Agikisat Takut 15.9.18

Eilen oli toiset 3-luokan kisat Iidan kanssa Hervannan hiekkakentällä. Ei olla treenattu saati kisattu ulkona tosi pitkään aikaan, ainakaan vuoteen. Viimeksi ulkokisoissa Iida otti selkeästi häiriötä pelkästään ulkona olemisesta. Nyt kuitenkin oli aikalailla normaalia tekemistä myös ulko-olosuhteissa, mikä lämmitti mieltä. Keli oli syksyinen, B-agiradan rataantutustumisen aikaan satoi vettä, mutta sade onneksi loppui itse startin ja seuraavan C-hyppyradan rataantutustumisen ajaksi. Kuitenkin meidän hyppärivuoron lähestyessä alkoi jälleen sataa kaatamalla. 

Agiradalta Iidalle tulokseksi 5. Virhe tuli keinulta; lentokeinu se taisi olla, joskaan ei aivan täysin läpi juossut. Mutta virhe kuitenkin. Lisäksi luulin että kepeiltä olisi tullut kielto, koska kepeille oli lähestyminen vasemmalta ja ohjasin itse aivan liian lähelle keppejä ja olin lopulta vaan Iidan tiellä, jolloin sen vauhti hiljeni huomattavasti hetkeksi. Muutoin tällä radalla Iidalla oli kyllä kaikenkaikkiaan ihan tajuton vauhti päällä! Kyllä se kisavire on aina ihan omaa luokkaansa. Itsekin sai kunnon adrenaliinibuustit ennen starttia, kun edellisistä kisoista oli kulunut jo aikaa :) Vitonen riitti tällä kertaa sijoitukseen 3/19 eli palkinnoille.

Hyppärillä tuli enemmän virheitä: yksi riman pudotus, keppivirhe (jätti lopussa yhden keppivälin tekemättä) ja mun tunaroinnin seurauksena virheellinen takaakierto-ohjaus ja Iida hyppäsi siivekkeen yli :D. Virheiden takia tuli myöskin yliaikaa, joten virhepisteitä tuli reilut 20. Mutta virheistä huolimatta oli siellä myös onnistumisiakin ohjauskuvioiden suhteen.

Palkintojenjaossa tuomari sanoi minulle, että sulla on hieno koira. Olen kyllä samaa mieltä!

Seuraavat kisat sitten jo kahden viikon päästä.

Mesi kasvattajan luona ja hakumatka

2.6.2018 meille siis saapui uusi laumanjäsen Mesi, virallisemmin Oak Barrel's Chardonnay. Kasvattaja Riitta Nikko asuu perheineen Vihdissä, ja kävimme tapaamassa heitä ja pentuja ensimmäistä kertaa Helatorstaina pentujen ollessa noin 4-viikkoisia.

Pennut 4 viikkoa

Mesi siinä nukkuu. Tässä vaiheessa emme vielä tienneet hänen päätyvän meille.

Mesi kellii

Sisaruksia

Seuraavan kerran käytiin katsomassa pentuja viikko ennen luovutusta paluumatkalla Kreikan lomaltamme. Mainittakkoon, että olin saanut järjestettyä itselleni ruhtinaallisen 6 viikon loman eli toukokuun lopulta aina heinäkuun alkuun. Mahtava pentuloma oli siis tiedossa!

Pennut saivat nauttia poikkeuksellisen hyvistä toukokuun keleistä ja pääsivät viettämään paljon aikaa ulkona. Viileän kiven taakse on hyvä hakeutua kasaan nukkumaan.

Mesi kellii keskellä

Tässä välissä Iida täytti 7 vuotta. Onnea Iida!

Se, mikä pentu päätyisi meille, selvisi vasta viimeisinä päivinä ennen hakureissua. Lopulta lila narttu valikoitui meille!

Siinä hän on!

Hakureissu meni mukavasti. Mesi matkusti minun jaloissa pelkääjän paikalla. Ensimmäisen vartin ajan jaksoi vinkua lujasti. Alkuun rauhoittui vasta minun syliin, loppumatkan malttoi nukkua auton lattialla karvapedillään pää työnnettynä tiiviisti penkin ja keskikonsolin väliin :D

Kuulumisia

Jahas, blogi unohtunut viideksi (5!) vuodeksi kokonaan. Paljon on ehtinyt tapahtua tällä välin. Merkittävimpänä Unnan siirtyminen vehreämmille niityille sateenkaarisillan toiselle puolelle. Epäilty luustokasvain, sen aiheuttamat kivut ja ontuminen johtivat luopumispäätökseen 17.2.2017. Unna oli tuolloin 11,5 vuoden ikäinen veteraani. Menetys oli itselleni luonnollisesti rankka, olihan Unna ensimmäinen oma koirani ja flattini. Unnan kanssa opin koiranomistajana olemisesta niin älyttömän paljon. Tutustuin koiran kouluttamiseen ja koiraharrastuksiin. Unnan myötä tutustuin moniin uusiin ihmisiin ja sain elämääni uusia pitkäaikaisia ystäviä. Sinä aikana kun Unna oli minulla, kasvoin aikuiseksi ja itsenäistyin. Unnan aikana kävin lukion, muutin pois kotipaikkakunnalta uuteen kaupunkiin, aloitin jatko-opinnot. Unna saattoi minut lähes maaliviivalle saakka yliopisto-opinnoissa; vain reilua kuukautta ennen valmistujaisia jouduin hyvästelemään rakkaan Unnani. Unna oli työintoinen, vilkas, välillä totinen suorittaja, omien polkujen kulkija, itsenäinen suhteessa muihin koiriin, ihmisiä rakastava. Paras ensimmäinen koira minulle!

Iidan kanssa ollaan harrasteltu enimmäkseen agilityä. Keväällä 2017 Iida nousi agilityssä 3-luokkaan. Nomejuttuja ollaan treenailtu lähinnä omaksi iloksemme. Näyttelyistä Iidalla on saatuna 1xSERT, 1xvaraSERT, PN2 ja PN4 -sijoitukset, 4xERI, 5xEH.


Yksi syy siihen, että herättelen blogia nyt hiukan eloon, on se, että meille on saapunut uusi laumanjäsen, jonka pentukuulumisia haluan yrittää kirjoitella ylös tänne blogin puolelle. Uusi tulokas on viralliselta nimeltään Oak Barrel's Chardonnay, kutsumanimeltään Mesi.

29.7.-3.8.2013

Iida muistaakseni oksensi ensimmäisen kerran joskus maanantaina alkuillasta. Unnahan saattaa oksennella joskus mikäli vatsa on ollut pitkään tyhjä (esim. pitkän aamulenkin jälkeen, jonka seurauksena aamuruoka on viivästynyt) tai jos se on syönyt ruohoa. Ajattelin siis Iidankin tapauksessa kyseessä olevan vain harmiton oksennus, josta ei tarvitsisi sen kummemmin välittää. Seuraavana yönä Iida rupesi kuitenkin voimaan pahoin. Se oksensi parin tunnin välein sellaista kirkasta, ehkä myös hieman kellertävää nestettä, jossa oli myös limaa mukana. Iida oli tosi janoinen koko yön, mutta kaiken juomansa veden se oksensi jonkin ajan kuluttua pois.

Meillä oli tarkoitus lähteä tiistaiaamuna ajelemaan Tampereelle, mutta aamulla Iida näytti niin huonolta, että päätin soittaa Kajaanin kaupungin eläinlääkärille. Saatiin aika samalle iltapäivälle.
Vastaanotolla Iida ultrattiin kohtutulehduksen varalta, mutta siellä ei näkynyt poikkeavaa. Verikokeiden perusteella Iidan tulehdusarvot olivat hieman koholla. Röntgenkuvissa näkyi runsaasti kaasua suolessa ja mahalaukkukin näytti hieman epäilyttävältä, mutta nuori eläinlääkäri ei osannut kuvan perusteella varmasti sanoa, olisiko kyseessä mahdollisesti vierasesine. Varmuuden vuoksi päätimme koittaa oksennuttaa Iidaa, josko siellä kuitenkin olisi ollut joku sukka tms. Iida oksensi pelkkää limaa. Päädyttiin antamaan Iidalle yhden pussillisen verran nestettä niskanahan alle. Saatiin röntgenkuvat mukaamme ja meitä neuvottiin hakeutumaan kokeneemmalle eläinlääkärille tutkittavaksi. Tyhjä arpa siis.

Kotiin päästyämme rupesin etsimään meille eläinlääkäriä Kuopiosta. Jos ei Kajaanissa saa hoitoa, niin lähdetään sitten isommille paikkakunnille! Oltaisiin kuitenkin ajelemassa etelään jossain vaiheessa, joten lääkärissä voitaisiin käydä matkan varrella. En halunnut kuitenkaan antaa asian odottaa Tampereelle asti, niin heikolta Iida jo näytti. Saatiin keskiviikkoiltapäiväksi aika Kuopion eläinlääkäripalveluun.
Kajaanin vastaanotolla  Iida oli saanut oksennuksenestolääkettä, joten tiistai-iltana ei juuri oksennellut, mutta erittäin heikossa kunnossa alkoi neiti olemaan. Sen sijaan tuli parit vesiripulit. Hain apteekista Nutrisalia ja juotin sitä illalla ja yöllä. Keskiviikkoaamuna en juurikaan enää juottanut, jotta matka Kuopioon selvittäisiin ilman auton siivoiluja.

Kuopiossa otettiin jälleen röntgenkuva. Se näytti kovin erilaiselta kuin tiistaina otetut: kaasua ei suolessa juurikaan näkynyt (liekkö kaikki tullut ulos tiistaina ripulin yhteydessä) ja mahalaukku näytti isolta ja paksuseinäiseltä. Hoitavan eläinlääkärin mukaan alueella oli havaittavissa selkeää tulehdusta, mutta vierasesineestä ei ollut viitteitä. Siispä päädyttiin olla avaamatta ja aloitettiin suonensisäinen nesteytys ja antibiootit bakteeritulehdukseen. Kuopion klinikalla meni noin neljä tuntia. Saatiin onneksi rauhallinen huone käyttöömme, johon sain tuoda myös Unnan autosta.

Kuopion klinikalla

Vähän väliä kävi vuorotellen hoitaja ja lääkäri meitä katsomassa ja kyselemässä. Iida ei oksennellut koko aikana, koska oli saanut oksennuksenestolääkettä. Lopulta meidät päästettiin kotiin antibiootti- ja mahahaponestolääkereseptien kanssa. Neuvottiin tarkkailemaan tilannetta ja hakeutumaan huomenna hoitoon Tampeeella, mikäli tilanne ei parane. Sitten kun oltiin lähdössä ja pakkailin koiria autoon, meitä hoitanut lääkäri sattui pihalle samaan aikaan. Hän oli jo lähdössä kotiin ja tuli meidät huomattuaan varmistamaan, että kaikki oli ok. Samalla hetkellä Iida oksensi jälleen. Lääkäri kävi hakemassa sisältä vielä toista oksennuksenestolääkettä, jotta pääsisimme jatkamaan matkaa.

Samana iltana, Tampereelle saavuttuamme, Iida oli jo ehkä vähän pirteämmän oloinen. Ajattelin, että huh, jospa tästä selvitään. Hetkellinen piristyminen johtui kuitenkin todennäköisesti vaan Kuopiossa saadusta nesteytyksestä ja lääkkeistä, sillä yöllä tilanne otti jälleen takapakkia. En tiedä, nukkuiko Iida koko yönä. Itse heräilin parin tunnin välein tarkistamaan koiran voinnin, ja aina se oli hereillä ja läähätti tyhjä ilme silmissä. Ajattelin, että joo tätä ei kyllä katsele enää kukaan. Ei muuta kuin torstaiaamuna uudelle soittokierrokselle.

Pari paikkaa oli ihan täyteenbuukattuja. Sitten huomasin, että Veterissä on arkisin poliklinikkavastaanotto klo 8-10. Soitin sinne ja tilanteen kuvailtuani meitä neuvottiin tulemaan paikalle pikimmiten.
Vastaanotolla selitin kaiken tähän mennessä tapahtuneen. Iidalle tehtiin jälleen perustutkimus ja näytin Kajaanissa ja Kuopiossa otetut kuvat. Ehdotettiin, että Iida jäisi päiväksi klinikalle varjoainekuvattavaksi. Näin siis tehtiin ja minä lähdin kotiin ilman koiraa. Puolenpäivän aikaan tuli soitto ja kuulemma varjoaine ei ollut edennyt mahalaukkua pidemmälle. Se viittaisi vahvasti tukokseen. Iida pitäisi avata vielä tänään.

Oli aika jännät paikat. Ei voinut tietää, selviäisikö Iida leikkauksesta hengissä. Mitä jos suoli olisi puhjennut tai jotain? Mitä jos olisi liian myöhäistä? Mitä jos siellä ei olekaan mitään? Muunmuassa nämä kysymykset pyöri mielessä torstai-iltapäivänä. Yritin tehdä normaaleja asioita, käydä kaupassa, tehdä ruokaa, siivota. Onnistuinkin aika hyvin hillitsemään itseni. Vein Unnan lenkille neljän jälkeen, otin puhelimen mukaan. Metsässä sain puhelun: leikkaus oli mennyt hyvin ja Iidaa ollaan siirtämässä heräämöön, tunnin päästä voi tulla hakemaan. "No mitä siellä oli?", kysyin. "Suoli oli täynnä pitkää heinää."

Niinpä tietenkin. Eihän heinä erotu röntgenkuvista. Näyttää tavalliselta suolen sisällöltä. Mutta se olikin koitua kohtaloksi.

Iso osa suolistoa oli paksuuntunut sekä osa tupestunut (mennyt kaksinkerroin, ikään kuin itsensä sisään). Syy tupestumiseen ja tukkeutumiseen oli lineaarinen vierasesine eli tässä tapauksessa syöty heinä. Suolitukos saatiin kokonaisuudessaan pois kolmesta eri kohdasta. Tupestumisen seurauksena Iidalla oli myös peritoiitin eli vatsaontelontulehduksen alku, tulehdusta suoliston ulkopuolella.

-------------------------------------------------------------------------------------------

Haava vuorokauden kuluttua leikkauksesta

Nyt on kulunut pari päivää leikkauksesta. Iida on ollut hyvin hyvin väsynyt rankan viikon ja operaation jälkeen. Se onkin vaan makoillut kaiket päivät, mikä on pelkästään hyvä asia toipumisen kannalta. Pientä kipuiluakin on hetkittäin ollut, mutta esimerkiksi yöt ovat olleet tosi rauhallisia. Itsekin olen saanut nukuttua viikon aikana kasaantuneita univelkoja pois. Ruoka on maistunut Iidalle eilisestä lähtien. Olen syöttänyt sille ohjeen mukaan recovery-purkkiruokaa veteen laimennettuna, pieniä määriä, monta kertaa päivässä. Kipulääkkeenä menee meloksikaamia (Metacam), ja antibiootteina amoksisilliiniä (Clavaseptin) sekä enrofloksasiinia (Keden). Suoliston ulkopuolisen tulehduksen takia antibiootteja on kaksi. Pihalla on käyty vain pissalla. Eilen aamulla tuli vähän löysää ulostetta, muuten on ollut toistaiseksi hiljaista sillä rintamalla. Jäämme odottelemaan.

Viikon 15 treenimietteitä

Iidan kontaktiprojekti ei oo ottanu vielä mitään suuria harppauksia. Pääsiäisloma meni kotikonnuilla, joten siinäkin tuli taas mukava viikon tauko treeneihin. Mulla on muutenki ollu vähän ideat hukassa, että miten edetä asian kanssa. Oon yrittäny miettiä Iidalle parhaita tapoja palkkaamiseen ja muutenkin siihen, että se sais itse kokeilla ja hoksata juttuja yrityksen ja erehdyksen kautta.

Iidalle ihan paras palkka on lelu, mutta se innostuu siitä niin hiiteen asti, että välillä tuntuu, että sitten oppi jää ihan toissijaiseksi asiaksi. Varsinkin jos palkka on mulla, niin I hamuaa vaan mua päin, vaikka pitäisi irrota kontaktille. Oonkin nyt tehnyt niin, että viedään lelu kauas eteen odottamaan ja vapautan sinne, kun tekee hyvin. Huono juttu tässä on se, että sitten kun I tekee virheen, niin pitää kieltää menemästä lelulle (koska useimmiten käyn itsekseni treenaamassa -> ei avustajaa ottamassa lelua pois). Ei saa sanoa yhtään kovasti, muuten menee paletti sekaisin. Pitää sanoa jotain muuta kuin "ei!", vaikka "hups".
Tolla menetelmällä on alkanut nyt mennä ihan kivasti. Iida selvästi vähän hidastaa kontaktille ja keskittyy kehikkoon osumiseen. Jatketaan harjoituksia.

Kepit menee jo vallan mallikkaasti ilman yhtäkään verkkoa. Keppikulmia vaan lisää ja vahvistusta viimeisiin väleihin, joista meinaa välillä karata liian aikaisin pois.

Tänään ohjatuissa saksalaista, pakkovalssi-jaakotusta ja persjättöä. Takaakiertoo pitää kyllä treenailla, jotta voisin lähettää kauempaa. Oikein tyytyväinen olin pikku-Iiduskaan, se on niin mahtavan innokas pikku agiliitäjä (:

Euran ryhmänäyttely

Tänään käväistiin Iidan kanssa Eurassa näyttelykehässä pyörähtämässä. Aamulla oli pakkasta mukavat 22 astetta ja aurinko paisteli. Ihan kivaa oli ajella hiljaisia teitä sunnuntaiaamuna.

Flättejä oli ilmoitettu 15 ja tuomarina toimi Tanya Ahlman-Stockmari. Iida oli nuorten luokan ainut. Mielestäni tuomarilla ei ollut ihan selkeää linjaa, tosi erityyppisiä koiria palkitsi. Iida sai tällä kertaa EH:n kera seuraavanlaisen arvostelun:

Kaunisilmeinen pää. Hyvä kaula ja etuosa. Riittävä rintakehän pituus. Ylälinja saisi olla tasapainoisempi liikkeessä ja hieman turhan jyrkkä lantio. Kokoonsa sopiva raajaluusto. Pyöristää ylälinjaansa liikkeessä. Takaraajojen liike saisi olla enemmän eteenvievä. Rodunomainen käytös.

En kyllä ihan ymmärrä mitä tuo ylälinjan pyöristäminen meinaa. Takaraajojen liike tosiaan on ravissa hieman töpöttelevä, huomasin sen jälkeenpäin kun juoksutin Iidaa ja kiinnitin siihen erityisesti huomiota. Iidahan peitsaa tosi mielellään normaalisti. Täytyy siis ruveta nyt kevään aikana pyöräilemään sen kanssa, jotta saadaan liikelaajuutta raviin. Selän pehmeyteen nyt ei voi ihan hirveesti vaikuttaa. Noh, eipä tarvi mennä tälle tuomarille enää uudestaan (:

Iidan kaunisilmeinen pää ;)

Treenejä ja muuta kivaa

Nyt on talvi parhaimmillaan! Valoisaa riittää pitkälle alkuiltaan ja pakkasasteitakin on silleen sopivasti. Tammi-helmikuussa oli kuulemma Pirkanmaan alueella kuukauden(!) pituinen pilvinen jakso, jonka aikana ei aurinko taivaalla näyttäytynyt. Ei sitten yhtään ihme, että niin makoisalta tuntuu nuo auringon säteet.

Tosi kiirettä pitänyt taas viimeaikoina koulun, töiden ja muiden aktiviteettien kanssa, joten omatoimiset agitreenailut on jäänyt harmittavan vähälle ): Haluaisin ehtiä käymään hallilla vähintään sen yhden kerran viikossa noiden ohjattujen treenien lisäksi. Erityisesti kontaktit vaatis nimittäin sitä säännöllisyyttä ja toistoja. Tässä vähän videoo kontaktitreenistä helmikuulta:

 

Eilisissä ohjatuissa treeneiussä Iidalla oli kyllä oikein rallipäivä, se oli jotenki tosi hullaantunut ja rellesti vaan. Treenien vetäjäkin naureskeli, että "se on yleensä aina niin kiltti, niin nyt se ottaa vähän takaisin" :D Luulen, että johtui ihan siitä, ettei oltu viikolla oikein tehty pitkiä lenkkejä kun oon ollu flunssassa.
Tehtiin välistävetoja ja päällejuoksuja sekä persjättöö "lentskari"-tyylillä. Välistävedoissa Iida ei meinannu ensin oikein taipua seuraavalla hypylle. Piti ottaa tosi napakasti se haltuun ekan hypyn jälkeen ja sit onnistui. Muutenki välillä tuntuu, ettei se vielä ihan osaa kattoo, mikä on milloinkin se ohjaava käsi. No, nimenomaan sitähän tässä juuri kokoajan treenataan (: Kokeilin myös tehdä välistävedon peruuttaen, mikä onnistui ihan kivasti myös.
Päällejuoksut onnistui kans ihan ok. Auttais huomattavasti, jos Iida osais kauempaa hakea takaakierrot, niitä siis treenattava.
Toi lentskari-persjättö vaikutti mun mielestä alkuun ihan mahdottomalta. Siinä oli siis kaksi hyppyä rinnakkain: ensimmäisen koira hyppää ohjaajasta poispäin ja toisen takaisin ohjaajan päin. Tuolle ensimmäiselle hypylle tultiin viistosi pitkän matkan päästä putkesta. Kakkosen ja kolmosen välissä ohjaava käsi vaihtuu oikeasta vasempaa suurieleisesti, jolloin vasemman käden liikee ikään kuin itsestään ohjaa koiran kiertämään kolmosen takaa. Epäilin, että Iida ampuu kolmosesta ohi ihan varmasti. Mutta ei! Toimi ihmeen hyvin, uskomatonta!

Persjättö "lentskarina"

Keppeihin on saatu myös hyviä vinkkejä. Palkka siitä, että hakee oikean keppivälin. Voin kehua hiillitysti siinä, koiraa kuitenkaan liikaa häiritsemättä. Vahvistuskäskyä "kep, kep, kep.." loppua kohden, jotta malttaa suorittaa loppuun asti. 
Myös keinua on ruvettu römistelemään, vielä on kuitenkin joku aina tukemassa alla. En viitsi kovin paljon noita kontakteja treenata ennen kuin ylösmeno on jokseenkin kunnossa.

Damit on nyt viimeaikoina päässy entistä useammin mukaan lenkkeilemään. On tehty pieniä treenisessioita lenkkeillessämme. Mahtavaa muuten omistaa kaksi noutajaa: kun toisen kanssa treenaa, niin toinen treenaa itsekseen passissa oloa! Oon hoksannu tän vasta tänä talvena, nyt kun Iidaltakin alkaa löytyä kärsivällisyyttä olla paikoillaan silloin, kun Unna tekee hommia. Lähinnä on treenailtu linjoja, sivusuuntiakin Iidalle pikkuhiljaa. Oon myös jättäny paljon muistidameja lenkkeillessämme.

Tässä vähän sneakpeakkia meidän tänpäiväiseltä lenkiltä:

Itse kuulun niihin, joilla Putouksen loppuminen sai aikaan jonkinasteisen tyhjiön, joten mikäs sen parempaa kuin mennä leffateatteriin kattomaan kolmen putousnäyttelijän tähdittämää elokuvaa! Eli siis käytiin naistenpäivänkin kunniaksi kattomassa tuo 21 tapaa pilata avioliitto. Tuo nimi on kyllä kaikella tapaa huono. Ensinnäkin ihan liian pitkä! Ja toiseks siitä saa sen kuvan, että leffa on surullinen ja ankea opas aviossa oleville. Se oli kyllä ihan jotain muuta: hauska, kevyt ja koskettava. Suosittelen ihan jokaiselle, siviilisäädystä riippumatta (: Varmat naurut ja hyvä mieli!

Kuva: Nordisk Film

Vähänkö olisin in löööv tähän seuraavaan, jos olisin semmosen reippaat kymmenen vuotta nuorempi: