Täydellinen sunnuntai

Tänään siis käytiin Iidan kanssa Tampereen ryhmiksessä pyörähtämässä. Narttujunnuja oli kaksi Iidan lisäksi. Seuraavanlainen arvio saatiin tuomari Jaana Hartukselta:

Keskikokoinen, tasapainoisesti rakentunut, vielä kovin kesken kehityksen oleva nuori narttu. Lupaava raajaluusto. Varsin hyvä pää. Hyvä ylälinja. Varsin pysty olkavarsi. Hieman luisu lantio. Vielä löysyyttä liikkeessä. Pentukarvassa. Rungon hapsutus puuttuu.

"Annetaan sille nyt ERI vaikka vielä kakara onkin", hymähti tuomari. Ihan kiva arvostelu mielestäni. Olis se kyllä aika epäilyttävää, jos flätti ei olis kesken kehityksen junnuluokassa.... Ja kyllä Iidalla on rungossa hapsuja, ainaki pieniä! :D
Iida myös voitti luokkansa, mutta yhtään SA:ta ei jaettu, koska kaikki oli niin keskenkasvuisia vielä. Kehui kylläkin kaikkien kolmen hyvää lihaskuntoa ;)

Narttujen serti jäi tästä näyttelystä jakamatta kun parhaaksi nartuksi valikoitui valioveteraani. Täytyy kyllä ehdottomasti käydä uudestaan näyttäytymässä myöhemmin, kunhan tuo ipana tuosta vähän aikuistuu!
Näyttelyn päätteeksi käytin Iidan vielä uimassa. Se vähän ujosteli alkuun kallioista rantaa ja Näsijärven hurrrrrjia aaltoja, mutta nopeesti sitte uskaltautui kuitenki veteen kun otin pari daminoutoa. Melkoista porskuttamista on vielä sen uinti.

Kaunis, aurinkoinen ja LÄMMIN sunnuntai jatkui ruuanlaitolla, jonka jälkeen suunnattiin kaverin kanssa keskustaan aikomuksenamme käydä tsekkaamassa Hämeenpuiston eurooppalainen ruokatori, joka oli nyt pystyssä viimeistä päivää. Oijoi mitä kaikki herkkuja siellä olikaan! Ihan hyvä ku tuli syötyä kotona ennen lähtöä... Tarttui sieltä mukaan vähän niitä ihania, isoja fudgeja (lakritsi on parasta!) ja jätskiä.

Nyt illalla käytiin vielä Unnan kanssa juoksulenkillä. Olin luvannu sille, että se pääsee privaattilenkille ja uimaan tänään kun ei kerran päässy näyttelyyn mukaan. Nää tämmöiset kesäillat on kyllä ihan parhaita aikoja juoksulenkeille: pärjää lyhythihaisssa, aurinko paistaa, mutta silti ei oo enää liian kuuma kun aurinko alkaa laskee jo mailleen. Ja se tuoksu tuolla metsässä, ah!

Takana siis aikalailla täydellinen sunnuntai. Ja nyt on vasta toukokuu. Kesä vielä edessä. Parhautta.

(Suojasin fiksusti naaman ja käsivarret heti aamulla aurinkovoiteella, mutta tietenki jäi niskaan se perinteinen pläntti, jonne asti ei rasvaa tullu laitettua. Ja nyt se on sit tulipunanen. Millonhan sitä oppii? :D)

Kesä jee!

No helou! Missähän välissä helmikuu vaihtui toukokuuksi, saanko kysyä? Vähän kiirusta on pitäny koko kevään ja blogi on joutunu näköjään siitä vähän kärsimään.

Eka lukuvuosi on nyt siis paketissa. Meillä oli viime viikolla viimenen tentti ja tällä viikolla alkoiki sitte jo työt. Jännää taas koittaa totutella työrytmiin opiskeluvuoden jälkeen.

Iidan kanssa ollaan agilitya aloiteltu hiljalleen nyt keväällä. Oon ruvennu opettamaan kontakteja 2on2offilla. Aloitin naksuttelemalla siitä, kun I laittoi takajalkansa lattialla oleville sohvatyynyille. Nopeesti hoksasi idean ja sitten rupesin naksuttelemaan kaikenlaisille pinnoille samasta jutusta: sohvalle, isoille kiville, kadunreunalle... Nyt ku viime viikolla käytiin hallilla treeneissä, niin ei tarvinnu mennä kun pikkasen puomin lähelle, niin se heitti takapäänsä sinne kontaktille ja palkka siihen. Jännä nähdä miten etenee tää juttu, ainakin tällä hetkellä näyttäis ihan toimivalta Iidalle.
Keppejä oon kans ruvennu opettamaan ohjureilla. Ekaks kokeilin semmosilla hallilla olevilla verkoilla, mutta ne oli niin risaset, niin vaihdoin sellasiin ohuisiin putkiohjureihin. Muutamasta välistä oon ottanu jo niitä poiskin ja ihan kivasti on menny. Pitää ruveta vaan rohkeesti poistamaan niitä mahdollisimmaan nopeesti, että pääsis niistä pian eroon.

Käytin Unnan röntgenissä tossa lopputalvesta ja sillä löyty nivelrikkoa siitä leikatusta polvesta. Oon huomannutkin Unnan varovan sitä jalkaa kovan rasituksen jälkeen. Ajattelin sitte laittaa sen eläkkeellee agihommista. Eihän se oo kiva harrastaa, jos joutuu miettimään sitä jalkaa. Ja muutenki ku se syttyy agilitysta niin paljon, että ei se osaa yhtään varoa sitä eikä välttämättä näytä vaikka olis kipeeki.
Onneks se polvi ei normaalioloissa vaivaa sitä juuri mitenkään. Normaalisti se kulkee mukana lenkeillä edelleen (:

Sunnuntaina Iida menee ekaa kertaa näyttelyyn junioriluokkaan. Ei vaan olla saatu vieläkään näyttelypostia ja soitinki äsken järjestäjille ja tiedustelin asiaa. Toivottavasti en oo mokannu sitä ilmottautumista...

Maistakaapa muuten uutta Fazerina-jäätelötuuttia! Söin äsken moisen ja nousi kyllä heti suosikkien joukkoon ;)

Treenijuttuja, vähän reissuja ja sukkamysteeri

Huhhuijjaa kuinka pitää taas kiirettä, kun ei ole taas tänne ehtiny kirjoittelemaan, vaikka kaikkea juttua kyllä riittäis raportoitavaksi.

Aloitetaans nyt sitten vaikka koirajutuilla:

Iidan kanssa ollaan nyt käyty maanantaisin Pirkan Nuuskujen perustottelevaisuuskurssilla sosiaalistumassa. Tekee ihan hyvää tehdä juttuja häiriössä, muiden koirien läsnäollessa. Siellä on mennyt tosi kivasti. Vielä on kaksi kertaa jäljellä.

Iidan kanssa ollaan tehty tokojuttuja hissukseen, lähinnä perusasentoa, sivulletuloa, seuraamisen alkeita ja maahanmenoa. Lenkeillä ollaan tehty yhdellä damilla muisiharjoituksia: ollaan jätetty dami matkan varrelle, kävellään eteempäin ja jossain vaiheessa saa hakea. Alkuun oli pientä epäröintiä kun pidensin matkaa. Tein sitten lyhyemmällä matkalla enemmän toistoja ja nyt meneekin jo kivasti pidempääkin.

Pari viikkoa sitten oltiin hallilla itseksemme treenaamassa agilitya ja otin sitten Iidankin kanssa putkea ja mataa hyppyä. Lopulta mentiin huima ratapätkä; hyppy-putki :D Hyvin oli taas neiti innoissaan!

Unnan kanssa aloiteltiin tosiaan rally-tokokurssi. Yksi kerta on vasta ollut sitä, kun on ollu tässä välissä niin kovia pakkasia, että treenikertoja on jouduttu perumaan. Ihan hauskalta vaikuttaa tää rallytoko. Tykkään erityisesti siitä, ettei se oo niin pikkutarkkaa pilkunviilausta kuin tavanomainen toko. Käskyjen määrää ei ole rajoitettu ja koiraa saa kehua suoritusten aikana.

Unna pääsi hierojalle viime viikolla. Ajattelin nyt hierotuttaa sen, kun on aloiteltu taas vähän aktiivisemmin agilityn parissa syksyn tauon jälkeen. Sai kehuja hyvästä lihaskunnosta, jes! Hieroja huomasi, että Unnan selkäranka on hitusen vino, luultavasti johtuen siitä polvileikkauksesta. Toipuessaanhan se joutui tietenkin kävelemään toispuoleisesti, joten lihaksetkin ovat kuulemma kehittyneet aivan erilaisiksi takajaloissa.

Tämä selittää myös erään asian, jota oon ihmetellyt tokoilun yhteydessä. Unna nimittäin jää paikallamakuuseen aina hiukan vinoon, kääntää kroppaa siis vasemmalle. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että Unna ei saa pidettyä leikattua polveaan koukussa ihan täysin tiiviisti kiinni vartalossa. Sen huomaa tosi selväsi kun Unna makaa, jännä kun en ole tullut itse ennen huomanneeksi!

Mitäs sitten? Pari viikkoo sitten mä sain hiukan lomailla, kun tehtiin koulukavareiden kanssa viikonloppureissu Kolille. Pakkastahan oli silloin se vaatimattomat 30 astetta, joten rinteessä ei kovin kauan kerrallaan viittiny olla. Oli silti hauska reissu! Talvista Kolia en ollut ennen nähnytkään, viimeksi kun siellä kävin oli asteita samaiset 30, mutta vaan plussan puolella!

Kolilla elokuussa 2010

Kolilla helmikuussa 2012

Tytöt oli mun reissun ajan ystäväni luona lomailemassa. Patu-labradori oli pitänyt huolta huvituksista ja tulos oli sen mukainen kun palailtiin kotiin lepäämään:

Tytöt lataa akkuja viikonlopun jälkeen

Viime viikonloppuna lauantaipäivä kului akateemisen kyykän mm-kisoissa Hervannassa.

Kyykkää

Illaks sitten ajeltiin Helsinkiin siskon synttäreitä juhlistamaan. Tytötkin pääsivät mukaan hengailemaan illanviettoon:

Pelataanks?

Koulussa alkoi tällä viikolla taas uusi jakso, aiheenaan liikkuminen. Viime jakson aineenvaihdunta oli aikas kivutonta settiä, välillä jopa leppoisaa. Nyt tuli taas todellisuus vastaan, kun heti ekalla viikolla alkoi armoton luuston ja lihasten latinankielisten termien tankkaaminen. Tällä viikolla olin koululla joka päivä vähintään kuusi tuntia ja tänäänkin perjantain kunniaksi oli koulua kahdeksasta viiteen! Vaikka päivien aikana on tyhjiä taukoja, jolloin ei ole varsinaista opetusta, olen oppinut hyödyntämään ne kirjastossa. Näin tulee tehtyä hommat koulussa päivän aikana eikä kotiin jää niin paljon hommaa. Saa sitten hyvillä mielin illalla tehdä muita juttuja.

Iida järjesti alkuviikosta pienen yllätyksen. Joululomalla kadotin Kajaaniin yhden sukan, varmaan joskus joulun aikoihin. Sanoin äitillekin, että ottaa talteen jos tulee vastaan. Säilytin oikein sen parin toisen sukan, mikäli tämä kadonnut vielä löytyis. Noh, maanantaina mä herään siihen, että Iida oksentaa. Sieltä tuli ihmeellinen möykky ja kattelin, että mikä hitto tää on. Pienen huuhtelun jälkeen se paljastui siksi kadonneeksi sukaksi! Ei juma! Siis se on ollu sen mahassa arvaten yli kuukauden!!! Herää kysymys, mitä muuta roinaa ton neidin mahassa mahtaa olla.?

Sukka ja sen "kadoksissa" ollut pari

Huomenna pitäis mennä tokokokeeseen talkoilemaan. Ihan kiva kun pääsee seuraamaan luokkia sivusta, jos sais inspistä vähän tohon perus tokoiluunkin :)

Paluu arkeen

Kun viettää kuukauden päivät kotikotona porukoiden luona, tuntuu paluu omaan arkeen etukäteen todella ahdistavalta. Mutta kylläpä vaan tuntuikin loppujen lopuksi hyvältä palata Tampereelle omaan kotiin! Varsinkin kun tänne oli satanut poissaollessani niin paljon lunta ja lisää tulee vaan kokoajan. Ensitöiksi piti käydä raivaamassa meidän vakilenkkipolut auki metsässä. Lunta on puissa niin paljon, että pitkät, ohuet koivunrungot kaartuvat maahan asti, on noita puita näyttänyt katkeilevankin lumen painosta. Meidän lenkkimaastot onkin nyt kuin oikea winter wonderland!

Koulussa alkoi aineenvaihduntajakso. Käydään siis läpi eri ravintoaineiden (hiilihydraatit, rasvat, proteiinit) aineenvaihduntaa ihmiselimistössä. Tosi mielenkiintoista settiä, itse kun olen aina tykännyt kemiasta ja ravitsemuskin kiinnostaa kovasti. Oikeanlainen ravitsemus tuntuu olevan nykyään oikea kuuma peruna. Koulussakin on välillä sivuttu tätä suomalaisten ihanaa muoti-ilmiötä, karppausta. Itse en ole oikein osannut muodostaa siitä minkäänlaista mielipidettä, kun en ole ollut oikein selvillä sen todellisista vaikutuksista, hyödyistä ja haitoista. Jospa tän kurssin jälkeen osais vähän paremmin ottaa kantaa siihenkin asiaan. Mitä ruokaan tulee, itse oon kyllä sitä mieltä, että kaikkea kohtuudella :)

Eilen aloiteltiin taas aksareenit Unnan kanssa, jee! Oli kyllä taas itellä vähän ohjauskuviot hakusessa, ei tee hyvää nää tämmöset tauot! Mutta jospa nyt saatais taas treenattua niin, että keväällä ja kesällä pääsis taas kisailemaan. Nyt alotetaan Unnan kanssa tehotreenit kontakteilla, ne kun tuntuu olevan se suurin hidastava tekijä.
Mulla oli aikeissa ilmottaa Unna kilpailuun tähtäävien tokoryhmään, mutta ei sitten mahduttu. Mutta, mäpäs ilmotin sen sitte arvatkaapa mihin: rally-tokokurssille! :D Haha, en tiedä lajista juuri mitään, mutta ihan kiva kokeilla välillä jotain uutta :) Perustokoillaan sitten siinä sivussa.

Mulla on ihan sellainen kutina, että Iidalla on alkamassa juoksu. Se on jotenkin flegmaattisemman oloinen, pissailee paljon ja nuolee itseään. Sitä paitsi, mulla on nyt Pontus täällä koiravieraana ja se tuntuu olevan kovin kiinnostunut Neidistä. Apua, ei se saa olla vielä niin iso tyttö!

Lauantai-illan jatkoja vaan sitte!

Tamminäyttely

Lauantaina Iida pyörähti näyttelykehässä Kajaanin tamminäyttelyssä. Flatit tuomaroi tanskalainen Gert Christensen. Iida oli ainut pentu, mutta tuomari tuntui tykkäilevän neidistä kovasti ainakin arvostelun perusteella:

Seven months. Good size. Feminine head and expression. Scissor bite. Nice eyes. Good neck and topline. Well-set tail. For her age good body. Sufficient angulated. Moves close behind. Needs to stabilize front movement. Good coat. Good temperament. Most promising.

Näin siis Iidalle ykkönen ja kp! :)

Otettiin vielä vähän poseerauskuvia kun turkkikin oli showkunnossa. Ja Unnasta tietenki kans, tasapuolisuuden nimissä! :D Iskälle kiitos kuvista!

Iida

Unna

Paukkuja

Ajeltiin tänään koirien kanssa vähän kauemmas kaupungista metsälenkille. Jonkin matkan päässä lenkkipaikastamme sijaitsee ampumarata, josta kuului pauketta kun lähdettiin reippailemaan. Ajattelin, että käydään palatessa katsomassa siellä, josko ampujat olisivat vielä paikalla. On ollut nimittäin suunnitelmissa käydä siellä joku päivä muutenkin, tutustuttamassa Iidaa laukauksiin.

Lenkin jälkeen ajettiin ampumaradalle ja siellähän oli kokonainen joukko miehiä treenaamassa kiekkojen kanssa. Jee, sattuipa sopivasti! Ajoin auton kauemmas ja lähettiin Iidan kanssa käppäilemään hiljalleen radalle päin. Iida kuunteli valppaana eikä ollut minkäänlaista pelkoa havaittavissa. Lopulta seisottiin ampujien takana, sopivan välimatkan päässä. Vähän äijät ihmettelivät ensin, että mitä me siinä seisoskellaan, mutta varmaan hoksasivat jujun, kun noutajan kanssa olin liikkeellä :)

Lomailu jatkuu

Ah, viimeinen lomaviikko aloitettiin heti aamusta reippaalla metsälenkillä Hanna-Marin ja poikien kanssa. Iida on vielä vähän liian pieni ja kiltti poikien lenkkikaveriksi, joten se sai odottaa autossa omaa private-lenkkiään. Kunhan oppii pitämään pojat ruodussa niin pääsee sekin mukaan kimppalenkille.

Tytöt hangessa 7.1.2012

Viime viikolla tuli näyttelykirje ja selvisi, että Iida onkin ainut flattipentu lauantain näyttelyssä. Hehhe, saas nähdä mitä tuomari tykkää. Toivottavasti ei oo tuomarin mielestä liian pulska, kun minusta näyttää että se on vähän lihonut viimeaikoina! Tainnut joulu tehdä tehtävänsä...... Täytyy alkaa vähentää ruokamääriä nyt kun pahin kasvuvaihe alkaa olla ohi.

Avasin myös talviurheilukauteni viime viikolla. Käytiin Saran kanssa Vuokatissa rinteessä, minä pitkästä aikaa lumilaudalla. Oli taas vähän totuttelemista, ensinnäkin kun siteet oli ekan mäen ajan laudassa väärin päin siskoni jäljiltä! Vuokraamon pojat oli onneks kilttejä ja käänsi siteet käden käänteessä, ja johan rupes sujumaan.
Viikonloppuna kävin kahtena päivänä hiihtämässä pikkulenkit. Rikoin jo suksia jalkaan laittaessa viime talven hiihtosaldon, joka oli pyöreä nolla :D Jospa tänä talvena kertyis kilometrejä vähän enemmän.

Unna

Iida

Eilen käytiin moikkaamassa Iidan veljeä, Pemua (Elvenpath's A Thunder Of Drums), joka asustelee täällä Kajaanissa. Kovasti oli poika samannäköinen kuin siskonsa, oikein mukavan oloinen koira. Käytiin siinä sitten pikkulenkillä koirien kanssa ja juotiin kaffet.

Meidän elämä tulee helpottumaan muuten aika huomattavasti, kun saadaan auto käyttöön Tampereelle. Ei tarvitse enää julkisilla matkustella noiden kahden kanssa, mikä helpotus! Viikonloppuna körötelläänkin sitten näyttelyn jälkeen kohti etelää ja arkea.

Mutta nyt nautitaan vielä viimeisestä lomaviikosta täysillä! Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!