Itsehän jaksoin hepuloida pääsykokeiden jälkeiset päivät melko aktiivisesti, tuli aika moneen kertaan laskettua omat arviot pääsykoepisteistä. Heti kokeen jälkeen oli hyvä ja onnistunut fiilis, mutta sitten alkoikin pikkuhiljaa hiipiä epätoivo kaikkia pikkuvirheitä pohtiessa.
Luojan kiitos melko pian pääsykokeiden jälkeen tuli paljon muuta tekemistä. Muutto lattianhinkkauksineen oli juuri sopivaa puuhaa turhautuneisuuden purkamiseen, vei kivasti ajatukset muualle. Oli aikaa puuhastella Unnan kanssa kunnolla ja viettää illanistujaisia kavereiden kanssa. Ja kaikki tämä ilman huonoa omatuntoa siitä, että "nytkin voisin olla lukemassa".
Lopulta koko halvatun pääsykokeet unohtuivat jonnekin aivojen syövereihin, eikä niitä tarvinnut ihan joka päivä miettiä.
Kunnes koitti tämä päivä. Ensin meinasin, että valvon koko yön yliopistohaku.fi -sivustollani, sormi F5-näppäimellä. Mutta sitten onneksi tajusin, ettei siinä ole mitään järkeä, että aamu tulee nopeasti kun vain käyn nukkumaan. Aamulla heräsin kuuden aikaan ja sinnittelin sängyssä vielä tunnin verran, nautiskellen epätietoisuudesta sen viimeisen kerran. Sitten rohkenin avata netin ja kurkata oman tuomioni. Sitten meinasi happi loppua: Hyväksytty.
Itkuhan siinä tuli ja lievä hyperventilaatio. Aivan uskomatonta. Minussa kai asuu pieni pessimisti, kun olin jo henkisesti valmistautunut jäämään rannalle tänäkin vuonna. Mutta ei, toinen kerta toden sanoi!
Elokuussa alkaa siis opinnot Tampereen yliopistossa lääketieteen koulutusohjelmassa :)
Galenosta tuskin poltan juhannuskokossa, on se sen verran arvokas opus, niin rahallisesti kuin ehkä jopa tunteellisestikin :D Sitä voi sen sijaan käyttää esim hyvänä lasinalusena, kuten tässä kuvassa.
Tällainen oli siis minun aamupalani tänään ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti