Unnalla oli oikein synttärivieraskin, nimittäin ystäväni Emmiina ja flättinsä Justus ovat olleet meillä kyläilemässä tämän viikon. Unna kyllä nauttii toisen koiran läsnäolosta ja itsekin ihan mielissäni olen ulkoiluttanut niitä yhdessä. Pian saa Unnakin onneksi pysyvän koirakaverin laumaan :)
Tajusin, että viime postauksessani kertomus pennunkatselureissusta jäi ihan kesken, kun innostuin selostamaan tätä koko pentukuviota yleisesti. Niin siis....kävin tosiaan sunnuntaina Pietarsaaressa tapaamassa Annaa ja koiria. Pennut olivat kyllä suloisessa iässä. Itse olen ollut tosi vähän tekemisissä pienten pentujen kanssa eikä minulla ole juurikaan "silmää" vertailla niitä keskenään. Mutta siinä kun sitten seisotettiin ja kuvattiin pentuja toinen toisensa jälkeen, niin kyllä niistä yllättäen eroja rupesi löytymään, ainakin ulkomuodollisesti. Luonteeltaan tuntuivat olevan vielä tosi tasaisia kaikki.
Päivä kului tosi äkkiä pentuja ihastellessa. Ensi viikolla pitäisi sitten hakea oma pikkuinen kotiin, jee :)
Asiasta kukkaruukkuun. Eilen sain muistutuksen siitä miten tärkeää on verrytellä paitsi koira myös itsensä ennen agilitytreenejä. Meillä alkaa treenit neljältä ja joskus käy niin, että olen töissä kolmeen ja sieltä sitten kiirehditään agilitykentälle. No, eilen oli juurikin tällainen päivä. Alkuverkoiksi päästän Unnan yleensä juoksemaan vapaana ja itse tyydyn vain kävelemään perässä. Eilen tämä jäi vähän lyhyeksi kiireen takia, joten niinpä onnistuin heti ekan ratapätkän alussa venäyttämään reiteni aika ikävästi. Eipä sitten tullut lopputreeneistä paljon mitään kun keskittyminen meni jalan varomiseen. Kotona sitten pari buranaa nassuun ja kylmää jalalle. Tänään ei onneksi tunnu enää kipua, vähän vaan kiristää.
Joten, panostetaanpas tästä lähtien siihen verryttelyyn!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti