu taas vähän aktiivisemmin agilityn parissa syksyn tauon jälkeen. Sai kehuja hyvästä lihaskunnosta, jes! Hieroja huomasi, että Unnan selkäranka on hitusen vino, luultavasti johtuen siitä polvileikkauksesta. Toipuessaanhan se joutui tietenkin kävelemään toispuoleisesti, joten lihaksetkin ovat kuulemma kehittyneet aivan erilaisiksi takajaloissa.

Tämä selittää myös erään asian, jota oon ihmetellyt tokoilun yhteydessä. Unna nimittäin jää paikallamakuuseen aina hiukan vinoon, kääntää kroppaa siis vasemmalle. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että Unna ei saa pidettyä leikattua polveaan koukussa ihan täysin tiiviisti kiinni vartalossa. Sen huomaa tosi selväsi kun Unna makaa, jännä kun en ole tullut itse ennen huomanneeksi!

Mitäs sitten? Pari viikkoo sitten mä sain hiukan lomailla, kun tehtiin koulukavareiden kanssa viikonloppureissu Kolille. Pakkastahan oli silloin se vaatimattomat 30 astetta, joten rinteessä ei kovin kauan kerrallaan viittiny olla. Oli silti hauska reissu! Talvista Kolia en ollut ennen nähnytkään, viimeksi kun siellä kävin oli asteita samaiset 30, mutta vaan plussan puolella!

Kolilla elokuussa 2010

Kolilla helmikuussa 2012

Tytöt oli mun reissun ajan ystäväni luona lomailemassa. Patu-labradori oli pitänyt huolta huvituksista ja tulos oli sen mukainen kun palailtiin kotiin lepäämään:

Tytöt lataa akkuja viikonlopun jälkeen

Viime viikonloppuna lauantaipäivä kului akateemisen kyykän mm-kisoissa Hervannassa.

Kyykkää

Illaks sitten ajeltiin Helsinkiin siskon synttäreitä juhlistamaan. Tytötkin pääsivät mukaan hengailemaan illanviettoon:

Pelataanks?

Koulussa alkoi tällä viikolla taas uusi jakso, aiheenaan liikkuminen. Viime jakson aineenvaihdunta oli aikas kivutonta settiä, välillä jopa leppoisaa. Nyt tuli taas todellisuus vastaan, kun heti ekalla viikolla alkoi armoton luuston ja lihasten latinankielisten termien tankkaaminen. Tällä viikolla olin koululla joka päivä vähintään kuusi tuntia ja tänäänkin perjantain kunniaksi oli koulua kahdeksasta viiteen! Vaikka päivien aikana on tyhjiä taukoja, jolloin ei ole varsinaista opetusta, olen oppinut hyödyntämään ne kirjastossa. Näin tulee tehtyä hommat koulussa päivän aikana eikä kotiin jää niin paljon hommaa. Saa sitten hyvillä mielin illalla tehdä muita juttuja.

Iida järjesti alkuviikosta pienen yllätyksen. Joululomalla kadotin Kajaaniin yhden sukan, varmaan joskus joulun aikoihin. Sanoin äitillekin, että ottaa talteen jos tulee vastaan. Säilytin oikein sen parin toisen sukan, mikäli tämä kadonnut vielä löytyis. Noh, maanantaina mä herään siihen, että Iida oksentaa. Sieltä tuli ihmeellinen möykky ja kattelin, että mikä hitto tää on. Pienen huuhtelun jälkeen se paljastui siksi kadonneeksi sukaksi! Ei juma! Siis se on ollu sen mahassa arvaten yli kuukauden!!! Herää kysymys, mitä muuta roinaa ton neidin mahassa mahtaa olla.?

Sukka ja sen "kadoksissa" ollut pari

Huomenna pitäis mennä tokokokeeseen talkoilemaan. Ihan kiva kun pääsee seuraamaan luokkia sivusta, jos sais inspistä vähän tohon perus tokoiluunkin :)

Paluu arkeen

Kun viettää kuukauden päivät kotikotona porukoiden luona, tuntuu paluu omaan arkeen etukäteen todella ahdistavalta. Mutta kylläpä vaan tuntuikin loppujen lopuksi hyvältä palata Tampereelle omaan kotiin! Varsinkin kun tänne oli satanut poissaollessani niin paljon lunta ja lisää tulee vaan kokoajan. Ensitöiksi piti käydä raivaamassa meidän vakilenkkipolut auki metsässä. Lunta on puissa niin paljon, että pitkät, ohuet koivunrungot kaartuvat maahan asti, on noita puita näyttänyt katkeilevankin lumen painosta. Meidän lenkkimaastot onkin nyt kuin oikea winter wonderland!

Koulussa alkoi aineenvaihduntajakso. Käydään siis läpi eri ravintoaineiden (hiilihydraatit, rasvat, proteiinit) aineenvaihduntaa ihmiselimistössä. Tosi mielenkiintoista settiä, itse kun olen aina tykännyt kemiasta ja ravitsemuskin kiinnostaa kovasti. Oikeanlainen ravitsemus tuntuu olevan nykyään oikea kuuma peruna. Koulussakin on välillä sivuttu tätä suomalaisten ihanaa muoti-ilmiötä, karppausta. Itse en ole oikein osannut muodostaa siitä minkäänlaista mielipidettä, kun en ole ollut oikein selvillä sen todellisista vaikutuksista, hyödyistä ja haitoista. Jospa tän kurssin jälkeen osais vähän paremmin ottaa kantaa siihenkin asiaan. Mitä ruokaan tulee, itse oon kyllä sitä mieltä, että kaikkea kohtuudella :)

Eilen aloiteltiin taas aksareenit Unnan kanssa, jee! Oli kyllä taas itellä vähän ohjauskuviot hakusessa, ei tee hyvää nää tämmöset tauot! Mutta jospa nyt saatais taas treenattua niin, että keväällä ja kesällä pääsis taas kisailemaan. Nyt alotetaan Unnan kanssa tehotreenit kontakteilla, ne kun tuntuu olevan se suurin hidastava tekijä.
Mulla oli aikeissa ilmottaa Unna kilpailuun tähtäävien tokoryhmään, mutta ei sitten mahduttu. Mutta, mäpäs ilmotin sen sitte arvatkaapa mihin: rally-tokokurssille! :D Haha, en tiedä lajista juuri mitään, mutta ihan kiva kokeilla välillä jotain uutta :) Perustokoillaan sitten siinä sivussa.

Mulla on ihan sellainen kutina, että Iidalla on alkamassa juoksu. Se on jotenkin flegmaattisemman oloinen, pissailee paljon ja nuolee itseään. Sitä paitsi, mulla on nyt Pontus täällä koiravieraana ja se tuntuu olevan kovin kiinnostunut Neidistä. Apua, ei se saa olla vielä niin iso tyttö!

Lauantai-illan jatkoja vaan sitte!

Tamminäyttely

Lauantaina Iida pyörähti näyttelykehässä Kajaanin tamminäyttelyssä. Flatit tuomaroi tanskalainen Gert Christensen. Iida oli ainut pentu, mutta tuomari tuntui tykkäilevän neidistä kovasti ainakin arvostelun perusteella:

Seven months. Good size. Feminine head and expression. Scissor bite. Nice eyes. Good neck and topline. Well-set tail. For her age good body. Sufficient angulated. Moves close behind. Needs to stabilize front movement. Good coat. Good temperament. Most promising.

Näin siis Iidalle ykkönen ja kp! :)

Otettiin vielä vähän poseerauskuvia kun turkkikin oli showkunnossa. Ja Unnasta tietenki kans, tasapuolisuuden nimissä! :D Iskälle kiitos kuvista!

Iida

Unna

Paukkuja

Ajeltiin tänään koirien kanssa vähän kauemmas kaupungista metsälenkille. Jonkin matkan päässä lenkkipaikastamme sijaitsee ampumarata, josta kuului pauketta kun lähdettiin reippailemaan. Ajattelin, että käydään palatessa katsomassa siellä, josko ampujat olisivat vielä paikalla. On ollut nimittäin suunnitelmissa käydä siellä joku päivä muutenkin, tutustuttamassa Iidaa laukauksiin.

Lenkin jälkeen ajettiin ampumaradalle ja siellähän oli kokonainen joukko miehiä treenaamassa kiekkojen kanssa. Jee, sattuipa sopivasti! Ajoin auton kauemmas ja lähettiin Iidan kanssa käppäilemään hiljalleen radalle päin. Iida kuunteli valppaana eikä ollut minkäänlaista pelkoa havaittavissa. Lopulta seisottiin ampujien takana, sopivan välimatkan päässä. Vähän äijät ihmettelivät ensin, että mitä me siinä seisoskellaan, mutta varmaan hoksasivat jujun, kun noutajan kanssa olin liikkeellä :)

Lomailu jatkuu

Ah, viimeinen lomaviikko aloitettiin heti aamusta reippaalla metsälenkillä Hanna-Marin ja poikien kanssa. Iida on vielä vähän liian pieni ja kiltti poikien lenkkikaveriksi, joten se sai odottaa autossa omaa private-lenkkiään. Kunhan oppii pitämään pojat ruodussa niin pääsee sekin mukaan kimppalenkille.

Tytöt hangessa 7.1.2012

Viime viikolla tuli näyttelykirje ja selvisi, että Iida onkin ainut flattipentu lauantain näyttelyssä. Hehhe, saas nähdä mitä tuomari tykkää. Toivottavasti ei oo tuomarin mielestä liian pulska, kun minusta näyttää että se on vähän lihonut viimeaikoina! Tainnut joulu tehdä tehtävänsä...... Täytyy alkaa vähentää ruokamääriä nyt kun pahin kasvuvaihe alkaa olla ohi.

Avasin myös talviurheilukauteni viime viikolla. Käytiin Saran kanssa Vuokatissa rinteessä, minä pitkästä aikaa lumilaudalla. Oli taas vähän totuttelemista, ensinnäkin kun siteet oli ekan mäen ajan laudassa väärin päin siskoni jäljiltä! Vuokraamon pojat oli onneks kilttejä ja käänsi siteet käden käänteessä, ja johan rupes sujumaan.
Viikonloppuna kävin kahtena päivänä hiihtämässä pikkulenkit. Rikoin jo suksia jalkaan laittaessa viime talven hiihtosaldon, joka oli pyöreä nolla :D Jospa tänä talvena kertyis kilometrejä vähän enemmän.

Unna

Iida

Eilen käytiin moikkaamassa Iidan veljeä, Pemua (Elvenpath's A Thunder Of Drums), joka asustelee täällä Kajaanissa. Kovasti oli poika samannäköinen kuin siskonsa, oikein mukavan oloinen koira. Käytiin siinä sitten pikkulenkillä koirien kanssa ja juotiin kaffet.

Meidän elämä tulee helpottumaan muuten aika huomattavasti, kun saadaan auto käyttöön Tampereelle. Ei tarvitse enää julkisilla matkustella noiden kahden kanssa, mikä helpotus! Viikonloppuna körötelläänkin sitten näyttelyn jälkeen kohti etelää ja arkea.

Mutta nyt nautitaan vielä viimeisestä lomaviikosta täysillä! Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!