Lauantaina töiden jälkeen pakkasin koirat autoon ja startattiin kohti Pietarsaarta. Perille saavuttiin kasin aikaan illalla. Anna oli Lottenin kanssa treenaamassa vesijuttuja veneen kanssa, joten mentiin sitte suoraan sinne. Iidan kanssa otettiin sitten myös muutama nouto, jotka heitettiin veneestä. Iidahan pääsi Juhannuksena tutustumaan veneeseen, mutta yhtään noutoa ei oltu vielä tehty. Ja eipä tuo nyt siitä ottanut häiriötä yhtään. Pari ekaa noutoa oli melkoista porskuttamista, tosi vähän kun on vesihommia vielä tehty. Uintityyli parani kuitenkin joka kerralla, ja viimeiselle Iida ui jo ihan mallikelpoisesti. Myös matkaa pidennettiin vähitellen.
Puoli kymmenen aikaan sitten pakkailtiin vene kärryyn ja päästiin lähtemään syömään ja nukkumaan yön yli.
Sunnuntaiaamuna aloiteltiin treenit kymmenen aikaan. Mukana olivat myös Iidan veli Pemu omistajineen. Ekaks tehtiin
markkeerauksia sellaisella kangasmetsäkaistaleella, jossa oli mäntyjä katkomassa heittoradan näkyvyyttä. Markkeerauksia ei olla ihan hirveesti tehty, varsinkaan metsässä, joten Iidalla oli alkuun pieniä vaikeuksia paikantaa tarkkaa aluetta ja pysyä sillä. Etsi sitten damia enemmänkin haulla. Heitettiin koko ajan samaan paikkaan ja pidennettiin matkaa hieman peruuttamalla, joten heittojen myötä Iida hoksasi keskittyä sille tietylle alueelle. Viimeiset menikin sitten ihan nappiin. Pariin heittoon myös ammuttiin ja sen kanssa ei ollut ongelmaa.
Treenattavaa: markkeeraukset, heittoja tietylle alueelle, etäisyyttä vaihdellen.
Sitten siirryttiin
rantaan. Vene oli taas mukana kuvioissa. Tehtiin pari noutoa veneestä ihan damilla, ja nyt Iidan uinti oli alusta alkaen huomattavasti parempaa kuin edellisenä iltana. Sitten veneestä heitettiin telkkä ja sen Iida otti hyvin. Lokin kohdalla Iida kävi ensin sen luona kääntymässä, ihmetteli hetken kun ei saanut siitä oikein otetta (se oli iso ja kovin vettynyt) ja palasi takaisin. Sitten sama heitettiin uudelleen vähän lähempänä rantaa ja sen Iida toi siivestä kiinni pitäen. Otettiin lokin kanssa sama uudelleen vähän kauempaa. Iida vähän hämääntyi noista linnuista vedessä ja meni vaisummin uimaan. Toi kuitenkin taas lokin rantaan hieman pinnallisella otteella, mutta kuitenkin.
Treenattavaa: lokin kanssa treeniä, oikea pito-ote
Välissä pidettiin himan taukoa ruokailun ja kahvittelun merkeissä.
Seuraavaksi tehtiin
hakuruutu variksilla. Koirat saivat katsella alueen täyttöä lähetyspaikalta. Tämä meni Iidalla kaikista varmimmin. Se osaa käyttää hyvin tuulta apunaan. Täytyy itse muistaa käyttää sitä hyödyksi lähetyssuunnan valinnassa. Annettiin hakea neljä viidestä ja Iida teki varmanoloista työtä koko ajan. Jes!
Treenattavaa: Iida mun lähellä riistan kanssa, ei mikään kiire sylkäistä pois
Viimeiseksi tehtiin
jäljet pupulla. Ekaks ihan lyhyt, että nähtiin miten käyttäytyy. Iida ei mennyt ihan jälkeä pitkin, lähinnä risteili sen ympärillä, taas enemmän haun kaltaista. Palasi jäljen alkuun ja sitten meni paremmin sitä myöten. Spontaani ylösotto ja käteen palautus. Sitten pidempi ja kaareva jälki. Se meni kans hieman haulla, mutta paremmin kuin eka. Palautus käteen asti.
Tää jälki on mun oma mörköpeikko sen takia, koska Unnan kanssa on ollut niin paljon ongelmia (nimimerkki kaksi kertaa NOU0 jäljeltä). Aina jännitän näköjään jälkeä, vaikka kyseessä ihan eri koira. Kunhan vaan pääsisin tästä epävarmuudesta, etten tartuta sitä Iidaanki. Ihana huomata, että ainakaan nyt ei ollut mitään mörköilyä havaittavissa (kop, kop).
Päivän aikana tehtiin siis kaikki taipparijutut läpi ja näyttää ihan hyvältä tällä hetkellä. Pieniä juttuja olis vielä treenattavana, ennen kuin uskaltautuu kokeeseen. Katsotaan nyt josko sitten syksyllä mahdollisesti käytäisiin kokeilemassa.
Unnakin pääsin päivän päätteeksi vielä jäljelle. Pientä ällöilyä oli havaittavissa taas. Kesken palautuksen rupes vähän sitä tutkimaan matkalla. Mutta toi sitte käteen asti kun olin piilossa. Unnan mörköily näyttää olevan jo historiaa (pää kypsynyt), mutta jäänteenä siitä on hirveä ällöreaktio kania kohtaan. Kovasti houkuttaisi viedä se vielä kokeeseen joku päivä, mutta ärsyttää kun ei voi olla varma siitä ottaako se sitä kania vai ei....hmm.
Antoisa treeniviikonloppu siis vietetty, ISO KIITOS Annalle, joka jaksaa aktiivisesti järjestää tämmöisiä treenipäiviä. Myös Lottenille kuuluu kiitos treeniavusta. Onneksi sää suosi meitä, vältyttiin ennustetuilta sateilta täysin!
Takaisin kotiin ajeltiinkin sitten hyvin sateisessa säässä. Välissä piti ihan pysähtyä valtatien sivuun muiden autojen seuraksi sadetta pitämään.
