pimeyttä, juoksua ja hakua

Kylläpä tuntuu venyvän tämä syksy, kun ei lunta ole vielä kuulunut. Alkaa käydä rankaksi tämä ainainen pimeys. Mä olisin ainaki jo ihan valmis lumentuloon ensinnäkin just tuon pimeyden takia ja lisäks, että muuttuis koirien ulkoilutus vähän siistimmäksi puuhaksi. Onneks ei nyt oo sentään sadellut kauheesti, joten äärimmäiseltä kurarallilta on vältytty.

Unnalla on juoksu. Unna on niin leidi että. Ei yhtään tykkää lähteä Ipanan leikkeihin mukaan ja lenkilläkin vaan sipsuttelee menemään. Kuseksii joka mättäälle ja kotona vaan makoilee masentuneena. Että ei siitä sen enempää :D

Iidan kanssa kokeilin tänään pientä hakuharjoittelua. Vein kuusi damia hyvin pienelle alueelle metsään ja sitten lähdettiin I:n kanssa sinne käppäilemään, ilman mitään käskyjä siis. Iida tietenki arvasi jutun juonen heti ja lähti innoissaan alueelle, jossa olin tepastellut. Teki kyllä melko ilmiömäisen hienonnäköistä hakua noin ensikertalaiseksi, mulla ihan suu loksahti auki kun se lähti sinne niin kuin mikäkin vanha tekijä. Ja teki työtä selvästi nenällään, otti jonkin verran ilmasta vainua. Muutaman palautuksen jälkeen, lähdettiin poispäin alueelta ja palattiin uudelleen toisesta suunnasta. Siinä se vähän mietiskeli, että mitähän nyt, mutta sitten sai taas hajua dameista ja löysi loputkin. Hyvältä siis vaikuttaa!
Ollaan käyty nyt pari kertaa Pirkan nuuskujen pentunoutoharjoituksissa sosiaalistumassa. Tekee hyvää päästä tekemään juttuja häiriössä.

Eipä tulis lähdettyä iltapimeällä lenkille ilman noita karvalaisia. Koulustakin kun pääsee, niin jo hämärtää ja pitäis ulos lähteä. Ei muuta kun tytöille heijastinvermeet päälle, taskulamppu käteen ja menoksi. Jollain lailla ihan terapeuttisia tuommoiset lenkit pimeillä metsäpoluilla.

Mukavaa alkanutta viikonloppua kaikille!

Tytöt 18.10.