Mansikoita, näyttelykehiä ja pieniä otuksia

Tapahtumarikas viikonloppu takana! Mullahan oli juhannuslomani päätyttyä ihana kymmenen päivät työputki, joka päättyi nyt perjantaina. Vapaa viikonloppu kuluikin sitten mukavissa merkeissä.

Lauantaiaamuna sain aikaiseksi herätä aikaisin lähteäkseni hakemaan torilta mansikoita. Tammelantori olikin kahdeksan aikaan jo täynnä elämää. Eipä ole tullut kovin paljon toreilla käytyä täällä asuessani, vaikka itse kyllä voi myöntää pitäväni paljon toritunnelmasta. Tuo Tammelantori on kiva siksi, että siellä on myös ulkoilmakirppari, joka on ilmeisen aktiivisessa käytössä näin kesäisin.

Olisihan tuonne voinut jäädä pidemmäksikin aikaa kiertelemään ja katselemaan, mutta kello näytti jo sen verran, että oli aika lähteä hakemaan Unna kyytiin.

Juu, eli lauantaina Unna kävi jälleen näyttelykehässä pyörähtämässä, tällä kertaa Lammilla. Tuomarina oli Matti Luoso, jolla Unna on käynyt kerran aikaisemminkin. Käyttöluokassa oli Unnan lisäksi kaksi muuta narttua. Unna sai ERIn ja sijoittui luokkansa kolmanneksi kera seuraavan arvostelun:

Erittäin hyvän tyyppinen, sopivan kokoinen narttu. Hyvä pää, oikea purenta. Hyvä kaulapituus. Hyvä luusto. Hyvä eturinta, samoin runko. Hyvät kulmaukset. Liikkuu hyvin. Hyvä käytös.

Mitään negatiivista ei arvostelussa ollut, mikä hieman harmittikin, sillä minusta olisi reilua antaa joku syy sille, miksei SA:ta tällä kertaa herunut. Luokan kaksi muuta narttua saivat SA:t, mutta kai ne oli jälleen jonkin verran kookkaampia ja niistähän tuomarit nykyään tykkää. Jeppisjee.

Poltin muuten huomaamatta selkäni aika pahasti tuolla näyttelyssä. Koko kesän olen ahkerasti, jopa hysteeriseti lotrannut aurinkorasvan kanssa, mutta ei se tarvitse kuin yhden aurinkoisen päivän ilman suojakerrointa niin tsädääm, nahka käryää! Olin valinnut näyttelykuteiksi vieläpä paidan, jossa on selän puolella melko iso aukko. Voin kertoa, että tuli aika kivanmuotoinen rusketusraja.

Näyttelystä kotiuduttuamme kotona odotti mansikoiden pakastusoperaatio. En ole vielä kertaakaan yksin asuessani saanut aikaiseksi pakastaa mitään marjoja. Itse tykkään tosi paljon syödä marjoja aamu- ja iltapalaksi viilin, jugurtin tai murojen kanssa. Oon myös bongannut tuosta meidän takapihalta alkavasta metsästä melko paljonkin mustikoita, vois yrittää joku päivä käydä niitäkin keräilemässä talven varalle.

Lauantai-iltana istuttiin sitten vielä iltaa parin työkaverin kanssa. Pitihän sitä osa mansikoista säästää mansikkatorttuun, joka saatiin tuhottua aika tehokkaasti ihan kolmisinkin :)

Sunnuntaiaamuna hyppäsin sitten junaan kohti Pohjoista. Minua jännitti mitä tuleman piti, enhän ollut ollut piiiiitkään aikaan tekemisissä niin pienten otusten kanssa. Lisäksi tulisin tapaamaan ensimmäistä kertaa uuden perheenjäsenemme. Nämä otukset näyttivät nimittäin tältä:

Kyllä, ensi viikolla meille muuttaa uusi pikkuinen flätinalku! Haave toisesta koirasta on kytenyt jo pari vuotta. Harkitsin ottavani pennun jo Poppyn ensimmäisestä pentueesta kaksi vuotta sitten, mutta ajoitus ei vielä ollutkaan oikea. Nyt kun sama narttu astutettiin toisen ja kuulemma viimeisen kerran, tulin ratkaisun eteen: Nyt tai sitten ei vielä piiiitkään aikaan. Itse löydän ainakin tosi harvoin sellaisia yhdistelmiä, joista voisin pennun ottaa, joten tuntui että tämä tilaisuus olisi nyt käytettävä. Ja ihan hyvä tilannehan minulla nyt onkin pennun ottamiselle. Unna täyttää ylihuomenna(!) kuusi vuotta eli ikäero on vielä aikalailla sopiva. Lisäksi mulla alkaa syksyllä opinnot yliopistossa ja ainakin näillä näkymin aikataulu näyttäis melko joustavalta pennun kannalta. Eli touhuntäyteinen syksy luvassa, iiihanaa!
Pentueen kuulumisia löytyy täältä.

Viikonloppuvapaat jatkuu pidennettynä vielä tänäänkin, huomenna käyn tekemässä aamuvuoron ja keskiviikkona taas vapaa, jee! (Mikä tarkoittaa sitä, että viikonloppu menee töissä, mutta ei murehdita sitä vielä..;)