Iida muistaakseni oksensi ensimmäisen kerran joskus maanantaina alkuillasta. Unnahan saattaa oksennella joskus mikäli vatsa on ollut pitkään tyhjä (esim. pitkän aamulenkin jälkeen, jonka seurauksena aamuruoka on viivästynyt) tai jos se on syönyt ruohoa. Ajattelin siis Iidankin tapauksessa kyseessä olevan vain harmiton oksennus, josta ei tarvitsisi sen kummemmin välittää. Seuraavana yönä Iida rupesi kuitenkin voimaan pahoin. Se oksensi parin tunnin välein sellaista kirkasta, ehkä myös hieman kellertävää nestettä, jossa oli myös limaa mukana. Iida oli tosi janoinen koko yön, mutta kaiken juomansa veden se oksensi jonkin ajan kuluttua pois.
Meillä oli tarkoitus lähteä tiistaiaamuna ajelemaan Tampereelle, mutta aamulla Iida näytti niin huonolta, että päätin soittaa Kajaanin kaupungin eläinlääkärille. Saatiin aika samalle iltapäivälle.
Vastaanotolla Iida ultrattiin kohtutulehduksen varalta, mutta siellä ei näkynyt poikkeavaa. Verikokeiden perusteella Iidan tulehdusarvot olivat hieman koholla. Röntgenkuvissa näkyi runsaasti kaasua suolessa ja mahalaukkukin näytti hieman epäilyttävältä, mutta nuori eläinlääkäri ei osannut kuvan perusteella varmasti sanoa, olisiko kyseessä mahdollisesti vierasesine. Varmuuden vuoksi päätimme koittaa oksennuttaa Iidaa, josko siellä kuitenkin olisi ollut joku sukka tms. Iida oksensi pelkkää limaa. Päädyttiin antamaan Iidalle yhden pussillisen verran nestettä niskanahan alle. Saatiin röntgenkuvat mukaamme ja meitä neuvottiin hakeutumaan kokeneemmalle eläinlääkärille tutkittavaksi. Tyhjä arpa siis.
Kotiin päästyämme rupesin etsimään meille eläinlääkäriä Kuopiosta. Jos ei Kajaanissa saa hoitoa, niin lähdetään sitten isommille paikkakunnille! Oltaisiin kuitenkin ajelemassa etelään jossain vaiheessa, joten lääkärissä voitaisiin käydä matkan varrella. En halunnut kuitenkaan antaa asian odottaa Tampereelle asti, niin heikolta Iida jo näytti. Saatiin keskiviikkoiltapäiväksi aika Kuopion eläinlääkäripalveluun.
Kajaanin vastaanotolla Iida oli saanut oksennuksenestolääkettä, joten tiistai-iltana ei juuri oksennellut, mutta erittäin heikossa kunnossa alkoi neiti olemaan. Sen sijaan tuli parit vesiripulit. Hain apteekista Nutrisalia ja juotin sitä illalla ja yöllä. Keskiviikkoaamuna en juurikaan enää juottanut, jotta matka Kuopioon selvittäisiin ilman auton siivoiluja.
Kuopiossa otettiin jälleen röntgenkuva. Se näytti kovin erilaiselta kuin tiistaina otetut: kaasua ei suolessa juurikaan näkynyt (liekkö kaikki tullut ulos tiistaina ripulin yhteydessä) ja mahalaukku näytti isolta ja paksuseinäiseltä. Hoitavan eläinlääkärin mukaan alueella oli havaittavissa selkeää tulehdusta, mutta vierasesineestä ei ollut viitteitä. Siispä päädyttiin olla avaamatta ja aloitettiin suonensisäinen nesteytys ja antibiootit bakteeritulehdukseen. Kuopion klinikalla meni noin neljä tuntia. Saatiin onneksi rauhallinen huone käyttöömme, johon sain tuoda myös Unnan autosta.
 |
| Kuopion klinikalla |
Vähän väliä kävi vuorotellen hoitaja ja lääkäri meitä katsomassa ja kyselemässä. Iida ei oksennellut koko aikana, koska oli saanut oksennuksenestolääkettä. Lopulta meidät päästettiin kotiin antibiootti- ja mahahaponestolääkereseptien kanssa. Neuvottiin tarkkailemaan tilannetta ja hakeutumaan huomenna hoitoon Tampeeella, mikäli tilanne ei parane. Sitten kun oltiin lähdössä ja pakkailin koiria autoon, meitä hoitanut lääkäri sattui pihalle samaan aikaan. Hän oli jo lähdössä kotiin ja tuli meidät huomattuaan varmistamaan, että kaikki oli ok. Samalla hetkellä Iida oksensi jälleen. Lääkäri kävi hakemassa sisältä vielä toista oksennuksenestolääkettä, jotta pääsisimme jatkamaan matkaa.
Samana iltana, Tampereelle saavuttuamme, Iida oli jo ehkä vähän pirteämmän oloinen. Ajattelin, että huh, jospa tästä selvitään. Hetkellinen piristyminen johtui kuitenkin todennäköisesti vaan Kuopiossa saadusta nesteytyksestä ja lääkkeistä, sillä yöllä tilanne otti jälleen takapakkia. En tiedä, nukkuiko Iida koko yönä. Itse heräilin parin tunnin välein tarkistamaan koiran voinnin, ja aina se oli hereillä ja läähätti tyhjä ilme silmissä. Ajattelin, että joo tätä ei kyllä katsele enää kukaan. Ei muuta kuin torstaiaamuna uudelle soittokierrokselle.
Pari paikkaa oli ihan täyteenbuukattuja. Sitten huomasin, että Veterissä on arkisin poliklinikkavastaanotto klo 8-10. Soitin sinne ja tilanteen kuvailtuani meitä neuvottiin tulemaan paikalle pikimmiten.
Vastaanotolla selitin kaiken tähän mennessä tapahtuneen. Iidalle tehtiin jälleen perustutkimus ja näytin Kajaanissa ja Kuopiossa otetut kuvat. Ehdotettiin, että Iida jäisi päiväksi klinikalle varjoainekuvattavaksi. Näin siis tehtiin ja minä lähdin kotiin ilman koiraa. Puolenpäivän aikaan tuli soitto ja kuulemma varjoaine ei ollut edennyt mahalaukkua pidemmälle. Se viittaisi vahvasti tukokseen. Iida pitäisi avata vielä tänään.
Oli aika jännät paikat. Ei voinut tietää, selviäisikö Iida leikkauksesta hengissä. Mitä jos suoli olisi puhjennut tai jotain? Mitä jos olisi liian myöhäistä? Mitä jos siellä ei olekaan mitään? Muunmuassa nämä kysymykset pyöri mielessä torstai-iltapäivänä. Yritin tehdä normaaleja asioita, käydä kaupassa, tehdä ruokaa, siivota. Onnistuinkin aika hyvin hillitsemään itseni. Vein Unnan lenkille neljän jälkeen, otin puhelimen mukaan. Metsässä sain puhelun: leikkaus oli mennyt hyvin ja Iidaa ollaan siirtämässä heräämöön, tunnin päästä voi tulla hakemaan. "No mitä siellä oli?", kysyin. "Suoli oli täynnä pitkää heinää."
Niinpä tietenkin. Eihän heinä erotu röntgenkuvista. Näyttää tavalliselta suolen sisällöltä. Mutta se olikin koitua kohtaloksi.
Iso osa suolistoa oli paksuuntunut sekä osa tupestunut (mennyt kaksinkerroin, ikään kuin itsensä sisään). Syy tupestumiseen ja tukkeutumiseen oli lineaarinen vierasesine eli tässä tapauksessa syöty heinä. Suolitukos saatiin kokonaisuudessaan pois kolmesta eri kohdasta. Tupestumisen seurauksena Iidalla oli myös peritoiitin eli vatsaontelontulehduksen alku, tulehdusta suoliston ulkopuolella.
-------------------------------------------------------------------------------------------
 |
| Haava vuorokauden kuluttua leikkauksesta |
|
Nyt on kulunut pari päivää leikkauksesta. Iida on ollut hyvin hyvin väsynyt rankan viikon ja operaation jälkeen. Se onkin vaan makoillut kaiket päivät, mikä on pelkästään hyvä asia toipumisen kannalta. Pientä kipuiluakin on hetkittäin ollut, mutta esimerkiksi yöt ovat olleet tosi rauhallisia. Itsekin olen saanut nukuttua viikon aikana kasaantuneita univelkoja pois. Ruoka on maistunut Iidalle eilisestä lähtien. Olen syöttänyt sille ohjeen mukaan recovery-purkkiruokaa veteen laimennettuna, pieniä määriä, monta kertaa päivässä. Kipulääkkeenä menee meloksikaamia (Metacam), ja antibiootteina amoksisilliiniä (Clavaseptin) sekä enrofloksasiinia (Keden). Suoliston ulkopuolisen tulehduksen takia antibiootteja on kaksi. Pihalla on käyty vain pissalla. Eilen aamulla tuli vähän löysää ulostetta, muuten on ollut toistaiseksi hiljaista sillä rintamalla. Jäämme odottelemaan.
