pimeyttä, juoksua ja hakua

Kylläpä tuntuu venyvän tämä syksy, kun ei lunta ole vielä kuulunut. Alkaa käydä rankaksi tämä ainainen pimeys. Mä olisin ainaki jo ihan valmis lumentuloon ensinnäkin just tuon pimeyden takia ja lisäks, että muuttuis koirien ulkoilutus vähän siistimmäksi puuhaksi. Onneks ei nyt oo sentään sadellut kauheesti, joten äärimmäiseltä kurarallilta on vältytty.

Unnalla on juoksu. Unna on niin leidi että. Ei yhtään tykkää lähteä Ipanan leikkeihin mukaan ja lenkilläkin vaan sipsuttelee menemään. Kuseksii joka mättäälle ja kotona vaan makoilee masentuneena. Että ei siitä sen enempää :D

Iidan kanssa kokeilin tänään pientä hakuharjoittelua. Vein kuusi damia hyvin pienelle alueelle metsään ja sitten lähdettiin I:n kanssa sinne käppäilemään, ilman mitään käskyjä siis. Iida tietenki arvasi jutun juonen heti ja lähti innoissaan alueelle, jossa olin tepastellut. Teki kyllä melko ilmiömäisen hienonnäköistä hakua noin ensikertalaiseksi, mulla ihan suu loksahti auki kun se lähti sinne niin kuin mikäkin vanha tekijä. Ja teki työtä selvästi nenällään, otti jonkin verran ilmasta vainua. Muutaman palautuksen jälkeen, lähdettiin poispäin alueelta ja palattiin uudelleen toisesta suunnasta. Siinä se vähän mietiskeli, että mitähän nyt, mutta sitten sai taas hajua dameista ja löysi loputkin. Hyvältä siis vaikuttaa!
Ollaan käyty nyt pari kertaa Pirkan nuuskujen pentunoutoharjoituksissa sosiaalistumassa. Tekee hyvää päästä tekemään juttuja häiriössä.

Eipä tulis lähdettyä iltapimeällä lenkille ilman noita karvalaisia. Koulustakin kun pääsee, niin jo hämärtää ja pitäis ulos lähteä. Ei muuta kun tytöille heijastinvermeet päälle, taskulamppu käteen ja menoksi. Jollain lailla ihan terapeuttisia tuommoiset lenkit pimeillä metsäpoluilla.

Mukavaa alkanutta viikonloppua kaikille!

Tytöt 18.10.

Niitä näitä

Näin se syksy vaan etenee, niin ettei huomaakaan. Kaikenlaista tekemistä on riittäny taas viimeiselle kuukaudelle.

Lokakuun puolivälissä käytiin viettämässä mukava päivä Pietarsaaressa, nimittäin Länkkäreiden pentutreffeillä. Pentueesta oli paikalla kuusi kahdeksasta. Iidan kanssa matkustettiin Annan luokse jo perjantai-illaksi junalla. Lauantaina oli vuorossa tottelevaisuuskoulutusta, riistaantutustumista sekä koirien kuvailua. Oli kiva nähdä Iidan pentuesisaruksia, kivan oloisia flättejä olivat kaikki :) Kiitokset kasvattajalle mukavasta päivästä! Tässä muutama kuva sieltä:

Iida 15.10.2011

Iida kantaa pupua

Koko treffiporukka

Koulussakin on ollut meneillään kaikenlaista. Lokakuun lopulla oli meidän ainejärjestön 39. vuosijuhlat, jossa mä olin töissä koktailtilaisuudessa. Ykkösvuosikurssilaiset eivät nimittäin pääse vielä juhlimaan, vaan saavat tyytyä haistelemaan juhlatunnelmaa erilaisissa työtehtävissä. Palkinnoksi päästiin mukaan juhlien jatkoille. Olipahan kivat kekkerit, ensi vuonna sitten pääsee itsekin osaksi juhlakansaa.

Samana viikonloppuna mun luona kyläili sisko feat. Pontus-staffi sekä myöskin iskä ja äiti. Tunnelma oli tiivis täällä mun 40 neliön asunnossa, kun jaloissa pyöri vielä nuo kaikki kolme koiraa. Mutta hyvin mahuttiin! 
Käytiin kokeilemassa semmonen ravintola kuin 2h+k täällä Tampereella ja se oli varsin positiivinen kokemus! Tehtiin myös lyhyt sight seeing -kierros lääkiksen kampuksella. Tietävätpähän missä mä nykyisin päiväni istuskelen. Jotenkin tuntuu, että tänne on kehittynyt itselle sellainen ihan oma maailma. Maailma, josta omalla perheellä ei välttämättä ole oikein käsitystä. Sen takia on ihan älyttömän kiva saada perhettä välillä tänne vierailulle, että voi sitten vähän avata heille omaa arkeaan, esitellä kaupunkia ja paikkoja yms.

Siskon kanssa tulee loihduttua aina ihan parhaat salaatit! Ja syksyn teeman mukaisesti kera punkun tietenki.

Viime viikolla saatiin päätökseen myös eräs meidän kurssin projekti, jota on valmisteltu yhteisvoimin koko syksyn ajan. Täällä Tampereella on tapana, että ykkösvuosikurssilaiset järjestää muille ns. esittäytymisbileet keksimällään teemalla. Meidän teemana oli Bollywood ja täytyy sanoa, huiman hienoa jälkeä saatiin aikaiseksi! Eiköhän me olla paikkamme ansaittu aktiivisena ja aikaansaavana kurssina :)

Nyt kaikki miettii, että opiskellaanko täällä ollenkaan, kun kaiken maailman juhlissa vaan huidellaan. No, kyllä opiskellaan. Meillä on nyt meneillään semmonen jakso kuin Lisääntyminen, kasvu ja kehitys. Tähän jaksoon kuuluu kaikki asiat munasolujen ja siittiöiden kypsymisestä, hedelmöittymisen ja sikiön kehityksen kautta  aina synnytykseen sekä lapsen fyysiseen ja psyykkiseen kehitykseen asti. Tähän mennessä ollaan käyty jakson aiheisiin liittyen vierailulla päiväkodissa ja neuvolassa. Luvassa on vielä ainakin vierailu kuntoutuskeskukseen, synnytysdemonstraatio, istukan ihmettelyä sekä keskustelua abortista, sikiötutkimuksista ja kehitysvammaisuudesta.
Helpohkon, lähinnä galenostiedon turvin läpi käydyn alkusyksyn jälkeen anatomia löi kuvainnollisesti vasten kasvoja. Kurssilaisten ilmeet ekalla anatomian luennolla olis ollu varmaan hauskaa katsottavaa. Miten ihmeessä sitä pystyy sisäistämään niin paljon vieraita termejä? Alun järkytyksen jälkeen mä olen kuitenkin jopa oppinut tykkäämään anatomian opiskelusta. Termistö toistaa aika lailla itseään tietyiltä osin, kunhan vain ensin oppii perustermistön. Olenkin monesti nauttinut aamu/iltapalani herra Netterin sekä korostuskynän kanssa :)

Tämmöisiä tällä kertaa. Tulipas harvinaisen sekava postaus, vähän kaikkea sieltä täältä. Koitan tulevaisuudessa kirjoitella useammin ja keskittyä kerrallaan vähän vähempään määrään aiheita. Olis tämä kirjoittelukin itelle hieman mukavampaa kun ei tarttis muistella kuukauden takaisia juttuja, hehhe.