Unna 6 vuotta!

Rakas Unnani täytti keskiviikkona kuusi vuotta! Jälleen saa ihmetellä sitä, minne ne vuodet oikein vierii. En löytänyt koneelta yhtään tuoreita naamakuvia neidistä, joten tyydytään ihailemaan kuvaa, joka on varmaan sitten niitä vanhimpia.

Unnalla oli oikein synttärivieraskin, nimittäin ystäväni Emmiina ja flättinsä Justus ovat olleet meillä kyläilemässä tämän viikon. Unna kyllä nauttii toisen koiran läsnäolosta ja itsekin ihan mielissäni olen ulkoiluttanut niitä yhdessä. Pian saa Unnakin onneksi pysyvän koirakaverin laumaan :)

Tajusin, että viime postauksessani kertomus pennunkatselureissusta jäi ihan kesken, kun innostuin selostamaan tätä koko pentukuviota yleisesti. Niin siis....kävin tosiaan sunnuntaina Pietarsaaressa tapaamassa Annaa ja koiria. Pennut olivat kyllä suloisessa iässä. Itse olen ollut tosi vähän tekemisissä pienten pentujen kanssa eikä minulla ole juurikaan "silmää" vertailla niitä keskenään. Mutta siinä kun sitten seisotettiin ja kuvattiin pentuja toinen toisensa jälkeen, niin kyllä niistä yllättäen eroja rupesi löytymään, ainakin ulkomuodollisesti. Luonteeltaan tuntuivat olevan vielä tosi tasaisia kaikki.
Päivä kului tosi äkkiä pentuja ihastellessa. Ensi viikolla pitäisi sitten hakea oma pikkuinen kotiin, jee :)

Asiasta kukkaruukkuun. Eilen sain muistutuksen siitä miten tärkeää on verrytellä paitsi koira myös itsensä ennen agilitytreenejä. Meillä alkaa treenit neljältä ja joskus käy niin, että olen töissä kolmeen ja sieltä sitten kiirehditään agilitykentälle. No, eilen oli juurikin tällainen päivä. Alkuverkoiksi päästän Unnan yleensä juoksemaan vapaana ja itse tyydyn vain kävelemään perässä. Eilen tämä jäi vähän lyhyeksi kiireen takia, joten niinpä onnistuin heti ekan ratapätkän alussa venäyttämään reiteni aika ikävästi. Eipä sitten tullut lopputreeneistä paljon mitään kun keskittyminen meni jalan varomiseen. Kotona sitten pari buranaa nassuun ja kylmää jalalle. Tänään ei onneksi tunnu enää kipua, vähän vaan kiristää.
Joten, panostetaanpas tästä lähtien siihen verryttelyyn!

Mansikoita, näyttelykehiä ja pieniä otuksia

Tapahtumarikas viikonloppu takana! Mullahan oli juhannuslomani päätyttyä ihana kymmenen päivät työputki, joka päättyi nyt perjantaina. Vapaa viikonloppu kuluikin sitten mukavissa merkeissä.

Lauantaiaamuna sain aikaiseksi herätä aikaisin lähteäkseni hakemaan torilta mansikoita. Tammelantori olikin kahdeksan aikaan jo täynnä elämää. Eipä ole tullut kovin paljon toreilla käytyä täällä asuessani, vaikka itse kyllä voi myöntää pitäväni paljon toritunnelmasta. Tuo Tammelantori on kiva siksi, että siellä on myös ulkoilmakirppari, joka on ilmeisen aktiivisessa käytössä näin kesäisin.

Olisihan tuonne voinut jäädä pidemmäksikin aikaa kiertelemään ja katselemaan, mutta kello näytti jo sen verran, että oli aika lähteä hakemaan Unna kyytiin.

Juu, eli lauantaina Unna kävi jälleen näyttelykehässä pyörähtämässä, tällä kertaa Lammilla. Tuomarina oli Matti Luoso, jolla Unna on käynyt kerran aikaisemminkin. Käyttöluokassa oli Unnan lisäksi kaksi muuta narttua. Unna sai ERIn ja sijoittui luokkansa kolmanneksi kera seuraavan arvostelun:

Erittäin hyvän tyyppinen, sopivan kokoinen narttu. Hyvä pää, oikea purenta. Hyvä kaulapituus. Hyvä luusto. Hyvä eturinta, samoin runko. Hyvät kulmaukset. Liikkuu hyvin. Hyvä käytös.

Mitään negatiivista ei arvostelussa ollut, mikä hieman harmittikin, sillä minusta olisi reilua antaa joku syy sille, miksei SA:ta tällä kertaa herunut. Luokan kaksi muuta narttua saivat SA:t, mutta kai ne oli jälleen jonkin verran kookkaampia ja niistähän tuomarit nykyään tykkää. Jeppisjee.

Poltin muuten huomaamatta selkäni aika pahasti tuolla näyttelyssä. Koko kesän olen ahkerasti, jopa hysteeriseti lotrannut aurinkorasvan kanssa, mutta ei se tarvitse kuin yhden aurinkoisen päivän ilman suojakerrointa niin tsädääm, nahka käryää! Olin valinnut näyttelykuteiksi vieläpä paidan, jossa on selän puolella melko iso aukko. Voin kertoa, että tuli aika kivanmuotoinen rusketusraja.

Näyttelystä kotiuduttuamme kotona odotti mansikoiden pakastusoperaatio. En ole vielä kertaakaan yksin asuessani saanut aikaiseksi pakastaa mitään marjoja. Itse tykkään tosi paljon syödä marjoja aamu- ja iltapalaksi viilin, jugurtin tai murojen kanssa. Oon myös bongannut tuosta meidän takapihalta alkavasta metsästä melko paljonkin mustikoita, vois yrittää joku päivä käydä niitäkin keräilemässä talven varalle.

Lauantai-iltana istuttiin sitten vielä iltaa parin työkaverin kanssa. Pitihän sitä osa mansikoista säästää mansikkatorttuun, joka saatiin tuhottua aika tehokkaasti ihan kolmisinkin :)

Sunnuntaiaamuna hyppäsin sitten junaan kohti Pohjoista. Minua jännitti mitä tuleman piti, enhän ollut ollut piiiiitkään aikaan tekemisissä niin pienten otusten kanssa. Lisäksi tulisin tapaamaan ensimmäistä kertaa uuden perheenjäsenemme. Nämä otukset näyttivät nimittäin tältä:

Kyllä, ensi viikolla meille muuttaa uusi pikkuinen flätinalku! Haave toisesta koirasta on kytenyt jo pari vuotta. Harkitsin ottavani pennun jo Poppyn ensimmäisestä pentueesta kaksi vuotta sitten, mutta ajoitus ei vielä ollutkaan oikea. Nyt kun sama narttu astutettiin toisen ja kuulemma viimeisen kerran, tulin ratkaisun eteen: Nyt tai sitten ei vielä piiiitkään aikaan. Itse löydän ainakin tosi harvoin sellaisia yhdistelmiä, joista voisin pennun ottaa, joten tuntui että tämä tilaisuus olisi nyt käytettävä. Ja ihan hyvä tilannehan minulla nyt onkin pennun ottamiselle. Unna täyttää ylihuomenna(!) kuusi vuotta eli ikäero on vielä aikalailla sopiva. Lisäksi mulla alkaa syksyllä opinnot yliopistossa ja ainakin näillä näkymin aikataulu näyttäis melko joustavalta pennun kannalta. Eli touhuntäyteinen syksy luvassa, iiihanaa!
Pentueen kuulumisia löytyy täältä.

Viikonloppuvapaat jatkuu pidennettynä vielä tänäänkin, huomenna käyn tekemässä aamuvuoron ja keskiviikkona taas vapaa, jee! (Mikä tarkoittaa sitä, että viikonloppu menee töissä, mutta ei murehdita sitä vielä..;)

Korujuttuja

Nytpä esittelen korulippaani uudet ihanat tulokkaat. Vanha työkaverini on innokas koruharrastelija ja nämä kaikki ovat siis hänen tuotoksiaan, osa aivan uusia ja osa vanhoista koruistani tuunattuja malleja.

Ihanat lilat kaulaketjut

Raikkaan kirkas kaulaketju, oma suosikkini!

Puiset helmikorvakorut, ihanan maanläheiset :)

Tämä rannekoru on tuunattu rikki menneestä Afrikan tuliaisesta. Entinen kuminauhaversio muuttui heti tyylikkäämmäksi salpalukon myötä :)

Tämän kaulaketjun valkoiset helmet ovat peräisin äitin ikivanhasta tilaajalahja-tyylisestä kaulakorusta, joka sanoi sopimuksensa irti narun mennessä rikki. Pienillä hopeisilla välihelmillä ja kunnon lukolla sai nämäkin helmet uuden lookin!

 Mikäli tykästyit, voit katsella lisää Helylippaan antimia Facebookista.

Älkää peljätkö, muotiblogilinjalle en meinaa lähteä, mutta nämä uniikit tapaukset oli pakko esitellä :) Korut on mulle muuten tosi tärkeitä, harvoin lähden minnekään ilman korujani vaikken niitä ihan aina käyttäisikään. Yleensä päältä löytyy kuitenkin vähintään korvikset.

Keskikesän juhlaa

Juhannusta vietettiin tänä vuonna Hämeen sydämessä mökkeillen. Tietenkin saunottiin, uitiin, pelailtiin, syötiin ja juotiin hyvin. Nyt oli hyvä tilaisuus juhlistaa kouluun pääsyäkin samalla. Koiria oli paikalla lähes yhtä paljon kuin ihmisiäkin, neljä kappaletta! Unnan kaverina oli tuttu siskoni staffi sekä pari kappaletta beagle-neitejä. Kyllä on ilo seurata miten koirat viihtyvät mökillä luonnon helmassa.

Kiva, kaislikkoinen ranta ja oma soutuvene tarjosivat loistavan tilaisuuden vesinoutojen harjoitteluun. Meinasin ottaa ihan vain markkeerauksia, koska olen aina ollut tosi varovainen harjoittelemaan vesiohjauksia, sillä olen luullut ettei Unna vielä osa sivusuuntia tarpeeksi hyvin. Kuitenkin, yksi markkeerauksista lensi veteen enemmänkin leipäkiven tyyliin eikä Unna heti osunut oikeaan paikkaan. Ajattelin sitten kokeilla herättää Unnan huomion sen ollessa vedessä ja näytin suuntaa vasemmalle damin suuntaan. Ja sinnehän se kääntyi, tosi nätisti! Kokeiltiin vielä pari samanlaista ohjausta lisää, myös oikealle puolelle, ja hyvin meni.
Jatkossa täytyisi vaan treenata pidemmilla matkoilla, nythän Unnan ei tarvinnut kauaa uida ohjauksen jälkeen kun se juo näki damin. Mutta olin kyllä tosi yllättynyt siitä, miten hyvin Unna ottaa vedestä suuntia, jee!

23.6.2011

Tänään siis koitti se The Päivä, jolloin ratkeaisi minun tulevaisuuteni ainakin seuraavan vuoden ajaksi. Saa kyllä olla kiitollinen Tampereen yliopiston nopeasta pääsykoerumbasta, siitä että päästävät poloiset hakijat piinasta jo ennen Juhannusta!

Itsehän jaksoin hepuloida pääsykokeiden jälkeiset päivät melko aktiivisesti, tuli aika moneen kertaan laskettua omat arviot pääsykoepisteistä. Heti kokeen jälkeen oli hyvä ja onnistunut fiilis, mutta sitten alkoikin pikkuhiljaa hiipiä epätoivo kaikkia pikkuvirheitä pohtiessa.

Luojan kiitos melko pian pääsykokeiden jälkeen tuli paljon muuta tekemistä. Muutto lattianhinkkauksineen oli juuri sopivaa puuhaa turhautuneisuuden purkamiseen, vei kivasti ajatukset muualle. Oli aikaa puuhastella Unnan kanssa kunnolla ja viettää illanistujaisia kavereiden kanssa. Ja kaikki tämä ilman huonoa omatuntoa siitä, että "nytkin voisin olla lukemassa".
Lopulta koko halvatun pääsykokeet unohtuivat jonnekin aivojen syövereihin, eikä niitä tarvinnut ihan joka päivä miettiä.

Kunnes koitti tämä päivä. Ensin meinasin, että valvon koko yön yliopistohaku.fi -sivustollani, sormi F5-näppäimellä. Mutta sitten onneksi tajusin, ettei siinä ole mitään järkeä, että aamu tulee nopeasti kun vain käyn nukkumaan. Aamulla heräsin kuuden aikaan ja sinnittelin sängyssä vielä tunnin verran, nautiskellen epätietoisuudesta sen viimeisen kerran. Sitten rohkenin avata netin ja kurkata oman tuomioni. Sitten meinasi happi loppua: Hyväksytty.

Itkuhan siinä tuli ja lievä hyperventilaatio. Aivan uskomatonta. Minussa kai asuu pieni pessimisti, kun olin jo henkisesti valmistautunut jäämään rannalle tänäkin vuonna. Mutta ei, toinen kerta toden sanoi!
Elokuussa alkaa siis opinnot Tampereen yliopistossa lääketieteen koulutusohjelmassa :)

Galenosta tuskin poltan juhannuskokossa, on se sen verran arvokas opus, niin rahallisesti kuin ehkä jopa tunteellisestikin :D Sitä voi sen sijaan käyttää esim hyvänä lasinalusena, kuten tässä kuvassa.

 

Tällainen oli siis minun aamupalani tänään ;)

Provinssin kautta lomalle

Perjantaina minulla alkoi siis ruhtinaallinen reilu viikon loma! Heti lauantaina hyppäsinkin junaan kohti Seinäjokea (harvoin muuten tulee lähdettyä Tampereelta junalla pohjoiseen, aina vaan itään tai etelään...) rinkka täynnä seikkailumieltä. En oikein tiennyt mitä odottaa koko viikonlopulta, joten päätin olla avoimin mielin.

Meillä oli leirintäalueella asuntoauto, joka tuntuikin lopulta varsin luksukselta verrattuna niihin satoihin ellei tuhansiin telttoihin, jotka näyttivät viikonlopun edetessä yhä enemmän roskakasoilta.

Eräs ystävä sattuu asumaan ihan festarialueen tuntumassa, joten sielläkin tuli käytyä moikkaamassa kavereita. Aivan ihana vanha puutalo isolla tontilla maaseudun rauhassa, me like! Siellä sain myös purkaa ikävääni Unnaan (kyllä, jo samana päivänä), sillä talosta löytyi kokonaista kolme koiraa rapsutettavaksi.

Pendulum ja tunnelma taivaissa

Pendulum oli yksi oman must see -listani kärkinimistä ja se ylittikin odotukset huikealla pläjäyksellään lauantai-iltana. Piti siirtyä jossain vaiheessa vähän kauemmas, sen verran hurjia tanssirinkejä muodostui yleisön keskelle :D

Scandinavian Music Group

Esiintyjistä odotin ehkä eniten takuuvarmaa ja ihanaa Scandinavian Music Groupia, joka esiintyi sunnuntaina ensimmäisenä päälavalla. Jo ennen SMG:n keikkaa lavan eteen oli kertynyt runsaasti illan pääesiintyjän, System Of A Downin faneja odottamaan iltaa. Ne ihmetteli, että "tuleeko tänne oikeesti jotku katsomaan jotain SMG:tä??". Voisin kysyä samaa niiltä: Miten jotkut jaksaa seistä koko päivän yhdessä paikassa nähdäkseen jonkun SOADin? :D

Sunnuntain JukkaPoika oli myös positiivinen yllätys. Ihan mahtavaa fiilistelyä ja rentoa meininkiä!
Ja pitihän se SOADkin sitten käydä katsomassa lopulta, tosin hyvän matkan päästä pahimmasta ihmismassasta. Kuulemma en olis saanut kyytiä kotiin, mikäli olisin valinnut Jaren ja VilleGallen sen sijaan. Höh.

Kaikenkaikkiaan onnistunut festarireissu, täytyy ehdottomasti lähteä uudemmankin kerran!

Omnomnom, tällaistakin herkkua löytyi festarialueelta.

 Lomailu on jatkunut tähän asti muutoin ihan kotosalla. Vaikka kalenterissa ei ole ollut viimepäiville mitään ihmeellistä, kummasti sitä tekemistä silti löytyy ja ilmaantuu. On ollut ihan kiva laitella kämppää rauhassa kuntoon, pestä pyykkiä ja käydä kaupoilla. Joskus on kiva lomailla tekemättä mitään sen ihmeempää.
Tänään kävin moikkaamassa ystävää kaupungilla ja samalla sitten vähän shoppaltiin. Muka alennusmyynteihin mentiin, mutta tietenkin lopulta suurin osa löydöistäni oli niitä normaalihintaisia :D

Parina päivänä on käyty myös treenaamassa nomea tuossa läheisellä suolla. Siitä lisää ehkä myöhemmin.

Mahtava Minä!

Hyvää maanantaita kaikille! Mulla alkaa tämän viikon jälkeen elämäni ensimmäinen palkallinen kesäloma, jea! Sen kunniaksi postiluukusta kolahti myöskin elämäni ensimmäinen tällainen:

Kyllä, pienen elämäni aikana en ole vielä saanut aikaiseksi osallistua yksillekään festareille, joten tänä kesänä päätin tehdä asiaan muutoksen. Provinssiahan vietetään tulevana viikonloppuna Seinäjoella.

En varmaan ole ainoa, joka on ihan helpottunut kun tuo 30 asteen helle vähän hellitti. Hyvällä omalla tunnolla jaksaa olla töissä vielä tämän viikon!