Olin ilmoittanut Unnan Lahden nomekokeeseen tulevalle sunnuntaille. Pääsin alunperin kuitenkin 7. varasijalle ja olin varma, ettei sieltä kyllä noustaisi kokeeseen saakka. Ehdin jo unohtaa koko kokeen kunnes eilen tuli viesti, että mahduttaisiin sittenkin mukaan! No kai sitä on lähdettävä kokeilemaan sitten :)
Tällä viikolla on käyty kahtena iltana treenaamassa vesiohjauksia, lähinnä yliuittoja. Ekalla kerralla oli vähän hankaluuksia kun yritin ensin liian vaikeaa (vastaranta oli viisto ja ohjausdami melko kaukana). Unnalla meni vähän paletti sekaisin eikä meinannut lopulta kuunnella.
Sitten eilen käytiin samassa paikassa uudestaan tekemässä samantyylinen, helpotettu versio treenistä. Meni ihan hyvin. Treenattiin tätä ennen vielä maalla kaikki suunnat läpi siten, että laitoin Unnan eripuolille damikasoja, jätin Unnan istumaan keskelle ja itse annoin itse kauempaa suuntakäskyjä. Tein tästä vielä sellaisen version, että "eteen"-dami oli vedessä, sivusuunnat maalla.
Tänään käytiin tekemässä Iidan puoliveljen, Nemon, omistajan Marian kanssa Unnalle ja Nemolle jäljet pupulla. Unnallahan ei ole ollut koko kesänä mörköongelmia kun ollaan treenattu keinokanilla. Halusinkin poissulkea sen, että mörköilyt johtuisivatkin siitä oikeasta pupusta, se kun on Unnan mielestä niin tosi ällöttävä.
Unna lähti jäljelle innokkaasti, kävi ilmeisesti melko kaukanakin, mutta tuli tyhjänä takaisin. Ei havaittavissa mitään pelkoa. Lähetin uudestaan ja pian sitten tultiinkin pupun kanssa takaisin. Tietenkin pudotti vähän matkan päähän minusta ensimmäisen kerran, mutta sain sitten tulemaan luokse sen kanssa. Tuo pupun käsittely ei ole Unnalla mikään kehun aihe, sylkee sen aina suusta heti kun kehtaa (se on niiiiin ällö!). Mutta parasta oli nyt se, ettei mörköjä näkynyt :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti